Kuvajournalismi 2015 -kilpailun Vuoden kuvaessee-sarjan voitti Helsingin Sanomien kuvaaja Kaisa Rautaheimo. Menestysyhteiskunnan laidalla elävien nuorten miesten elämää kuvaava Pojat-sarja syntyi osin opintovapaalla.
”Moni kuvista syntyi niin, että sovittiin vaan aika ja paikka ja katsottiin, mitä tapahtuu. Ikinä en tiennyt, kestääkö keikka kymmenen minuuttia vai 24 tuntia.”
Kaisa Rautaheimon, 34, kuvaprojekti Pojat syntyi parin vuoden aikana ja osin opintovapaalla Helsingin Sanomista. Uutistyö miellyttää, mutta pidempi tutustuminen aiheeseen ja vapaus omaan näkökulmaan tuntuivat kymmenen lehtikuvaajavuoden jälkeen tarpeelliselta vaihtelulta.
Kuviinsa Rautaheimo etsi sosiaalitoimen kautta nuoria miehiä, joilla ei ole opiskelu- eikä työpaikkaa.
”Halusin selvittää syvemmin, millaisia tyyppejä ovat ne, joista media puhuu toimettomina ongelmanuorina. Päihderiippuvaiset rajasin pois, koska en halunnut tarkastella päihteitä vaan ulkopuolisuutta.”
Tapaaminen tapaamiselta poikien elämä ja ajatukset aukesivat yhä leveämmin, ja kameran läsnäolo unohtui. Syntyi kuvia, joissa lojutaan, kieritään maassa ja oksennetaan suihkuna, mutta kuvaajan mielestä niiden suurin rankkuus on abstraktimpaa: sitä, mikä ajelehtimiseen johtaa ja miten epäreilu maailma voi olla.
Toisaalta Rautaheimo yllättyi siitä, miten vähän mitään poikkeuksellisen villiä poikien elämässä lopulta tapahtui. Paljon oli tylsää ja tavallista niin kuin kaikilla.
”Tajusin, että he elävät vaihetta, jollaisen moni muukin kokee. Täydellisen hukassa olemisen sijaan heistä paljastui avoimia ja fiksuja tyyppejä, jotka pystyivät analysoimaan tilannettaan.”
Poikia kuvatessaan Rautaheimo unohti määritteet, joista uutiset elävät. Aika sai soljua, ja pääosassa saivat olla yksityiset ja yksittäiset hetket, niiden tunnelma. Vaikka Rautaheimo korosti pojille alusta asti projektin luonnetta, yhteen heistä iski paniikki juuri, kun kuvista valokuvataiteen museoon koottu näyttely oli avautumassa.
”Mutta kelaamisen jälkeen lopputulos oli, että ihan mahtavaa olla messissä. Instagram-maailmassa kaikki on hienosti, mutta tässä näkyy se, mitä ihmisten elämä oikeasti on välillä.”
Lue myös:
- Tuomariston näkemys kisasta sekä Yleisön suosikki, Vuoden multimedia ja Vuoden haastaja
- Vuoden kuvajournalisti Markus Jokela
- Vuoden uutiskuva, Niklas Tallqvist
- Vuoden urheilukuva, Laura Oja
- Vuoden henkilökuva, Timo Pyykkö
- Vuoden reportaasi, Mikko Vähäniitty
Vuoden essee
Kaisa Rautaheimo, Helsingin Sanomat: Pojat
Tuomariston perustelut: Intiimi ja runollinen kuvaus yhteiskunnallisesta ilmiöstä, pysähtyneestä välitilasta ja näkymättömyyden tunteesta. Vaikka kuvissa tapahtuu paljon, on tunnelma niissä piinaavan hiljainen. Kuvattavien synkeästä ja näköalattomasta elämästä jäi oksennuksen maku suuhun.
Uusimmassa lehdessä
- Pitääkö journalismin valita puolensa, jotta maailma pelastuisi? Journalistin toimittaja Manu Haapalainen kysyi itseään viisaammilta.
- Marjaana Varmavuori haluaa saada ihmiset saman pöydän ääreen
- Paikallisen median pitää vaalia paikallista keskustelua
- Jobbet som lokalreporter gav otippat socialt trumfkort