Valitut teokset

”En ole koskaan harrastanut oikeastaan muuta kuin lukemista, joten on mukavaa, että siitä on hyötyä. Lapsenahan sitä aina komennettiin ulos silmiään pilaamasta. Etupäässä luen romaaneja. Tiedän aika tarkkaan, mistä pidän ja mikä ei ole minun juttuni. Elämä on lyhyt, joten kaikkea ei voi yrittää lukea”, sanoo Helsingin Sanomien toimittaja ja Nyt.fi:n kirjakolumnisti Sanna Kangasniemi.

”Lukeminen ja kirjallisuus ovat tärkeitä, mutta en osaa ottaa niitä haudanvakavasti. Kirjoista kannattaa kiistellä, mutta tosikkomaisuudelle olen allerginen. Se varmaan näkyy kolumneissani.

Kolumnien ääni on minun, mutta ei se tietenkään ole yksi yhteen minä. Varmaan se ääni on sellainen vähän hölmö ja naiivi, reflektoi itseään ja on pelkäävinään, että jää kiinni tyhmyydestä. Itsetärkeä se ei halua olla, eikä kyyninen, ennemmin innoissaan. Sanomalehden kolumnit ovat totta, mutta tietty draamallinen vapaus lajiin mielestäni kuuluu.

Kirjakolumnini ovat jo monta vuotta olleet netissä. Se antaa vapautta mittaan mutta tarkoittaa myös sitä, että missään ei ole tyhjää koloa, jos kolumnia ei kirjoita. Siksi se jää helposti tekemättä, kun muuta työtä on paljon. Kolumnistilla on ainainen aihepula. Se on tietenkin illuusiota: eiväthän aiheet mistään ilmaannu, ne pitää itse keksimällä keksiä.

Sitten kun on hyvä aihe, kolumnin tekemisessä on iloa. Siinähän saa ihan itse päättää kaikesta. Vitsailenkin usein työkaverien kanssa, että toimittajana olisi kivaa, jos ei tarvitsisi puhua vieraille ihmisille eikä kirjoittaa juttuja. Oikeasti tykkään työstäni paljon, eikä mikään ole niin mahtavaa kuin tekstin valmiiksi saaminen. Harmi vain, että tunne on lyhyt. Sitten pitää taas tehdä uusia juttuja.

Palautetta en kirjakolumneista hirveästi saa, mutta silloin tällöin jotain. Lukija kertoo tunnistaneensa jonkin jutun tai samastuneensa. On ilahduttavaa, jos onnistuu sanoilla saamaan kiinni ja välittämään jotakin, joka on muillekin tuttua.”