Journalismi

Vuoden parhaat kuvat valittiin jälleen – uutena kuvajournalistina palkittu Henrietta Soininen haluaa haastaa itsensä henkilökuvaajana

Henrietta Soinisen voittoisan kuvasarjan kymmenestä kuvasta yhdeksän on henkilökuvia. Kuva: Usva Torkki

Kuvajournalismi 2023 -kilpailun voittajat on julkistettu. Vuoden kuvajournalistina palkittiin Mikko Suutarinen, joka voitti palkinnon myös viime vuonna.

Vuoden Lehtikuvan 2023 otti Johanna Erjonsalo, Uutiskuvan 2023 Antti Yrjönen, Henkilökuvan 2023 Antti Haanpää ja Urheilukuvan 2023 Rio Gandara. Vuoden Esseen 2023 kuvasi Antti J. Leinonen. Vuoden reportaasin 2023 kuvasi Outi Neuvonen.

Vuoden 2023 uusi kuvajournalisti on Henrietta Soininen. Tuomariston mielestä Soinisen kuvasarja on vahva ja eheä ja tuntuu tuoreelta ja visuaalisesti kypsältä.

”Kuvaajalla on kyky kertoa tarina ja löytää ydin yhdellä kuvalla. Sarja on erinomaisesti kuvattu ja valon käyttö todella kaunista”, tuomaristo toteaa.

Markus Rajala on yksi kymmenistä tuhansista osatyökykyisistä, jotka ovat jääneet työelämän ulkopuolelle vastoin tahtoaan. Katulehti Roheen jutussa oli Rajalasta myös muita kuin anonyymejä kuvia. Kuva: Henrietta Soininen

Henrietta Soininen, 31, on tamperelainen freelancevalokuvaaja. Hänen voittoisan kuvasarjansa kymmenestä kuvasta yhdeksän on henkilökuvia. Henkilökuvaus on Soinisen lempilaji – samaan aikaan kiehtova ja vaativa.

”Minua kiinnostavat hirveästi ihmisten tarinat. Kuvattavien kohtaaminen ja vuorovaikutus vaativat herkkyyttä, ja haluan haastaa itseäni myös siinä”, Soininen sanoo.

Yhdessä kuvista on Markus Rajalan Valdi-koira. Valdi on Romaniasta tullut rescuekoira. Kun Soininen meni kuvaamaan Rajalaa tämän kotiin, Valdia jännitti kovin. Soininen istui lattialle, pitkäksi aikaa, ja otti vasta sitten esiin kameran.

”Oli tärkeää, että koira pystyy olemaan rauhassa, koska tietenkin sen stressi välittyy myös siitä huolestuneeseen omistajaan.”

Rescuekoira Valdi lievittää pitkään työttömänä olleen Markus Rajalan yksinäisyyttä. Kuva: Henrietta Soininen


Soiniselle henkilökuvaamisen kaksi tärkeintä asiaa ovat vuorovaikutus ja valo. Aina kun mahdollista, hän aloittaa kuvauksen keskustelemalla rauhassa kuvattavan kanssa. Hän kyselee jutun aiheeseen ja kuvattavan elämään liittyviä asioita.

Siihen pitää varata aikaa, mutta Soinisen mielestä investointi kannattaa.

”Keskustelun jälkeen tiedän paremmin, miten ihmistä tulisi kuvata.”

Palkituissa kuvissa Ylen Kirjolla-sarjassa mukana ollut Kiri Jantunen lepää pimeässä huoneessa vastamelukuulokkeet korvillaan lempipeittonsa alla. Chilessä laittoman abortin tehnyt Daniela seisoo hänelle merkityksellisen kasvin lehtien keskellä. Pitkään työttömänä ollut Markus Rajala purkaa tiskivuorta niin kuin hänellä on muutaman päivän välein tapana.

Keskusteluissaan kuvattavien kanssa Soininen kertoo myös itsestään, joskus hyvin henkilökohtaisiakin asioita.

”Silloin myös minä olen lähestyttävä ja haavoittuva. Tilanne tasapainottuu, kun ei ole vain niin, että kuvattava antaa ja minä otan. Se yleensä rentouttaa ihmisiä.”

