Sanomalehtimies iloitsi numerossaan 7–8/1968 Julkisen sanan neuvoston perustamisesta. Alan yhteisöt olivat juuri päässeet sopuun uuden itsesäätelyelimen toimintaperiaatteista, ja neuvostoa koskeva sopimus odotti enää allekirjoituksia.
”Ensimmäisenä maana maailmassa Suomi saisi neuvoston, joka edustaa julkisen sanan koko kenttää”, totesi lehden pääkirjoitus.
Sen mukaan vastaavia neuvostoja oli muissakin maissa, mutta niissä perustajina olivat vain ”lehtimiehet ja julkaisijat”. Suomessa mukana oli myös Yleisradio.
Ensimmäisen toimintavuoden budjetiksi ”alan omalle kunniatuomioistuimelle” oli varattu noin 8 000 markkaa.
”Päätöksillään on neuvoston tuettava hyvää journalistista tapaa, ehkä arvosteltavakin sellaista, mikä ei kunnioitusta ansaitse, mutta samalla puolustettava uutisen hankkimisen ja julkaisemisen oikeutta sekä arvostelun vapautta, pääkirjoitus jatkaa.
”Lehtimiesten on syytä toivottaa menestystä uutta uraa aukovalle Julkisen sanan neuvostolle.”
Ensimmäiset arviota kaipaavat jutut tuotiin JSN:n tietoon helmikuussa 1969. Niitä oli puolen tusinaa.
Uusimmassa lehdessä
- Perinteisten mediatuotteiden yleisöt kutistuvat, mutta nekin on tehtävä – ja mielellään hyvin. Millaista on tehdä työtä, jolle toiset povaavat jo sukupuuttoa?
- Kimmo Porttilan mielestä urheiluselostaja on hääjuhlien humalainen eno
- Haastattelujen saaminen on vaikeutunut, arvioivat kokeneet journalistit. Miksi asiantuntijat suhtautuvat pyyntöihin nihkeästi?
- Redigeringen av Bonniers finländska papperstidningar flyttar till Sverige
