Kannattaako?

Tohtoreiden kannattaa verkostoitua. Aivotreeni kannattaa aloittaa viimeistään keski-ikäisenä. Alkkareissa ei kannata nukkua.

Journalistisissa teksteissä on yllin kyllin puhetta siitä, mikä kannattaa. Tämä ketuttaa monia. Miksi?

Kannattaa-verbillä on paljon merkityksiä: kantaa, tukea, auttaa, olla tuottavaa, antaa kannatuksensa ja niin edelleen. Esimerkeissäni on kuitenkin kyse merkityksistä ’olla paikallaan’ ja ’hyödyttää’. Jonkin tekeminen kuuluu asiaan ja on jopa hyödyllistä.

Kannattaa-verbiä käytetään näissä merkityksissä yleensä vain yksikön kolmannen persoonan lauseissa: Lukeminen kannattaa aina. Lääkkeet kannattaa ottaa ajallaan.

Mainitunlaiset lauseet näyttäytyvät helposti yleispätevinä totuuksina. Kannattaa on tällaisessa käytössä – kuten me kielentutkijat sanomme – nesessiivinen ilmaus: kyse on siis pakoista, velvollisuuksista ja välttämättömyyksistä.

Yllättävän paljon tätä ”NN:n kannattaa tehdä jotakin” -rakennetta käytetään myös sellaisissa yhteyksissä, joissa NN:llä ei oikein ole realistista mahdollisuutta toimia kuvatulla tavalla. Mitä uniongelmaisen pitäisi ajatella neuvosta, jonka mukaan kannattaa nukkua riittävästi? Mitä köyhän pitäisi ajatella ohjeesta hankkia sijoitusasunto vanhuuden turvaksi?

Kannattaa-lauseet ovat usein paitsi velvoittavia myös olettavia. Ärsyttävimmillään ne sisältävät stereotyyppisiä käsityksiä ihmisryhmistä ja ajattelutavoista.

Kannattaa-lauseiden laatijasta saattaa muodostua kuva kaikkitietävänä kertojana, joka jumalaisesta ylhäisyydestään latelee vastaansanomattomia ja velvoittavia viisauksiaan tolloille talliaisille. Kannattaako journalistin olla nesessiivinen?