Vastamelukuulokkeet ja pimeä huone auttavat autismin kirjolla olevaa Kiri Jantusta palautumaan. Soininen raotti verhoja sen verran, että Jantusen kasvoille lankeaa luonnonvaloa. Kuva: Henrietta Soininen
Abortti on Chilessä laiton. Vaikka aihetta käsittelevän jutun kuvat julkaistiin Suomen Kuvalehdessä, Soiniselle oli selvää, että ne ovat anonyymeja. ”Some tekee kaikesta globaalia.” Kuva: Henrietta Soininen

Soininen pyytää usein päästä kuvattavien kotiin kuvaamaan. Jos vastaus on määrätietoinen ei, hän ei tietenkään pakota. Jos kuvattava epäröi, hän saattaa lempeästi rohkaista. Tutussa tilassa ihmiset ovat valmiiksi ”kotonaan” ja vähemmän tietoisia omasta olemisestaan.

”He istuvat jalat sohvalla eivätkä ’pönötä’”, Soininen sanoo.

Kuvatessaan Soininen ei juuri ohjeista kuvattavaa. Juuri ennen aloittamista hän saattaa sanoa, että ole vain siinä tai että voit välillä katsoa vähän eri suuntiin. Ja että hihkaisen, jos joku asento on tosi hyvä mutta kaikki on hyvin myös, jos olen hiljaa.

”Kun kuvattava saa olla omalla tavallaan, kuva näyttää häneltä itseltään eikä minun kuvitelmaltani hänestä.”

Reetta Winstenin kuva liittyy Ylen juttuun “Diagnoosina epänormaali nainen”. Soininen kuvasi Winstenin tämän kotona. Kukallinen lakana leikittelee naisen kuvaamisen konventioilla ja liittää kuvan jutun toisen haastateltavan Carolina Nysténin kuviin. Kuva: Henrietta Soininen
Carolina Nystén sai 15-vuotiaana kuulla syntyneensä ilman emätintä ja kohtua. Soininen suunnitteli kuvaavansa hänet kukkivan pensaan edessä. Kuvauspäivänä oli rankkasade. Soininen kävi hakemassa pensaasta kukan. Kuva: Henrietta Soininen

Soininen kuvaa mielellään luonnonvalossa. Se näyttää hänestä kauniilta, ja hänellä on sen käytöstä enemmän kokemusta kuin salamasta. Jos luonnonvaloa ei ole, Soininen yrittää keksiä vaihtoehtoja.

Hän saattaa päästää pimeään huoneeseen sähkövaloa ovenraosta. Hän saattaa lainata diaprojektorin ja valaista kuvattavan itse värittämällään dialla. Hän saattaa kuvata ihmisen kasvot tietokoneen ruudun valossa.

Kesäpäivinä luonnonvalo on usein turhan kovaa, mutta kuvauksia kehtaa harvemmin sopia iltayhdeksitoista tai aamuyöhön. Tuttujen kanssa liikkumavaraa on enemmän. Voittosarjaan kuuluu kesäyössä filmikameralla kuvattu potretti. Siinä on Soinisen veli, kirjailija Miska Valos.

Esikoiskirjailija Miska Valos. ”Pyrin kuvissani usein kauneuteen, mutta journalistisissa kuvissa yritän pyrkiä myös siitä pois”, Soininen sanoo. Kuva: Henrietta Soininen
Veikko Kirkkola kokee olevansa digiosallinen. Soininen halusi Katulehti Roheen kuvaan Kirkkolan digilaitteiden lisäksi tämän kirjat ja koiran. Kuva: Henrietta Soininen


Onnistuneita kuvia on vaikea ottaa, jos kuvattava on kauhuissaan. Taito luoda turvallista tunnelmaa samalla kun miettii kameran teknisiä säätöjä, valoa ja sommittelua, vaatii harjoittelua.

