Aino-Sofia Orjasniemi löysi Posiolta työn ja mielenrauhan

Aino-Sofia Orjasniemi, 25, aloitti Posion ja Ranuan paikallislehden Kuriirin vakituisena toimittajana syyskuun alussa. Hän on aikaisemmin ollut Kuriirissa toimitusharjoittelijana ja kesätoimittajana. Alun perin Rovaniemeltä lähtöisin oleva Orjasniemi opiskelee kotimaista kirjallisuutta ja viestintää Helsingin yliopistossa.

Miten päädyit Posiolle?
Olen aina viettänyt kesät Posiolla, sillä isovanhempani ja isäni ovat täältä kotoisin. Korona-aikana opinnot olivat etänä, ja tuntui, ettei Helsingissä ole kauheasti mitään. Ryhdyin etsimään harjoittelupaikkaa sitten täältä.

Miltä vakituinen työ tuntuu näin nuorena ja pirstaleisten työurien alalla?
Tuntuu hurjalta, enkä ole ehkä vielä sisäistänyt sitä kunnolla. Kun muutin työharjoittelun jälkeen Posiolle vakituisesti, panikoin siitä, tulenko löytämään täältä oman alan töitä. Kun paikka aukeni, en voinut jättää hienoa ja arvokasta tilaisuutta käyttämättä.

Mikä paikallislehdessä viehättää?
Kaikki mahdollinen. On sekä siunaus että kirous, että toiminta-alue on niin pieni. On oltava urheilutoimittaja, kulttuuritoimittaja ja politiikantoimittaja samaan aikaan ja perillä kaikesta. Minulla on myös vapautta tehdä paljon itse, niin ideoimisessa, toteuttamisessa kuin taitossakin. Kaikki on omissa käsissä. On myös ihanaa, että lukijoiden kanssa muodostuu läheinen ja välitön suhde.

Minkälaisia taitoja paikallistoimittaja tarvitsee?
On osattava pitää monia lankoja käsissä samaan aikaan, ja oma ajanhallinta on
tärkeää. Lisäksi on hyvä jaksaa kehittää itseään ja pysyä kärryillä omaehtoisesti, koska täytyy perehtyä moneen asiaan. On myös tärkeää olla verkostoitunut ja pysyä yhteyksissä useiden eri toimijoiden kanssa.

Olet valokuvannut paljon Lapissa. Aiotko panostaa kuvapuoleen myös Kuriirissa?
Ehdottomasti! On kiva, että pystyy hyödyntämään molempia rakkaita harrastuksia, kun sekä kirjoittaminen että kuvaaminen ovat niin vahvasti osa työtä.

Mitkä asiat saivat sinut palaamaan pohjoiseen ja maaseudulle?
Luonnonrauha. En tiedä, viihdyinkö Helsingissä loppujen lopuksi kertaakaan alkuhuuman jälkeen. Huomasin, ettei siellä ollut harrastuksia, joista nauttisin oikeasti. Aina tänne lomalle tullessani stressini hälveni jo junamatkalla ja lähtiessä aina harmitti. Täällä pystyn metsästämään, kalastamaan ja vaeltamaan, ja luonto on lähellä. Vapaa-aikani on paljon rikkaampaa, ja voin paljon paremmin.

Kuka on ammatillinen esikuvasi?
Edeltäjäni Paula Pirttijärvi. Olen saanut kuulla paljon tarinoita esimerkiksi hänen uransa alkuvaiheista sekä kaikenlaisista juttukeikoista, ja olen ollut ihan ”wau”!

Millä tavalla sosiaalinen elämäsi on muuttunut muuton myötä?
Se on rikastunut, sillä kaveripiirini on laajentunut täällä. Olen löytänyt aidosti samanhenkisiä ihmisiä, jotka nauttivat samojen asioiden tekemisestä. On ihan uskomatonta, että voin lähteä mahtavien tyyppien kanssa kalalle!

Aiotko palata vielä Helsinkiin?
En!