”Mistä toimittajan tuntee? Siitä, television mukaan, että se räkii näppeihinsä ja siistii piimäisen turpansa villapaidan hihalla. Että se on alituiseen peeaa ja että se nai kaikki työmatkat vieraita, vaikka omakin vaimo olisi…”
Toimittaja ja Sanoman toimittajakoulun pitkäaikainen rehtori Antero Okkonen listaa vuoden 1969 Sanomalehtimiehessä toimittajiin liitettyjä mielikuvia. Niiden mukaan toimittaja ”haistattaa haastateltavalleen paskaa”, on epäkohtelias ja epärehellinen ”eikä osaa elää päivää viinatta eikä yötä huoratta”.
”Siinä toimittajan image”, Okkonen toteaa pahoitellen. Hän kantaa huolta toimittajan ammatin arvostuksen laskusta ja pohtii, että ala ei kiinnosta nuoria kykyjä, koska mielikuva on niin huono.
Toimittajan ammattinimike on tahriintunut, ”eikä siitä enää ole ammattikunnan nimeksi”.
Okkonen ehdottaakin, että ammattinimike vaihdetaan.
”Ulkomaankieltä lukeneille sana journalism on tuttu. Meillä sen tuntee Nykysuomen sanakirja äänneasussaan šurnalismi.” ”Tästä kannasta olisi kenties löydettävissä uusi, terve ammattititteli: journalisti.”
Uusimmassa lehdessä
- Kerttu Kotakorpi toivoo ilmastojournalismin uskovan parempaan, vaikka se on vaikeaa
- Puoluekannatuskyselyt selvittävät suomenkielisten mielipiteitä, vaikka Suomessa asuu jo 600 000 vähemmistökielistä
- Hallituksen heikennykset työehtoihin luovat painetta tes-pöytiin
- Journalismin pitää kertoa, miten elää rikkinäisessä maailmassa