”Naisten omasta mielestä tyypillinen naisjournalisti on ahkera mutta vaatimaton, tekee tunnollisesti työtkin, muttei osaa pitää puoliaan. Nainen valittaa, katkeroituu, vihaa, juoruilee.”
Tämän kertoi Sirkku Kuusavan,Anneli Mäkisen ja Seija Nummijoen tekemä tutkimus tasa-arvosta toimituksissa. Journalisti raportoi sen tuloksista joulukuussa 1993.
Journalismi ei ollut 1990-luvulla ”tasa-arvon tyyssija”. Käytössä olivat ”kaikki alistamisen tavat”.
Tutkijat pyysivät vastaajia myös luonnehtimaan kollegoitaan. Miehet arvioivat naisia korrektimmin kuin nämä itse, mutta pitivät heitä esimerkiksi epävarmoina.
Journalistimiehet taas olivat sekä naisten että miesten mielestä laiskoja.
”Myös miesjournalistit kuvailivat miehiä mielisteleviksi, mukavuudenhaluisiksi ja sopuleiksi, jotka kuuntelevat isännän ääntä enemmän kuin isäntä itse. He pitivät toisaalta itseään suurpiirteisinä ja rohkeina, toverillisina ja reiluina.”
”Molempia sukupuolia pidettiin kyynisinä. Alkoholinkäyttö ja ketjupoltto mainittiin usein. Journalistin perusominaisuuksiin kirjattiin lisäksi stressaantuneisuus, huolimaton ulkoasu ja ennenaikainen elähtäminen.”
Uusimmassa lehdessä
- Anni Mattila työskentelee elokuvien ja tv-sarjojen kuvauspaikkojen parissa. Työn jälki näkyy joka kuvassa.
- Jäsenyhdistyksillä on yli kuuden miljoonan varallisuus. Liitto toivoo, että yhdistykset keskittäisivät rahansa ydintoimintaan.
- Lehdistönvapauden kärkeen palataan valinta kerrallaan
- Ett år efter flytten – i Sundsvall görs finlandssvenska tidningar med passion men utan lokalkännedom