Paikallisen median pitää vaalia paikallista keskustelua

Vähemmän ilmestymiskertoja, vähemmän journalisteja, vähemmän juttuja.

Näin kertovat ensimmäiset tulokset Jyväskylän yliopiston tutkimushankkeesta Tyhjenevätkö lehdet, joka selvittää median omistuksen keskittymisen vaikutuksia demokratiaan.

Hanke kartoitti kahdentoista maakunta-, paikallis- ja alueellisen lehden printtisisältöjen muutosta 2013 – 2023. Ensitulosten mukaan sisällöistä oli kadonnut vuosikymmenessä keskimäärin kolmannes.

Paikallisjuttujen määrä oli pudonnut, vaikka niiden suhteellinen osuus kasvoikin. Paikallispolitiikkaa käsiteltiin aiempaa vähemmän. Etenkin siihen liittyvien pääkirjoitusten ja kolumnien määrä oli romahtanut. Niitä julkaistiin vuonna 2023 kymmenesosa siitä, mitä vuonna 2013.

Syiden selvittäminen odottaa tutkimushankkeen etenemistä. Väitöskirjatutkija Niina Huuhtasen mukaan paikallisten näkökulmajuttujen määrän hupeneminen tuskin selittyy suoraan omistuksen keskittymisellä. Konserni­omistus ei silti myöskään ole varjellut niitä ­katoamasta.

Kun lehdet vaihtavat omistajaa, yhtiöiden on tapana luvata vaalivansa paikallisia sisältöjä.

”Yhdistyminen ei vaikuta paikalliseen uutisointiin tai sen tärkeyteen”, kertoivat esimerkiksi Kaleva ja Ilkka medialiiketoimintansa yhdistymisestä 3. huhtikuuta.

Aiemmat esimerkit ovat osoittaneet, ettei ”paikallisuuteen panostaminen” silti estä omis­tajia irtisanomasta paikallisia toimittajia.

Ja kun jäljelle jääneillä on kiire tehdä uutiset, paikallispolitiikkaa käsitteleviä kolumneja kirjoitetaan yhä harvemmin.

---

Kehitys vaikuttaa erityisen huolestuttavalta näin kunta- ja aluevaalituloksia odotellessa.

Journalistit ovat voivotelleet kansalaisten heikkoa kiinnostusta. Mikä osa ­ennustuksesta on itseään toteuttavaa? Lisääkö kansalaisten ­intoa kuntavaaleissa se, että paikallisista ­aiheista kirjoitetaan vähemmän ja vaaleja moititaan tylsiksi?

Ei tietenkään lisää.

Mikäli äänestysprosentti jää alhaiseksi, syyllisiä kannattaa etsiä myös peilistä.

Paikallislehtien erilaisilla mielipideteksteillä on väliä. Ne olisivat yhä paras paikka käydä julkista keskustelua paikallisista asioista.

Moni uskoi sosiaalisen median korvaavan ne kuntadebatin paikkoina. Somessa niin ehdokkaat kuin äänestäjät ovat kuitenkin ylikansallisten algoritmien armoilla. Siellä keskustellessa ei välttämättä menesty paras argumentti, vaan aktiiviset sisällöntuottajat, kuten esimerkiksi presidentinvaaleja koskenut Helsingin yliopiston tutkimus kertoi.

---

Mediatutkija Anu Koivunen kehotti Suomen ­Kuvalehdessä (24. 3.) mediaa vaalimaan erilaisia tekstilajeja.

Kolumnin pontena oli ruotsalaisen Göteborgs-Postenin toimittajan Emanuel Karlstenin ehdotus luopua pääkirjoituksista. Karlstenin mukaan luottamusta mediaan rapauttaa asetelma, jossa lehden uutisjutut ovat puolueettomia, mutta pääkirjoitukset vahvan aatteellisia.

Moni muu ruotsalainen journalisti piti ehdotusta journalismin liikkumatilaa kaventavana. Myös Koivunen puolustaa tekstissään pääkirjoituksia ja muita journalistisia mielipidetekstejä.

”Vaikka journalistisen median rooli portinvartijana on heikentynyt, vastuu julkisesta keskustelusta ei ole vähentynyt”, hän kirjoittaa.

Huhtikuun Journalistin kansijutussa toimittaja Manu Haapalainen pohtii sitä, pitäisikö journalistien ottaa rohkeammin kantaa.

Uutisjuttuihin värin tunnustaminen ei kuulu. Näkökulmilla, analyyseilla ja pääkirjoituksilla pitäisi kuitenkin olla vankkumaton paikka kaikissa tiedotusvälineissä.

Etenkin paikallisen median pitää jaksaa vaalia paikallista julkista keskustelua.