Jokaiseen kesätoimittajapestiin maakuntalehdessä kuuluu ravustusjuttu. Tällä kertaa rapurutto uhkasi saalista Aamulehden levikkialueella. Haastateltava löytyi maakunnan reunamilta yllättävän helposti ja nopeasti: kesuri-kollegan isän tutuntutun kanssa sovittiin treffit paikalliselle huoltoasemalle. Yllättävä ja nopea oli itse kohtaaminenkin.
Kahden tunnin ajon päästä kuvaaja ja minä kohtasimme paikallisen miehen. Hänellä oli todistusaineisto mukana. Ruttoiset ravunraadot lojuivat styrox-laatikon pohjalla. Paikallinen mies oli pehmustanut niiden viimeisen leposijan voikukilla:
”Jotta saisi parempia kuvia.” Kuvaaja kiitti kohteliaasti ja parin ruudun jälkeen rohkeni ehdottaa, jos menisimme joelle, josta ravut on pyydetty.
Paikallinen mies oli nopeasti auttamassa. Hän ampaisi autoon ja kurvasi valtatielle. Paikallinen mies aikoi selvästi tehdä meihin vaikutuksen somistustaitojensa lisäksi hurjilla ohituksilla.
Tyyli herätti vastaantulevan poliisiauton huomion. Haastateltava pysäytettiin, puhallutettiin ja otettiin maijan kyytiin. Me seurasimme operaatiota pienen välimatkan päästä.
Lyhyen neuvottelun jälkeen mies loikkasi maijan kyydistä, toi meille styrox-ravut ja antoi ajo-ohjeet. Paikallinen kaveri olisi kuulemma meitä vastassa. Hänen pitäisi käydä viranomaisten kanssa selvittelemässä asioita.
Päätimme kuvaajan kanssa kokeilla onneamme, ja oikea puronmutka ja kaveri löytyivät.
Kuvaaja sai kuvansa, minä kommentit.
Keikan päätteeksi paikalle pyyhälsi vielä paikallinen mies selityksineen. Ilmeisesti hurjastelut kuitattiin varoituksella.
Uusimmassa lehdessä
- Perinteisten mediatuotteiden yleisöt kutistuvat, mutta nekin on tehtävä – ja mielellään hyvin. Millaista on tehdä työtä, jolle toiset povaavat jo sukupuuttoa?
- Kimmo Porttilan mielestä urheiluselostaja on hääjuhlien humalainen eno
- Haastattelujen saaminen on vaikeutunut, arvioivat kokeneet journalistit. Miksi asiantuntijat suhtautuvat pyyntöihin nihkeästi?
- Redigeringen av Bonniers finländska papperstidningar flyttar till Sverige
