Media-alan vuosi alkaa jo toista kertaa peräkkäin synkkänä. 25 Suomen tietotoimiston työntekijää saattaa saada potkut, heistä suurin osa toimituksesta. Joulukuussa alkaneet muutosneuvottelut jatkuvat näillä näkymin helmikuulle saakka.
STT:n pääluottamushenkilön Hannu Aaltosen mukaan ainoa valopilkku on se, ettei uutistoimistoa ajeta kokonaan alas.
Toimitusjohtaja Kimmo Laaksonen kuvasi Suomen Lehdistön haastattelussa uutistoimiston käyvän läpi yhtä aikaa ”sydän- ja keuhkoleikkausta”. Uutissuomalaisen mukaan toimittajia aiotaan korvata tekoälyllä. Valtion mediatuki, edes siltarahoitus, antaa yhä odottaa itseään.
Viime vuonna samaan aikaan oli käynnissä Ylen muutosneuvottelujen ensimmäinen kierros. Kesään mennessä yhtiöstä oli kadonnut yli 300 työpaikkaa, eikä luvussa edes ole mukana päättyneitä määräaikaisuuksia.
Kun STT:n irtisanomiset suhteuttaa yhtiön työntekijämäärään, ne voivat pahimmillaan olla jopa Ylen irtisanomisten mittaluokkaa kovempia.
Ei ihme, jos uran rakentaminen media-alalla tuntuu juuri nyt näköalattomalta.
Silti tammikuu on myös vuoden toiveikkainta aikaa. Sadat uudet media-alan ammattilaiset hakevat kesätyöpaikkoja toimituksista ympäri Suomea. STT ei muutosneuvottelujen vuoksi ole mukana loppiaisen jälkeen alkavassa ”yhteishaussa”, mutta vuoden tauon jälkeen Yle jälleen on.
Kilpailu on kovaa, ja moni taitava tekijä jää vaille ansaitsemaansa näytönpaikkaa. Silti tuhansien lähetettyjen hakemusten joukossa ovat myös ne, jotka poikivat ennen pitkää vakipaikan, ehkä jopa unelmatyön.
Joku pääsee tekemään ensimmäisen skuuppinsa. Joku ottaa pysäyttävän uutiskuvan. Jonkun sukulaiset soittavat äidille, kun autoradion uutisia lukee tuttu ääni.
Moni pääsee kokeilemaan ammattia, joka on monen mielestä maailman paras. Jos he ovat onnekkaita, he ovat kesän jälkeen samaa mieltä.
Ja jos media-ala haluaa pitää heistä kiinni, tarjolla on oltava muutakin kuin synkkyyttä.
Media-alan uranäkymiä ei toki ole syytä kaunistella. Kun toimitusten vuoden 2024 nuppilukuja vertaa vuoteen 2010, väki on todella vähentynyt: Esimerkiksi Lapin Kansan ja Aamulehden toimitukset ovat kutistuneet alle puoleen entisestä. Myös Itä-Savosta jaKalevasta on kadonnut lähes puolet paikoista.
Tiedot käyvät ilmi Heikki Hellmanin, Mikko Grönlundin, Nelli Jäntti-Tuomisen, Katja Lehtisaaren ja Risto Suikkasen STT:n tilannetta käsittelevästä tutkimusartikkelista Media & viestintä -lehdessä. Analyysissään mediatutkijat uumoilevat, ettei kertaluontoinen siltarahoitus tai edes pysyvä valtionapu välttämättä riitä STT:n pelastamiseksi.
Mutta uutiset eivät tule lehtiin tyhjästä, jonkun on ne tehtävä, tutkijat toteavat.
Ja niin kauan kuin jonkun on tehtävä uutisia, niin kauan journalisteilla on töitä.
Vähemmän? Kyllä. Osin erilaisissa työkuvissa kuin nykyisin? Todennäköisesti.
Mutta töitä yhtä kaikki.
Media-alan uuteen vuoteen soisi hippusen toiveikkuutta. Loppuvuodesta 2025 sitä toivat esimerkiksi Uuden Jutun 10 000 uutta tilausta ja Keskisuomalaisen miljoonainvestointi uuteen urheilujulkaisuun.
Työpaikkoja on ollut avoimina monissa toimituksissa, kovin harvoin ja tipoittain, mutta silti avoimina.
Vastaavia valopilkkuja tarvitaan myös tänä vuonna.
Uusimmassa lehdessä
- Aggressiivinen syöpä, helvetilliset vaihdevuodet, vammaisen lapsen syntymä. Minna Ala-Heikkilä, Ani Kellomäki ja Niklas Thesslund tekevät juttuja kokemastaan.
- Media-ala tarvitsisi täydennyskoulutusta, mutta oppilaitosten ei kannata tarjota sitä
- Yritys rekrytoi talousjournalisteja, mutta jätti palkat maksamatta
- Media-alan alkava vuosi kaipaa valopilkkuja