Sekasorron jälkimarkkinat

Terroristien apureita jahdanneen poliisin tehtyä tehoiskun Pariisin pahamaineiseen lähiöön moni ikkunastaan tilanteen kuvannut asukas halusi pistää filmillään rahoiksi.

BFM-television uutisten toimituspäällikkö Hervé Béroud kertoo lähiön nuorten kaupanneen kännykkävideoita takin alta kuin laittomat katukauppiaat.

”Jos filmeissä näkyy poliiseja ja ampumista, hinta on 500 euroa. Yleisestä sekasorrosta kuvatut pätkät menevät satasella. ”

Béroudin mukaan eräs nuori sanoi: ”Mä tein sun hommas, mulla oli siihen kanttia ja olen työtön. Media tekee uutiskuvilla rahaa, miksi en minä.”

Béroud kertoo että BFM-televisio ostaa silloin tällöin kuvamateriaalia amatööreiltä. Tällä kertaa yhtiö osti iskussa itsensä räjäyttäneen terroristin valokuvan tämän tuttavalta, ei filmejä.

”Emme halunneet lähteä mukaan sokkipätkien huutokauppaan. Ostamme vain dokumentteja, jotka antavat jotakin uutta tietoa katsojalle.”

BFM-televisiolle tarjottiin yksinoikeudella terroristien kohteena olleen ravintolan vastapäisen baarin turvakameravideota 50 000 euron hintaan. Hervé Béroud kieltäytyi, koska pätkä oli liian väkivaltainen näytettäväksi.

Myös Ranskassa olleet ulkomaiset tiedotusvälineet ostivat amatöörien kuvamateriaalia. Terroristien kohteena olleen konserttisali Bataclanin sisältä otettu shokeeraava kuva ruumiskasasta julkaistiin brittilehti Daily Mailissa. Myös BBC :n uutispätkissä näytettiin paikan päällä olleiden kännykkäfilmejä.

Tammikuun Charlie Hebdo -lehden ja juutalaisen ruokamarketin terrori-iskujen yhteydessä suoria televisiolähetyksiä moitittiin panttivankien vaarantamisesta ja poliisin liikkeiden paljastamisesta uutislähetyksiä tiiviisti seuranneille terroristeille. Nyt lähetys katkaistiin poliisin erikoisjoukkojen iskun alkaessa.

Pariisin keskustaan 13. marraskuuta tehdyn seitsemän terrori-iskun jälkeen Ranskaan julistettiin kansallinen hätätila. Poikkeustilassa poliisin toimivalta laajenee ja siihen kuuluu myös kiistaa herättävä mediakontrolli. Hallitus aikoo nyt kumota tämän vuodelta 1955 peräisin olevan sensuuripykälän.

Helmikuuhun asti kestävän kansallisen hätätilan aikana Ranskan poliisilla on oikeus rajoittaa kansalaisten liikkumista, eristää alueita ja julistaa paikallinen ulkonaliikkumiskielto. Lisäksi poliisilla on valtuudet suorittaa kellon ympäri kotietsintöjä, takavarikoida aseita, kontrolloida maan rajan ylittäviä autoja sekä tarvittaessa ratkaista asioita sotaoikeudessa. Poikkeustilan ajan poliisi voi myös kantaa virka-asettaan vapaa-aikanaan.

Mediasensuuria ei tiettävästi missään historian vaiheessa ole varsinaisesti toteutettu käytännössä, vaikka poikkeustilalaki sen sallii. Hallitus haluaakin nyt kumota tämän huonosti nykyaikaan sopivan pykälän. Asiasta väitellään parhaillaan parlamentissa.

”Internetin ja reaaliaikaisen tiedonvälityksen maailmassa mediasensuurilla ei ole juurikaan merkitystä. Varsinkin kun se kohdistuisi ainoastaan ranskalaisiin tiedotusvälineisiin”, kommentoi Pantheon-Assas Paris 2 -yliopiston viestinnän professori Emanuel Derieux.

Hänen mielestään mielenkiintoisempi kysymys on lehtien omistuspohja ja sen kautta ilmenevä itsesensuuri. Derieux viittaa viime vuosina Ranskassa tapahtuneeseen rajuun media-alan yritysten keskittymiseen. Mediajättien rinnalla ei paria poikkeusta lukuunottamatta enää juurikaan ole itsenäisiä tiedotusvälineitä.