Media-ala

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Annukka: Terve, kuinkas hurisee?

Elina: Kiitos, niin kuin jäitä polttelis, heh heh. Hei, miten teillä Tanskassa kävi median koronatukien kanssa?

A: Tanska toimi keväällä jokseenkin rivakasti kaikissa tuissa ja varasi median tukiin noin 32 miljoonaa euroa. Tukien edellytyksenä on paikallisen Julkisen sanan neuvoston jäsenyys, mistä onkin seurannut, että sinne on tulvinut jäsenyyshakemuksia. Lisäksi mediaa koskivat samat palkka- ja kiinteiden kulujen kompensaatiot kuin tanskalaisyrityksiä ylipäänsä. Mites Suomessa?

E: No, oltiin hitaita ja jaettiin murto-osa tuosta. Samahan koskee mediatukia muutoinkin kuin koronan aikana – ne ovat Suomessa paljon pienemmät kuin Skandinaviassa.

A: Joo, Suomen ja Skandinavian välillä on tuissa desimaaliero! Toisaalta media itsekin mielellään siteeraa tutkimuksia, joiden mukaan yritystukia ei pitäisi jakaa. Korona on tietty hiukan poikkeus.

E: Ja toisaalta ei kaikki edes tartte koronatukia. Dagens Nyheter esimerkiksi menee kohti parasta tulostaan sitten vuoden 1990, koska se on saanut tänä vuonna niin paljon lisää digitilauksia. Oonkin hieman yritystukivastainen just siitä syystä, että kaikki tutkimustieto osoittaa suurimman osan tuista lähinnä haitallisiksi. Ylläpidetään vanhentuneita rakenteita ja niin edelleen.

A: Totta. Toisaalta länsimaisessa demokratiassa tarvitaan hyvää journalismia. Ei mulla ole mitään sitä vastaan, että journalismia tuetaan julkisin varoin, mutta ei ole ihan helppo tehtävä etsiä oikeanlaisia tuki-instrumentteja.

E: Media-ala on mielellään korostanut demokratia-aspektia – tuki medialle on tukea demokratialle. Kuulostaa hienolta ja ylevältä ja on periaatteessa totta. Käytännössä mediafirmat haluaa tukea liiketoiminnalleen ja journalistit työpaikoilleen.

A: Olisi rehdimpää sanoa, että halutaan että meidän duunit säilyy. Jos lähdetään sorvaamaan tukea sananvapaudelle ja demokratialle, siitä tulee aika erilainen kuin jos suunnitellaan tuki mediabisneksille tai toimittajatyöpaikoille.

E: Joo. Elina Grundström ehdotti koronatukipaperissaan journalistisen työn tukemista vähän siihen malliin kuin Kanadassa on tehty. Tuet kustantavan veronmaksajan pitää luottaa siihen, että kunhan toimittajilla on työpaikkoja, sananvapaus ja demokratiakin kukoistavat. Ei se ihan mahdoton logiikka ole – muttei liioin vuorenvarma.

A: Mua ärsyttää ylevöittämisläppä siksikin, että monien mediayritysten liikevaihdosta yhä isompi osa tulee muusta kuin journalismista. Bisnesmielessä se on tietty fiksua, muttei se mitään demokratiauurastusta ole.

E: Demokratiaa edistävien innovaatioiden tukeminen olisi mahtavaa. Mutta siinä tullaan nopeasti määrittelyongelmiin. Mikä on tuen arvoinen innovaatio? Kuka rahanjaosta päättää? Alkaa syntyä haitallisia riippuvuussuhteita jakajien ja saajien välille – olipa kyseessä sitten valtion normirahoitus, kuten Ylen tapauksessa, tai vaikkapa innovaatiotuki Suomen sisäsiittoisella media-alalla.

A: Siinä mielessähän liikevaihtoon tai liikevaihdon pienenemiseen perustuva yleistuki on hyvä, että siinä ei tule tuota pulmaa. Mutta se taas melkein väistämättä suosii suuria.

E: Onneksi en joudu jakamaan noita tukia.

A: Toisaalta sittenhän se menis oikein, jos sä jakaisit.

E: Sanopa muuta.


Lue lisää: 
Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut (Journalisti 8/2020)

Hallitus päätti median koronatuesta – rahaa luvassa journalistien palkkoihin ja palkkioihin (Journalisti 1.10.2020)