Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti

Kotimaisen kulttuurin rahoitusta odottaa mittava leikkaus. Eduskunta käsittelee paraikaa vuoden 2025 talousarviota, joka vähentää yli 17 miljoonaa euroa muun muassa teattereilta, ­museoilta, orkestereilta sekä Suomen elokuvasäätiöltä ja Taiteen edistämiskeskus Taikelta.

Esimerkiksi Taike jakaa avustuksia ensi ­vuonna 4,9 miljoonaa euroa aiempaa vähemmän. Leikkaus osuu muiden muassa kulttuurilehtiin ja verkkojulkaisuihin.

Suomen elokuvasäätiöltä, kotimaisen elokuva-alan tärkeimmältä rahoittajalta, hallitus leikkaa puoli miljoonaa euroa jatkona aiempien vuosien säästöille.

Lisäksi valtio aikoo jatkossa maksaa luovan alan tekijöille yksityisen kopioinnin hyvitystä 5,5 miljoonaa euroa vuodessa – puolet aiempaa vähemmän. Leikkaus osuu etenkin elokuvia tukevan Avekin toimintaan.

Eikä siinä vielä kaikki. Puolueet päättivät jäädyttää kotimaista kulttuuria vaalivan Ylen ­rahoituksen kolmeksi vuodeksi. Yhtiön maksama arvonlisävero kohoaa pysyvästi kymmenestä 14 prosenttiin vuoden 2026 alussa. Vuonna 2027 Ylen budjetti on noin 66 miljoonaa pienempi kuin se olisi ilman leikkauksia.

Teattereiden, näyttelyiden, elokuvien ja konserttien pääsylippujen sekä kirjojen arvonlisä­vero nousee 14 prosenttiin jo ensi vuoden alussa.

Päätös leikata miljoonia ja taas miljoonia kulttuurin kentältä tuntuu kohtuuttomalta etenkin siksi, että tekijät ovat muutoinkin ahtaalla.

Yli tuhat kirjailijaa on allekirjoittanut syyskuun lopussa julkaistun avoimen kirjeen, jonka mukaan kauno- ja tietokirjailijoiden tulot ovat romahtaneet muun muassa hintoja polkevien luku- ja kuunteluaikapalveluiden vuoksi.

Av-alan ammattilaisia oli Suomessa työttömänä viime kesänä poikkeuksellisen paljon.

Ylen leikkausten taas on toivottu suurpiirteiseen tapaan kohdistuvan milloin mihinkin ”turhaan” – seiniin, pomojen määrään, tiettyihin ohjelmiin tai osastoihin – riippuen vähän, kuka on ottamassa kantaa. Ehkä joku sieltä olisi valmis jo jäämään eläkkeellekin?

On kuitenkin aivan selvää, ettei Yle voi leikata toiminnastaan 66 miljoonaa euroa ilman, että työnsä menettää iso joukko media-alan ammattilaisia. Minne he työllistyvät? Muutosneuvotteluita käyviin mediataloihin ja hupeneviin elokuva- ja tv-tuotantoihin?

Kulttuurin ja median alalta katoaa peruuttamattomasti ammattitaitoa, kun ammattilaiset ovat pakotettuja vaihtamaan alaa.

Valtion kannattaisi sijoittaa kulttuuriin. Siihen on ainakin kolme syytä.

Ensinnäkin julkinen tuki on usein siemen yksityiselle rahalle. Suomen elokuvasäätiö on esimerkiksi laskenut, että pitkän fiktioelokuvan saamasta valtionavusta palautuu valtiolle noin 90 prosenttia erilaisina verotuloina jo ­ennen kuin elokuva julkaistaan.

Taloustutkimuksen tietojen mukaan julkinen sektori rahoitti taidetta ja kulttuuria vuonna 2019 noin 1,3 miljardilla eurolla – ja keräsi alan ammattilaisilta veroja ja maksuja 3,4 miljardia.

Toisekseen kulttuuri tuottaa hyvinvointia. Laaja lääketieteellinen tutkimusnäyttö osoittaa, että kulttuurin harrastaminen tukee terveyttä, hyvin­vointia ja esimerkiksi lasten kehitystä.

Kolmanneksi kulttuuri rakentaa yhteiskuntaa. Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy muistutti aikoinaan tehtävään pyrkiessään, miten taiteen ja yhteiskunnan kehitys kulkevat käsi kädessä: Ateenan kultakausi, valtiomies Perikleen aika, oli myös kuvanveistäjä ­Feidiaan aikaa. Renessanssin kultakauden valtiomiehen Lorenzo de Medicin aika oli ­Leonardo da Vincin aikaa.

Suomessa kotimaisen taiteen ja kulttuurin kultakausi oli myös itsenäistymisen aikaa. Nykyisin poliitikot sanovat kulttuurin olevan ”luksustuote”. Näinkö historiattomasti haluamme suhtautua oman yhteiskuntamme rakentamiseen?

Kulttuurista ja taiteesta leikkaaminen on kaikkea muuta kuin vastuullista valtionhoitoa.