”Erään lehden oikolukuhuoneen seinällä näin seuraavan kehotuksen:
’Koeta näyttää edes elävältä. Muista, että sinutkin voi korvata kone.’
Jäin miettimään, oliko loppuosa pelkkää pilaa vai onko mahdollista rakentaa kone, joka tekee ihmisen oikolukijana tarpeettomaksi? Entäpä jos tuo lappu olisi kiinnitetty toimituksen seinälle?”
Näin pohdiskeli Matti Hakkarainen jutussaan Sanomalehtimiehessä 6/1963.
Hakkarainen oli vieraillut Yhdysvalloissa tutustumassa automaattiladontaan. Hän kuvailee toimitustyön käytäntöjä muun muassa Los Angeles Timesissa. Siellä kirjoituskone valmisti juttukäsikirjoituksen ”sivutuotteena” reikänauhan, jota tarvittiin sivunvalmistukseen. Tämä oli nopeuttanut työtä.
”Entä seuraava askel?” Hakkarainen pohtii.
”Onko ajateltavissa, että automaatti voisi kirjoittaa uutisia ja artikkeleita eli tehdä ’tavallista’ toimitustyötä? Mikään ei ole helpompaa kuin vastata suoralta kädeltä ja enempää ajattelematta: ei.
Työhön, jossa vaaditaan itsenäistä keksimistä, valintaa hetkestä hetkeen vaihtelevain mahdollisuuksien joukosta, ennalta arvaamattomien suureiden vertaamista, automaateilla ei nykyisten näkymien valossa liene asiaa.”
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena