Työelämä

Häiriköinti vei työpaikan, masennus oli viedä hengen. Potkut antoivat toimittaja Rami Mäkiselle uuden suunnan.

Alkoholi selvästi suisidaalisia ajatuksia lisännyt.

Näin lukee toimittaja Rami Mäkistä koskevassa asiakastietomerkinnässä. Laakson sairaalan päihdelääkärin huomio on heinäkuulta 2021.

Tarjoutunut humalassa ostamaan käsiasettakin itsetuhoisessa mielessä. Ei ole hyvästikirjettä kirjoittanut, ei osaa sanoa, että kuinka todellisia suisidaaliset ajatukset ovat. Nyt selvinpäin näitä ei kuitenkaan ole. Ei osaa kuvata, toivoisiko jonkun keskeyttävän suisidiyrityksen, jos tähän ryhtyisi, selvinpäin kyllä, mutta ei selvinpäin tähän aio ryhtyä.

Rami Mäkinen on Suomen tunnetuimpia ja arvostetuimpia rikostoimittajia. Hän on raportoinut Ilta-Sanomissa maan seuratuimmista ja hirveimmistä rikoksista, kuten Hyvinkään paloittelumurhasta, Puotilan lapsisurmasta ja Koskelan teinimurhasta. Kia Kilpeläisen kanssa kirjoitetut kaksi Katiska-kirjaa vievät syvälle viime vuosien tunnetuimman huumerikosvyyhdin syövereihin.

Mäkinen toimi pitkään myös rikos- ja oikeustoimittajien yhdistyksen Oikeustoimittajat ry:n puheenjohtajana.

Hän sairastaa pitkäkestoista masennusta ja vakavaa alkoholismia. Kahden diagnoosin yhdistelmä on erittäin hankala ja vaarallinen.

Ura toimittajana on ollut menestyksekäs, mutta viime kesänä tuli täyspudotus: Mäkinen sai potkut Ilta-Sanomista ja samalla hänen piti jättää myös Oikeustoimittajien puheenjohtajan tehtävät.

”Vilpittömästi haluan todeta, ettei menetetty työpaikka ole tässä se paha asia. Menetetty ystävyys on. Olen hyvin pahoillani aiheuttamastani mielipahasta”, Mäkinen kirjoitti Facebookissa heti potkut saatuaan.


Irtisanominen uutisoitiin myös mediassa näyttävästi. Osa kollegoista tiesi jotakin Mäkisen elämästä, mutta silti moni yllättyi, surikin.


Kesällä 2021 Mäkinen mietti aseen hankkimista. Masennuksen ja alkoholismin alho oli silloin syvimmillään.

”Onneksi aseen hankkiminen ei onnistunut”, Mäkinen sanoo marraskuussa 2022.

“Olen aivan varma, että emme istuisi tekemässä haastattelua, jos kontaktini olisi saanut sen yhden päivän aikana hankituksi minulle aseen.”

Mistä rikostoimittaja sitten aikoi aseen hankkia?


”En viitsi tästä tarkemmin sanoa. Mutta en minä sitä asetta nyt Prismasta olisi mennyt hakemaan.”

Paksu nivaska potilaskertomuksia työterveydenhuollosta ja Laakson sairaalan päihdepoliklinikalta kertoo pitkäaikaisesta masennuksesta ja alkoholiongelmasta.

Mäkisellä on ollut päihde- ja mielenterveysongelmia ”epäsäännöllisen toistuvasti” koko aikuisiän. Hän oli mielenterveyssyistä ensimmäisen kerran pitkällä sairauslomalla jo noin 20 vuotta sitten. Diagnoosi oli ahdistuneisuushäiriö, joka ilmeni muun muassa irrationaalisena kuolemanpelkona. Myöhemmällä iällä oireet ja diagnoosit ovat kääntyneet masennuksen suuntaan. Alkoholinkäyttö alkoi kuitenkin mennä selvästi huonompaan suuntaan syksyn ja talven 2020 – 2021 aikana. Yhtä selittävää tekijää ongelmille ei ole, vaan Mäkisen elämään alkoi kasaantua kaikenlaista kuormittavaa.

Perheenjäsenellä diagnosoitiin vakava parantumaton sairaus, läheinen jäi työttömäksi, töissä oli paineita ja päivätyön lisäksi piti ponnistella Katiska-kirjaprojektin kanssa.

”Tähän tuli lisänä pandemian aiheuttama juuttuminen kuukausiksi kotiin. Kävin jonkin verran käräjillä ja muilla juttukeikoilla, mutta kotona olemista oli silti paljon”, Mäkinen sanoo.

Mäkinen sanoo itse huomanneensa ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2021, että juominen haittasi myös työntekoa.

”Ei sitä kukaan ihan suoraan sanonut, mutta kyllä se minun käsittääkseni huomattiin duunissakin”, hän arvelee.

”Mutta juttujen kirjoittaminen on sen verran hyvin opittu taito, että kun katson tuon aikaisia uutisjuttujani, ne ovat ihan normaaleja. Sanoisin, että niihin myös keskittyi täysillä, kun tiesi olevansa kuilun reunalla.”

Olen aika skeptinen sen suhteen, pystynkö ylipäänsä normaaliin alkoholinkäyttöön.

Rami Mäkinen, rikostoimittaja

Kevättalvella 2021 Mäkinen kääntyi juomisensa takia työterveyden puoleen. Hänelle määrättiin lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitettuja rauhoittavia lääkkeitä, bentsodiatsepiineja.

”Vedin loppukevään kahta eri nappia, toista päivin, toista öisin. Olin siinä kohtaa noin kolmisen kuukautta juomatta”, Mäkinen kertoo.


Sitten tullaan ”hiukan hämärälle alueelle”. Mäkinen sanoo, että muistikuvat kovimman juomisen jaksoista ovat myöhemmissä selvittelyissä osoittautuneet epäluotettaviksi.

”Pahinta sukellusta kesti kesällä 2021 parisen kuukautta, samoin kuin kesällä 2022. Mutta näiden ajanjaksojen osalta minulla on edelleen aika vahva kognitiivinen dissonanssi, en ihan täysin hahmota itseäni sinne.”

Itsemurha-aikeitaan pelästyttyään Mäkinen hakeutui vieroitushoitoon kesäkuun lopussa 2021. Asiakaskertomuksessa hän sanoo käyttäneensä alkoholia rajusti, mutta alle viikon.

”Olin siinä uskossa kuukausien ajan, ja ihmettelin, miksi olin mennyt niin huonoon kuntoon niin nopeasti”, hän sanoo.

”Mutta aika-arvioni oli ihan pielessä. Olin juonut ainakin seitsemän viikkoa.”

Mäkinen sanoo, että asiakaskertomuksiin kirjattuja alkoholimääriä voi pitää korkeintaan suuntaa antavina. Papereihin on kirjattu noin 125 alkoholiannosta viikossa: sata lasia viiniä ja 25 annosta väkeviä.

”Se aika on jälkeenpäin ajateltuna ihan twilight zonea.”

Mäkinen sanoo juomisen tehneen hänestä vainoharhaisen. Hän kertoo nähneensä uhkia ja vihollisia joka puolella.

”Olin aika hyvin sulkeutunut muun ihmiskunnan ulkopuolelle.”

Mäkinen uskoo, että kesän 2021 bentsokuuri yhdistettynä uudelleen aloitettuun juomiseen aiheutti hänessä poikkeuksellisen syvän ja itsetuhoisen depression.

”Bentsoihin en koske enää koskaan ilman valvontaa”, hän sanoo.

Bentsodiatsepiinit saattavat pitkäaikaisesti käytettynä aiheuttaa tunteiden tylsistymistä, masennusoireita tai jopa kiihtymystä ja aggressiivisuutta. Alkoholi tosin aiheuttaa samoja oireita.

Mäkinen sanoo, että hänellä on todennnäköisesti geneettistä taipumusta alkoholismiin sekä masennukseen. Masennus ja alkoholismi kulkevat usein käsi kädessä.

Moni lievittää huonoa oloa alkoholilla – vaikka alkoholi nimenomaan syventää masennusta.

”Alkoholismi on vakava sairaus. Niin on masennuskin. Yhdessä ne ovat musta nielu.”


Kesän 2021 katkaisuhoidosta oli apua. Mäkinen lopetti juomisen, ja hän oli Antabus-lääkityksellä marraskuuhun asti. Syksyn 2021 terveydenhoidon asiakaskertomuksissa kerrotaan, että juomishaluja ei ole ollut. Syksyn aikana väliaikaista huolta aiheuttivat lähinnä iltatilaisuudet, joihin alkoholi monesti ikään kuin kuuluu.

Vaikka Mäkinen voi paremmin, asiakaskirjauksissa puhutaan edelleen myös alakuloisuudesta ja masennuksesta.

Syyskuun alussa 2021 Mäkinen oli kuitenkin asiakaskertomuksen mukaan sitä mieltä, että ”ajatus loppuelämän raittiudesta ei tunnu ajankohtaiselta”.

Hän pysyi raittiina lopulta yhdeksän kuukautta. Alkuvuodesta 2022 masennusoireet alkoivat mennä pahempaan suuntaan – eivät yhtäkkisenä pelottavana romahduksena, vaan hiljalleen, ilman sen kummempaa yksittäistä syytä.

Mäkinen huomasi vointinsa huononevan. Hän tunsi itsensä yhä apaattisemmaksi ja masentuneemmaksi. Toimintakyky alkoi heikentyä. Hän varoitti helmikuussa toimituspäällikköä, että saattaisi joutua jossain vaiheessa jäämään masennuksen vuoksi sairaslomalle.

”Nyt jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt siinä vaiheessa kääntyä jonkun hoitavan tahon puoleen ja jäädä parantelemaan itseäni”, Mäkinen sanoo.

”Jotenkin kuitenkin sinnittelin töissä eteenpäin, varmaan osaksi siksikin, että siinä oli jälkimmäisen Katiska-kirjan työstäminen meneillään.”

Rami Mäkinen suostui Journalistin haastatteluun, koska mielenterveyden ongelmista puhuminen on tärkeää. ”Ongelmien tunnustaminen on myös terapeuttista”, Mäkinen sanoo.

Masennuslääkityksenkin teho tuntui hiipuneen, kun sen annostusta ei ollut nostettu kesän jälkeen.

Eräs vaikuttava tekijä saattoi olla orastavan ihmissuhteen kariutuminen. Mäkiselle selvisi, että suhteen toinen osapuoli oli löytänyt uuden kumppanin.

”Mutta tämä ei ole mikään mustasukkaisuusjuttu, taustalla oli muutakin kuormitusta. Depressio oli syvä. Olin ihan oikeasti sairas ja rupesin hoitamaan itseäni alkoholilla. Siitä eteenpäin kaikki oli taas pelkkää luisua. Menin aika nopeasti aika sekavaksi.”

Mäkinen sanoo koittaneensa hoitaa edelleen työnsä kunnolla. Hän ei etätöissäkään juonut työaikana.

”Mutta kun tarpeeksi paljon juo, ei sillä ole mitään merkitystä, juoko juuri työtuntien aikana. Yhtenä aamuna kirjoitin kotona uutisen, mielestäni ihan normikunnossa. Lähdin sovittuun hoitotapaamiseen ja puhalsin siellä 1,2 promillea”, Mäkinen kertoo.

”Lyhyen aikavälin toimintakyvyn kannalta voi olla tuollaisessa tilanteessa parempikin, jos promillet eivät laske nollaan.”


Mäkinen oli saanut jo kesällä 2021 Ilta-Sanomista varoituksen epäasiallisesta käytöksestä. Keväällä ja alkukesästä 2022 käytös työpaikalla muuttui arvaamattomammaksi. Keväällä 2022 tuli toinen varoitus.

”Siitä ei ole mitään epäilystä, että olen käyttäytynyt todella huonosti erinäisiä työtovereita kohtaan”, Mäkinen sanoo.

Yhtenä aamuna kirjoitin kotona uutisen, mielestäni ihan normikunnossa. Lähdin sovittuun hoitotapaamiseen ja puhalsin siellä 1,2 promillea.

Rami Mäkinen, rikostoimittaja

Mäkinen kertoo suhtautuneensa irtisanomiseensa johtaneina viikkoina ympäristöönsä vainoharhaisesti ja vihamielisesti. Hän kertoo viestitelleensä erityisesti yhdelle työkaverilleen toistuvasti hyvin epäasiallisesti.

Työnantaja puuttui tilanteeseen. Mäkisen, työnantajan ja työterveyden kesken käytiin työkykyä kartoittava keskustelu, minkä Mäkinen kertoo kokeneensa todella tervetulleeksi ja koskettavaksikin avuksi.

”Tunsin itseni onnelliseksi, kun tulin ulos sieltä neuvottelusta.”

Pidempiaikaista apua siitä ei kuitenkaan ollut. Mäkinen lähetti työkaverilleen uuden epäasiallisen viestin. Hänet irtisanottiin Ilta-Sanomista kesäkuun lopussa.

”Olen käytöksestäni pahoillani. Hyvä työkaveruus tuhoutui. Jokainen, joka viestejäni katsoisi, ymmärtäisi, ettei irtisanominen ollut väärin.”


Mäkinen puhuu masennuksestaan ja alkoholismistaan suoraan ja vuolaasti. Välillä hän hiljenee ajattelemaan vaikeita asioita, toisinaan kamppailee löytääkseen ajatuksiaan parhaiten kuvaavat sanat.

”Olen aika skeptinen sen suhteen, pystynkö ylipäänsä normaaliin alkoholinkäyttöön”, Mäkinen sanoo.

Hän ei ole kiinnostunut etsimään lehtihaastattelussa elämänkaarestaan selittäviä tekijöitä masennukselleen tai päihdeongelmalleen. Osittain hän suhtautuu asiaan fatalistisesti.

”Olen aika pitkään ajatellut, että minulle kuuluu vääjäämättömästi käydä näin”, hän sanoo.

Mäkinen arvelee, että avoimesti puhuminen on tärkeää hänen hyvinvoinnilleen.

”Tämä teema on yleisellä tasolla merkittävä. En tarkoita, että minulla olisi neuvoja antaa yhtään kenellekään. Mutta on hyvä, että näistä asioista puhutaan. Ajattelen lisäksi, että myös maineeni kannalta on järkevämpää puhua kuin olla puhumatta.”


Päihdeongelmista puhutaan Suomessa aiempaa avoimemmin. Julkisuuden henkilöt Redramasta Janne Ahoseen ovat kertoneet juomisestaan koko kansalle. Työelämän kannalta asiaan liittyy kuitenkin edelleen kohtuuttomia rakenteellisia ongelmia, Mäkinen huomauttaa.

Työterveydenhuollon näkökulmasta alkoholismi ei edelleenkään ole sairaus muiden joukossa. Päihdesairas saattaa menettää sairausajan palkan. Vaikka alkoholismi tiedetään sairaudeksi, se tulkitaan tässä yhteydessä edelleen itse aiheutetuksi. Se on omiaan johtamaan kohtuuttomiin lopputuloksiin, Mäkinen sanoo.

”Aivan varmasti se johtaa myös siihen, että tänäkin päivänä tässä maassa kirjoitetaan totuutta venyttäviä sairauslomatodistuksia”, Mäkinen sanoo.

Potilaat eivät uskalla puhua lääkäreille, ja lääkärit kirjoittavat tietoisesti totuutta muuntelevia todistuksia, jotta heidän potilaansa eivät joutuisi entistä pahempiin vaikeuksiin, Mäkinen jatkaa.

”Eihän se ole terve tilanne. Keskiverto toimihenkilö voi soittaa esihenkilölle ja jäädä omalla ilmoituksella himaan viettämään palkallista krapulapäivää. Sitten kun olet vakavasti päihdesairas, ja koitat hakea apua siihen, on riski menettää palkka pitkäksikin aikaa.”


Rikosten maailma on synkkä. Ulkopuolelta katsoen voisi ajatella murhien ja väkivallan jatkuvan seuraamisen vähintään altistavan mielenterveyden ongelmille ja masennukselle, jos sellaiseen on jo valmiiksi taipumusta.

Mäkinen sanoo, että asia on pikemminkin päinvastoin. Hän tietää olevansa hyvä työssään. Sellainen pitää pinnalla.

”Jo 1990-luvulla journalismi pelasti minut amfetamiinilta. Jos asiat olisivat menneet vain hieman toisin, olisin kehittänyt siihen riippuvuuden”, Mäkinen sanoo.

”Hetken aikaa rakastin amfetamiinia. Se oli minusta fantastista ainetta. Mutta olin juuri aloittelemassa toimittajan uraani, tunnistin riskit, ja pystyin lopettamaan sen.”

Amfetamiinin haittapuolet esimerkiksi työelämälle tulevat myös aika nopeasti ilmi, Mäkinen huomauttaa. Alkoholin kanssa ne ilmenevät hitaammin.

”Lisäksi juominen on laillista ja kulttuurissamme hyväksyttyä.”

Nyt Mäkinen sanoo, ettei ole jäänyt kaipaamaan työtään Ilta-Sanomissa.

”Uskon, että minulle riittää töitä jatkossakin”, hän sanoo.

”En lainkaan tarkoita, että se olisi ollut huono työpaikka. Päinvastoin. Mutta ehkä olin jumittunut sinne jo aika pitkäksi aikaa. Menetettyjä työkaveruuksia suren yhä.”

Mäkinen sanoo, että Oikeustoimittajat ry:stä muodostui vuosien varrella hyvin tärkeä kollegiaalinen yhteisö. Siksi yhdistyksen puheenjohtajuudesta luopuminen sattui vielä lujemmin kuin päivätyön menettäminen. Myös fyysisesti. Oikeustoimittajien hallituksen kokouksen jälkeen Mäkinen oksensi tuntien ajan, lopulta myös kirkasta verta. Työterveyslääkäri huolestui verenvuodosta niin, että lähetti Mäkisen gastroskopiaan, mutta mitään elimellistä vikaa ei löytynyt.

Irtisanomisen jälkeen Mäkinen sanoo hakeutuneensa taas alkoholivieroitukseen, mutta enemmän oireitaan helpottaakseen kuin lopettaakseen heti juomisen.

”Jatkoin vielä muutaman viikon. Olin shokkitilassa, ei minulla ollut heti aikomusta lopettaa. Mutta päätin ennalta päivämäärän, jona lopetan.”

Niin Mäkinen myös teki. Hän sulkeutui kotiinsa ja sinnitteli läpi fyysisten vierotusoireiden. Osastovieroituksessa tarjolla olisi ollut nestemäistä Diapamia, psykoosinestolääkettä ja B-vitamiinipiikkejä. Kotona piti pärjätä ilman.

”Viisi vuorokautta siinä suunnilleen kesti. Niistä ensimmäinen oli pahin. Onneksi sain pari tuntia nukutuksi jo silloin.”


Loppuvuodesta 2022 Mäkinen istuu Journalistin toimituksessa Helsingin Hakaniemessä. Hän on toiveikas. Hän on ollut selvin päin heinäkuun loppupuolelta lähtien, ja tarkoitus olisi olla jatkossakin. Perhe on pysynyt hänen tukenaan.

Horisontissa on uusia työprojekteja, ehkä kirjojen kirjoittamista, käsikirjoittamista, kustannustoimittamista.
Mäkinen odottaa parhaillaan lääkärinlausuntoa, joka tarvitaan Kelan tukemaan kuntoutusterapiaan.

Käytännössä tuen saaminen edellyttää vähintään kuuden kuukauden päihteettömyyttä. Nyt Mäkisellä on ensimmäistä kertaa elämässään kunnollinen pitkän tähtäimen hoitosuunnitelma, johon hän myös on sitoutunut. Hyvä ystävä kertoo Journalistille muuttuneesta miehestä: kohteliaasta, kiltistä, ystävällisestä.

”Toistaiseksi päihteettömyys ei ole ollut vaikeaa.”

Kaikkia Mäkisen ongelmia päihteettömyys ei ratkaise.

”Se ratkaisisi, jos minulla olisi vain päihdeongelma. Masennus ei kuitenkaan katoa, vaikka olenkin selvänä. On vielä ihan liian aikaista julistaa itseäni voittajaksi, aika herkillä tässä välillä ollaan. Mutta oloni on paljon varmempi kuin vuoden takaisen juomattoman jaksoni aikana. Juomatta on oltava jo siksikin, että hoitosuunnitelmani ei etenisi, jos rupeaisin juomaan.”


Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia tai olet huolissasi läheisestäsi, voit soittaa Mieli ry:n Kriisipuhelimeen p. 09 2525 0111 (auki 24/7) tai kirjoittaa Tukinettiin. Päihdelinkki tarjoaa tarjoaa päihteiden käyttöön ja riippuvuuteen liittyvää verkkoneuvontaa.