Satu Pajuriutta löysi itsensä oloisen paikan Kirkko ja kaupungista

Satu Pajuriutta, 51, aloitti elokuussa pääkaupunkiseudun seurakuntien kustantaman Kirkko ja kaupungin toimittajana. Sitä ennen hän työskenteli yli 20 vuotta Helsingin Sanomissa, pisimpään kaupunkitoimituksessa vuosina 2011 – 2022. Helsingin Sanomiin hän tuli alun perin urheilu­toimittajaksi. Viimeksi Pajuriutta työskenteli ­Helsingin Sanomissa toimitussihteerinä.

Mikä sai lähtemään Hesarista?

Useat perättäiset raskaat muutosneuvottelut saivat tähyilemän muualle, kun moni asia muuttui, hyviä työkavereita lähti ja työvuoroni muuttuivat iltapainotteisiksi.

Miksi halusit Kirkko ja kaupunkiin?

Minulla on vahva kaupunkitoimittajatausta, ja tein myös Hesariin paljon juttuja ”pienen ihmisen näkökulmasta”. Monikanavaisessa työssä saan käyttää koko osaamistani.

Mikä uudessa työssä on yllättänyt?

Ei oikeastaan vielä mikään. Erilaista on se, että Teams-kutsuja on tullut aiempaa enemmän. Säännöllisiä palavereja on esimerkiksi seurakuntien viestijöiden kanssa.

Miten uusi työsi eroaa vanhasta toimintavapauden ja riippumattomuuden kannalta?

Kirkko ja kaupunki seuraa tietysti tiiviimmin kirkon asioita. Toisaalta myös se tekee hyvää, kriittistä journalismia, mikä oli minulle jo työtä hakiessa tärkeää.

Mitä oppeja isosta päivälehdestä kannattaa tuoda seurakuntalehteen?

Isossa uutisorganisaatiossa oppimastani reagointinopeudesta on hyötyä. Myös koke­mukseni printin ja digin yhteistyöstä sekä median sisältöjen jakamisesta sen omissa käsissä olevissa kanavissa, kuten uutiskirjeissä, on hyödyksi.

Jos joutuisit keksimään Kirkko ja kaupungille sloganin, mikä se olisi?

Lähellä ihmistä, kiinnostavasti kirkosta.

Kirkko ja kaupungin toimittajan pitää kuulua evankelisluterilaiseen kirkkoon. Mitä ajattelet siitä?

Ymmärrän sen, mutta ymmärrän myös vastakkaista mielipidettä. Itse halusin liittyä kirkkoon 13-vuotiaana, ja olen edelleen jäsen. Joskus kirkon kannat ovat mietityttäneet, mutta kokonaisuus on aina jäänyt plussalle.

Valmistuit vuonna 2024 kirjallisuusterapia-ohjaajaksi. Mitä kaksi ammattia antaa?

Opiskelu oli tilaisuus itsetutkiskeluun, työnohjaukseen ja vertaistukeen tilanteessa, jossa media-alan työn tulevaisuus on sumuinen. Kirjallisuusterapiaohjaajana hyödyn siitä, että olen haastatellut paljon ihmisiä rankoista aiheista. Koulutus antoi siihen vielä lisää työkaluja.

Julkaisit vuonna 2024 kirjan Mökkiruokaa ­ympäri vuoden (Cozy Publishing) Petra ja ­Noora Väänäsen kanssa. Miten aikasi riittää kaikkeen?

Lapseni ovat jo aikuisia, ja olen järjestelmällinen ja hyvä priorisoimaan. Toisaalta edistän kirjaprojekteja muun elämäntilanteen mukaan. Tässä yhdistyi monta rakasta, palauttavaakin asiaa: kirjoittaminen, ruoan­laitto, luonnossa olo ja rentouttavat ruokailu­hetket.

Kuka on ammatillinen esikuvasi?

Heitä on monta. Nuorena ihailin urheilutoimittaja Hilla Blombergia, joka oli tienraivaaja miehisellä alalla. Kirjailija ja kolumnisti Auli Viitala kirjoittaa terävällä kynällä.