Koko porukan puolesta

Kun Inari Fernández kertoo ensimmäisestä kerrastaan vapaaehtoistyössä turvapaikanhakijoiden parissa, hänen silmänsä kyyneltyvät.

”Vastaanotto oli jotain ihan uskomatonta. Lapset juoksivat saman tien halaamaan ja koskemaan. He olivat niin onnellisia, että joku tuli heidän luokseen, eikä se rajoittunut vain lapsiin, vaan aikuisetkin olivat ihan, että mitä me tehdään ja mihin me mennään!”

Fernández oli saapunut helsinkiläisen Lauttasaaren kirkon hätämajoitukseen pitämään lapsille muskaria. Kun koko porukka innostui, suunnitelmat muuttuivat lennosta.

”Otimme pari palloa mukaan ja lähdimme ulos. Seurasi mahtava kaksituntinen: pelattiin peiliä, mölkkyä, polttopalloa ja limboa, vaikka meillä ei ollut mitään yhteistä kieltä.”

Fernández sanoo aina olleensa järjestöihmisiä ja työskennelleensä mielellään lasten parissa. Halu tehdä jotain nimenomaan turvapaikanhakijoiden hyväksi heräsi kuolleen lapsen kuvista netissä.

Yhteisistä tekemisistä kirkolla muodostui nopeasti osa koko Fernándezin nelihenkisen perheen arkea. Kun hätämajoitus purettiin ja asukkaat sijoitettiin eteenpäin, uusista ystävistä oli haikea erota, mutta yhteydenpito jatkuu Facebookissa ja säännöllisissä tapaamisissa.

Turvapaikanhakijoiden tilanteen ja todellisuuden läheltä nähnyt Fernández halusi jatkaa heidän hyvinvointiinsa vaikuttamista isommassa mittakaavassa.

”Ihan ensimmäiseksi aloin jakaa Facebookissa myönteisiä juttuja vastapainoksi niille, joissa käytiin tarkoitushakuisesti kysymässä, eikö puuro olekin pahaa.”

Seuraavaksi hän päätti selvittää, miten maahantulijat pääsisivät mahdollisimman nopeasti tutustumaan työelämään ja päätyi mukaan Startup Refugees -ohjelmaan, joka edistää Suomesta turvapaikan saavien työllistymistä ja integroitumista yhteiskuntaan. Hänen uusin ideansa on perustaa kotouttava vastaanottokoti, jossa talousaskareet, suomen kielen ja kulttuurin opiskelu sekä työharjoittelu kuuluisivat heti tulijoiden arkeen.

Ihmettelyyn siitä, miten perheellisen ja päivätöitä tekevän aika ja energia riittää kaikkeen tähän, Fernández vastaa, että tässä vaiheessa harrastaminen tapahtuu iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Torstaisin perhekalenterista on omistettu asialle varhaisempiakin tunteja.

Tällä hetkellä Fernández ei pyöritä missään keskuksessa säännöllistä toimintaa, koska haluaa saada isot projektit etenemään. Kuormittavaksi hän ei ole vapaaehtoistyötä tuntenut missään vaiheessa.

”Tähän on niin palo, ja se tulee niin sydämestä. Saan aivan järjettömästi voimaa, kun näen, että avullani on merkitystä.”