Sananvapaus

Journalisti, tämän takia Hesarin toimittajien vankeusuhka on uhka myös sinulle

Maria Pettersson

Kolme Helsingin Sanomien journalistia asetettiin tänään syytteeseen turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja paljastamisen yrityksestä. Kyse on vakavista rikoksista, joista tuomio on vähintään neljä kuukautta ehdollista vankeutta. Tapaus on itsenäisen Suomen historiassa ainutlaatuinen, vaarantaa sanavapauden ja hankaloittaa journalistien työtä.

Journalistien kannattaakin seurata oikeudenkäyntiä tarkkaan, koska siinä määritellään, miten me voimme jatkossa tehdä työtämme.

1. Toimittaja voi joutua vankilaan, vaikka ei julkaisisi mitään.
Syytteessä puhutaan ”turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä”. Jos paljastamisen yritys voi johtaa vankilatuomioon, tulee journalistien työstä hyvin vaikeaa.

Journalistien kaikki työ tähtää julkaisemiseen. Joskus jutut kaatuvat, mutta kaikkien juttujen lähtökohta on se, että ne yritetään julkaista.

Nyt toimittajaa voitaisiin siis uhata vankilalla jutuista, joita ei ole julkaistu. Periaatteessa pelkät toimittajan muistiinpanot tai julkaisemattomatkin kuvat saattaisivat johtaa tuomioon. Kuka uskaltaa jatkossa tutkia väärinkäytöksiä, jos pelkkä asioiden selvittäminen voi johtaa syytteeseen?

2. Julkisen tiedon kertomisesta voi joutua oikeuteen.
Helsingin Sanomien jutussa oli käytetty asiakirjoja, jotka Puolustusvoimat oli julistanut salaisiksi. Lehden mukaan kaikki tiedot saattoi kuitenkin selvittää myös julkisista lähteistä.

Mikäli journalistit saisivat tuomion, se tulisi julkisesti saatavilla olevien tietojen julkaisemisesta.

Poliisi on jo todennut, että Helsingin Sanomien toimitus ei ole hankkinut tietoja lainvastaisilla keinoilla.

Ei ole tavatonta, että yksi viranomainen päättää salata jonkin asian, jonka toinen viranomainen julkistaa. Jos journalisti päätyisi käyttämään salaiseksi julistettua paperia, hän siis saisi syytteen – ja jos käytössä olisi julkinen paperi, tismalleen saman tiedon julkistamisesta ei tulisi syytettä. Tilanne on typerä.

3. Viranomaiset voivat salata asioita entistä helpommin.
Joskus viranomaiset salaavat asiakirjoja hyvästä syystä. Toisinaan syyt ovat huonot.

Osa viranomaisten salaamasta aineistosta tulee julki, kun tietty määrä aikaa on kulunut. Esimerkiksi puolustusvoimat kuitenkin tuhoaa aineistojaan ennen kuin ne tulevat julkisiksi.

Näin journalisteilla tai yleisöllä ei siis tule koskaan olemaan mahdollisuutta arvioida puolustusvoimien toimintaa. Kansalaisten pitäisi vain luottaa siihen, että esimerkiksi sotilastiedustelu toimii aina reilusti ja rehellisesti.

Jos HS:n journalistit tuomitaan, puolustusvoimat, suojelupoliisi ja muut viranomaiset, joilla on oikeus leimata papereita salaisiksi, voivat salata tietoa entistä helpommin. Toimittajat eivät vankeuden uhalla voisi paljastaa edes sellaisia yhteiskunnallisen keskustelun kannalta olennaisia tietoja, joiden salaamisperusteet ovat kyseenalaiset. Tutkivien toimittajien työstä tulisi todella vaarallista.  

4. Journalistien ei sallita puolustaa itseään julkisesti.
Poliisi ja syyttäjä ovat olleet äärimmäisen niukkasanaisia ja kieltäneet tutkinnan alla olevia journalisteja puhumasta itseään koskevasta oikeusjutusta. Nyt syyttäjä haluaa salata myös osan syytteistä ja itse oikeudenkäynnistä. Tämä tarkoittaisi, että HS:n journalisteilla ei olisi mahdollisuutta puolustautua yleisön edessä. Yleisö ei saisi itse arvioida, olivatko tiedot, joista nyt käräjöidään, oikeasti sellaisia, joiden käsittelystä pitäisi joutua vankilaan.

5. Käräjille joutuu rivitoimittaja.
HS:n jutussa syytteen saivat ihan tavalliset rivitoimittajat ja keskiportaan väki, toimitusten työjuhdat. Rivitoimittajien vastuu on kohtuuton. Moni journalisti luottaa siihen, ettei vastuuta tarvitse kantaa yksin. Se voi olla virhe. Käräjille ei välttämättä päädy vastaava päätoimittaja vaan ihan tavallinen tyyppi.

Suomalaisten journalistien on nyt oltava valppaina. Kyse on koko alan yhteisestä asiasta, sillä oikeutta ei käydä vain yhdestä Hesarin jutusta, vaan siitä, onko meidän mahdollista tehdä jatkossa työtämme.