Moguli muisteli pahalla

Työskentelin kahdeksan vuotta sitten Keski-Uusimaassa toimittajana. Kirjoitin lehteen jutun kiinteistöjen omistuksista Keravalla, ja nimitin silloista kustantajaani Eero Lehteä ”kiinteistömoguliksi”.

Lehti käytti tuolloin suurta poliittista ja taloudellista valtaa pienessä Keravan kaupungissa: hän oli kaupunginhallituksen puheenjohtaja, Keravan suurin yksityinen kiinteistönomistaja – sekä sanomalehti Keski-Uusimaan ja Suomen Lehtiyhtymän suurin omistaja.

Lehti ei ollut tottunut toimintansa kriittiseen tarkasteluun. Hän soitti toimitukseen heti aamulla ja purki kiukkuaan sekä minulle että silloiselle päätoimittajalle.

Vastasin Lehdelle, että sanakirjan mukaan moguli on henkilö, jolla on merkittävää valtaa jollakin tietyllä alalla. Sanan määrittely ei auttanut. Lehti ilmoitti, ettei anna minulle enää ikinä haastatteluja ja paiskasi luurin korvaani.

Hiljattain lainasin kirjastosta viime vuonna ilmestyneen Lehden elämäkerran. Siinä hän muistelee, kuinka suuttui omistamansa lehden nimettömäksi jäävälle toimittajalle:

”Keskarin toimituksen pitkäaikaisella pääluottamusmiehellä, joka ymmärtääkseni oli taistolainen tai ainakin entinen sellainen, oli jotakin mua vastaan.”

Taistolaiseksi en itseäni tunnistanut, mutta Keski-Uusimaan pitkäaikaiseksi pääluottamusmieheksi kyllä.

Lehden mukaan päätoimittaja olisi antanut tapauksesta varoituksenkin. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka päätoimittajan kanssa moguli-sanasta keskustelinkin.

Myöhemmin, toisessa jutussa, määrittelin Eero Lehteä ”lehtimoguliksi”.

Siitä hän ei ollut moksiskaan.