Hesari lainasi juttunsa kärkeen puoli minuuttia Ylen uutisvideota – onko se hyvän tavan mukaista?

Helsingin Sanomat julkaisi 1. syyskuuta jutun Suomen hallituksen rasismiongelmien käänteistä. Heti otsikon ja ingressin jälkeen jutussa oli video, jossa sisäministeri Mari Rantanen (ps.) ja elinkeinoministeri Ville Rydman (ps.) kommentoivat hallituksen kesäkuista rasismikoulutusta.

Video oli osa Ylen 5. kesäkuuta julkaisemasta uutisvideosta, jossa ministereitä haastattelee Ylen politiikan toimittaja Päivi Lakka.

Helsingin Sanomat lainasi 26 sekuntia Ylen alun perin minuutin ja kuusi sekuntia kestäneestä videosta. Jutun alkuperäisessä versiossa Hesari ei kertonut lukijalle heti näkyvin tekstein, että video oli Ylen. Myöhemmin se lisäsi tiedon otsikkoon ja kuvatekstiin mutta ei mainitse muokkauksia jutun lopussa.

Tapaus herätti yleläisissä sisällöntekijöissä hämmennystä. Miten laajasti ja millä tavoin toisen tekemää visuaalista materiaalia voi omaan juttuunsa lainata?

Ylen lakiasioiden päällikkö Kai Erlund sanoo tekijänoikeuslain sallivan lainausten ottamisen julkistetusta teoksesta kahdella ehdolla: hyvän tavan mukaisesti ja ainoastaan tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

Siteeraamisoikeus on tiedonvälityksessä ja journalismissa tärkeä oikeus, Erlund korostaa. Helsingin Sanomien tapauksessa hänestä on kuitenkin perusteltua keskustella sitaattioikeuden rajoista.

”Sitaatin pitäisi yleensä olla aika lyhyt tai pieni ja sellainen, että pääpointti tulee selväksi, mutta tekijänoikeudella suojattua teosta ei laajemmin lainata tai hyödynnetä. Tekijä ja lähde tulisi myös mainita. Nyt Helsingin Sanomat lainasi Ylen sisältöä niin laajasti, että voi kysyä, toimiko se totutusta poikkeavalla tavalla ja hyvän tavan mukaisesti”, Erlund sanoo.

Erlundin tietojen mukaan Helsingin Sanomat ei ollut Yleen etukäteen yhteydessä lainauksesta. Ylen toimitus oli yhteydessä Helsingin Sanomien päätoimittajaan Antero Mukkaan 1. syyskuuta.

”Vuoropuhelua käytännöistä yleisellä tasolla on varmaan käyty aiemminkin, ja sitä on hyvä jatkaa”, Erlund sanoo.

Suomessa on aiemmin keskusteltu visuaalisen materiaalin lainaamisen rajoista esimerkiksi vuonna 2023. Silloin korkein oikeus linjasi, että Kimi Räikkösen Instagram-tililtä kaapatun kuvan julkaiseminen iltapäivälehdissä ilman valokuvaajan lupaa ei ollut sallittua lehdistön lainausoikeuden tai yleisen sitaattioikeuden perusteella.

Päätös liittyi Ilta-Sanomien ja Iltalehden Räikkösen kahvilakäynnistä tekemiin juttuihin, joihin lehdet kaappasivat Räikkösen Instagram-tililtä kuvan.

Korkeimman oikeuden mukaan kuvan lainaaminen olisi edellyttänyt, että juttu olisi selostanut yleisölle uutisarvoista tapahtumaa eli niin sanottua päiväntapahtumaa. Julkisuuden henkilön kahvilakäynti ei ollut tällainen tapahtuma. Kuvan ei olisi myöskään pitänyt olla artikkelin pääasia vaan vuorovaikutuksessa sen kirjoittajan oman ajattelun kanssa. Lainatun valokuvan sisällön selostaminen ja valokuvan luonnehtiminen nokkelaksi jutussa ja jutun otsikossa eivät täyttäneet tekstin ja kuvan vuorovaikutuksen vaatimusta, vaikka artikkelin tekstillä ja lainatulla valokuvalla olikin asiallinen yhteys.

Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Johanna Lahti luonnehti tuolloin STT:lle korkeimman oikeuden päätöstä erittäin valitettavaksi. Hänestä korkein oikeus määritti päätöksessään tekijänoikeuden ja sananvapauden välistä rajaa ja päätyi käytännössä kaventamaan sananvapautta.

”Tällä päätöksellä puututaan journalistisen riippumattomuuden ytimeen, kun määritellään varsin kapeasti se, mikä on kuvasitaattia käytettäessä merkittävä uutinen. Media on kuitenkin journalismietiikan näkökulmasta vastuussa vain lukijoilleen ja päättää itse, mikä on uutisarvoista”, Lahti sanoi Ilta-Sanomissa 29. kesäkuuta 2023.

Journalistiliiton juristi Sanna Nikula sanoo, että Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan lehdistön lainausoikeuden tarkoituksena on nimenomaisesti suosia sananvapautta tekijänoikeuden kustannuksella.

”Toisaalta se on painottanut myös lainaavan ja lainattavan teoksen älyllistä vuoropuhelua.”

Helsingin Sanomien päätoimittaja Antero Mukka vahvistaa Ylen olleen Helsingin Sanomiin yhteydessä sen uutisvideon lainaamisesta. Mukan mukaan keskustelu koski muun muassa sitä, liittyikö lainattu video niin sanottuun päiväntapahtumaan.

Helsingin Sanomien nyrkkisääntö videon lainaamisessa on Mukan mukaan se, että video liittyy kiinteästi päiväntapahtumaan. Ylen mielestä näin ei rasismijutun tapauksessa ollut. Lisäksi Helsingin Sanomat käytti Ylen mielestä videota niin, että se näytti lähes koko teoksen lainaamiselta. Tämä johtui siitä, että lainaus ei ollut esimerkiksi poliitikon yksittäinen tuore lausunto vaan osa Ylen vanhasta jutusta, johon se oli koostanut toimittajansa tekemiä ovensuuhaastatteluja.

Keskustelun pohjalta Helsingin Sanomat myönsi ”menneensä harmaalle alueelle”. Toimitus on nyt täsmentänyt määritelmäänsä siitä, millainen siteeraaminen on perusteltua ja oikeutettua, Mukka sanoo. Puutteita oli lisäksi Hesarin lähdemerkinnöissä. Myös niitä täydennettiin juttuun.

”Lukijalle syntyi tahattomasti mielikuva, että video olisi ollut HS-tuotantoa. Se ei tietenkään ollut tarkoitus – meidän työmme ei voi perustua toisen työllä ratsastamiseen”, Mukka sanoo.

Mukan mukaan keskustelut Ylen kanssa päättyivät hyvässä hengessä. Tapaus oli kuitenkin Hesarille hyvä muistutus täsmentää siteerauskäytäntöä.

”Se on jossain määrin problemaattisempi liikkuvan kuvan lainaamisessa kuin normaalin uutistekstin tai uutiskärjen lainaamisessa. Sehän on jo ihan arkipäivää, ja sen hyvät tavat ja eettinen koodisto on paremmin omaksuttu.”

Mukan mukaan Helsingin Sanomat on aiemmin kysynyt Yleltä lukuisia kertoja, sopiiko sen videota lainata. Se on hänestä myös jatkossa perusteltua tapauksissa, joissa lainaaminen epäilyttää. Myös Ylen Kai Erlundin mukaan luvan kysyminen etukäteen videosisällön tai vastaavan aineiston lainaamiseen on alalla tavallista.

Mukan mukaan keskusteluyhteys Yleen on ollut hyvä. Yhtiö on ymmärtänyt Hesarin videotarpeita.

”Ylen tekeminen perustuu edelleen paljon liikkuvaan kuvaan, ja heillä on poikkeuksellisen laaja arkistomateriaali. Niin että jos on tilanne, jossa emme ole olleet paikalla tai tarvitsemme arkistomateriaalia, ei tässä hirveän monia vaihtoehtoja ole, mistä se pitää kaivaa”, Mukka sanoo.