Soinisen tulikoe oli, kun hän opiskeli valokuvaukseen erikoistuneeksi kuvataiteen kandidaatiksi Santiago de Chilessä. Hän halusi kuvata koulutyöhönsä ”ihonväriseksi” mainostetun beigen laastarin tummaihoisen henkilön iholla. Kuvattavaksi löytyi yliopiston työntekijä. Kerta oli ensimmäinen, kun Soininen kuvasi itselleen vierasta henkilöä.

Kuvauksen tunnelmaa rentouttaakseen Soininen oli pyytänyt sosiaalisesti taitavan ystävänsä mukaan, mutta tämä myöhästyi. Studiossa ilman paitaa seisovaa kuvattavaa jännitti, ja lisäksi siellä oli niin kylmä, että tämän iho oli kananlihalla. Soinisen oli lähdettävä rehtorin kansliaan lainaamaan koulun ainoaa kaasulämmitintä. Hänen oli vakuutettava kuvattavalle, että hyvin menee. Kuva onnistui.

Seuraavassa projektissaan Soininen kuvasi seksityöläisiä kadulla.

”Halusin pakottaa itseni pois arasta kuoresta.”

Maisteriksi Soininen opiskeli visuaalisen journalismin koulutusohjelmassa Tampereen yliopistossa. Hän viihtyy freelancekuvaajana hyvin. Tulevaisuudessa hän haluaisi myös kirjoittaa ja on jo kokeillutkin sitä. Palkintosarjan aborttiaiheinen kuva liittyy Soinisen ideoimaan ja kirjoittamaan juttuun, joka ilmestyi Suomen Kuvalehdessä kesäkuussa 2023.

Kuvajournalismipalkinto tuntuu Soinisesta isolta kunnianosoitukselta, joka lisää omaa ammatillista uskottavuutta.

”Freelancerina itsevarmuus rakentuu jotenkin toisin kuin monen vuoden lehtityössä. Tämä sysää sitä paljon eteenpäin.”

Carolina Kaski asui sijaishuollossa lähes neljä vuotta. Tukihenkilö Sari Heino-Hytönen vierailee säännöllisesti hänen luonaan. Suomen Kuvalehden juttu käsittelee lastenhuollon jälkihuollon ikärajaa. Kuva: Henrietta Soininen
Tampereelta teatteritaiteen maisteriksi valmistunut Antti Autio on tullut tunnetuksi muusikkona. Soininen valaisi hänet lainaamallaan diaprojektorilla, jossa on itse tussilla väritetty dia. Kuva: Henrietta Soininen

Kuvajournalismikilpailuun 2023 osallistui 70 kuvaajaa. Kisan tuomaristo kertoo huomionsa kiinnittyneen kuviin ja kuvasarjoihin, joissa oli onnistuttu intiimillä ja erityisellä tavalla tulkitsemaan ihmiselämän pienempiä tapahtumia ja yksityiskohtia. Kisan tuomaristoon kuuluivat kuvataidekriitikko Helen Korpak, dokumenttielokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Mia Halme sekä valokuvaaja, Aalto-yliopiston apulaisprofessori Donald Weber. Kilpailun järjestää Suomen kuvajournalistit ry.

Yleisön suosikki -äänestyksen voitti Rio Gandara.

Outi Neuvosen Vuoden reportaasin synnystä voi lukea lisää 12. huhtikuuta ilmestyvästä Journalistista.

Voittajiin ja voittajakuviin voi tutustua osoitteessa kuvajournalismikilpailu.fi

Voittajakuvat ovat esillä Sanomatalon Mediatorilla Helsingissä 28. huhtikuuta saakka.

Henrietta Soininen, 31

  • Freelancevalokuvaaja. Asuu Tampereella.
  • Valmistunut visuaalisen journalismin maisteriksi Tampereen yliopistosta ja valokuvaukseen erikoistuneeksi kuvataiteen kandidaatiksi ARCIS Universitystä Santiago de Chilessä.
  • Opettaa valokuvausta Sammon keskuslukion viestintälinjalla.
  • Valmistelee näyttelyä Vuoksi-dokumenttiprojektistaan. Se kertoo maahanmuuttajista, jotka ovat avioeron jälkeen päättäneet jäädä Suomeen ollakseen läsnä lapsensa elämässä.