Helsingin Sanomien tv-sivun uudistus on pelkkää halpuutusta

Kevyttä tarinointia Julia Robertsin ja George Clooneyn ystävyyssuhteesta elokuvanteon kulisseissa. Luettelomainen listaus Ylen kesäkonserteissa esiintyvistä iskelmätähdistä. Lehdistötiedotteelta haiskahtava kepeä juttu siitä, mitä kaikkea kivaa ja hauskaa tapahtuu Love Island Suomen kulisseissa.  

Helsingin Sanomat uudisti loppukeväästä tv-sivunsa. Journalisti uutisoi asiasta 13. huhtikuuta. 

Uudistuksen yhteydessä lehti luopui lähes kaikista siihen saakka sivulle kirjoittaneista freelancekriitikoista. Hesarin kulttuuritoimituksen esihenkilö Aino Miikkulainen perusteli muutosta tuolloin sekä ”kylmillä talousluvuilla” että tarpeella ”tehdä hieman erilaista sisältöä”. Hän ei vielä tuolloin kertonut tarkemmin, millaiseksi tv-sivu uudistetaan.  

Lehden päätoimittaja Laura Saarikoski taas kirjoitti freelancereille huhtikuussa osoittamassaan viestissä, että tv-aiheissa keskitytään jatkossa ”palvelemaan entistä paremmin digilukijoita ja kirjoittamaan näitä kiinnostavista aiheista, kuten suoratoistopalvelujen sisällöistä.”  

On vaikea sanoa, eivätkö Saarikoski ja Miikkulainen vielä tuolloin tienneet uudistuksen tarkemmasta luonteesta vai eivätkö he vain kehdanneet kertoa. Tv-sivun pääjuttupaikalla on uudistuksen jälkeen julkaistu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta puffimaisia, alun perin Ilta-Sanomia varten tehtyjä kepeitä hyvän mielen juttuja uusista sarjoista tai sarjojen uusista tuotantokausista. Pahimmillaan tekstit ovat vaikuttaneet siltä, ettei kirjoittaja ole vilkaissutkaan esittelemäänsä ohjelmaa vaan ainoastaan muokannut esittelytekstin tv-yhtiön tiedotteen pohjalta. 
 

Sivulla julkaistaan kyllä edelleen myös laadukasta, Ilta-Sanomista Hesariin kierrätettyä kritiikkiä. Sanomalle nykyisen tv-sivun elokuvakritiikit ovat kuitenkin hyvin edullista sisältöä, josta Ilta-Sanomat on jo kertaalleen maksanut. Useimmille kirjoittajille ei ole enää vuoden 2009 työehtoja heikentäneen avustajasopimuksen voimaantulon jälkeen maksettu siitä, että juttua käytetään monessa Sanoma-konsernin julkaisussa. 

Helsingin Sanomien tv-sivulla kirjoitettiin vuosikymmenten ajan televisio-ohjelmista analyyttisesti, kriittisesti ja sivistävästi. Nykyinen alennustila tuntuu kritiikin ystävästä karmealta. On vaikea kuvitella, että Hesari korvaisi esimerkiksi laadukkaat kirja-arvostelunsa takakansitekstejä muistuttavilla puffijutuilla. Tv-ohjelmille näin voi tehdä. Ne ovat ilmeisesti Hesarille vähemmän tärkeä taiteenlaji, vähemmän kulttuuria. Parhaalla tahdollakaan on mahdotonta keksiä, miten nykymeno ”palvelee digilukijoita entistä paremmin.”