Kieli

Arkijärki ei aina auta yksikön ja monikon välissä

Ville Eloranta

Voiko kielessä olla helpompaa asiaa kuin yksikön ja monikon välinen ero! Yksikkömuotoja käytetään yksiköllisistä asioista ja monikkomuotoja monikollisista, eikö niin?

Päteväkin kirjoittaja kompastuu toisinaan siihen, kumpi muoto yleiskielessä pitäisi valita.

”Häntä kiinnostaa hevospoolo ja italialaiset viinit.” Käänteinen sanajärjestys saattaa joskus harhauttaa – harva kirjoittaisi ”Hevospoolo ja italialaiset viinit kiinnostaa häntä”. Verbin pitäisi olla monikossa: kiinnostavat.

”Ketä ihmisiä olet tavannut viime aikoina?” Kuka-sanan monikkomuodot tuppaavat välillä unohtumaan. Ketä on monikossa keitä, kenen puolestaan keiden.

”Kahvi tai tee sopivat aamiaispöytään.” Kun tai-sanalla asetetaan yksiköllisiä asioita vaihtoehtoisiksi, verbiäkin käytetään yksikössä: kahvi tai tee sopii. Jos monikkoa kaipaa, tarvitaan ja-sana: kahvi ja tee sopivat.

Olen unohtanut jotain asioita.” Jokin-sanalle käy usein kuten kuka-sanalle: unohtuu, että myös sillä on monikkomuotoja. Jotain on monikossa joitain, jossain taas joissain.

Kolme ihmistä loukkaantuivat kolarissa.” Tämä virhe saa useat lukijat raivon valtaan. Vaikka kyse on monesta, verbi pysyy yksikössä: loukkaantui.

”Mäkelä on yksi niistä ihmisistä, joka on osannut uudistua.” Kyllä, huomion keskipisteenä on Mäkelä, mutta tässä rakenteessa hän on yksi monista. Pitäisikin kirjoittaa jotka ovat osanneet.

Puolet heistä ovat toisella kannalla.” Monikkomuotoisen puolet-sanan yhteyteen on kohtalon oikusta vakiintunut yksikkömuotoinen verbi kuten sanoihin kolmannes ja osa – siis puolet heistä on.

”Olkoon ne kuinka ikäviä tahansa.” Olkoon– ja olkoot-muodot vaihtelevat usein varsin mielivaltaisesti. Yleiskielen sääntö on kuitenkin selkeä: olkoon on yksikkö, olkoot monikko. Kielitoimisto ei siis edelleenkään sano tässä asiassa ”olkoot menneeksi”.