Yritin äänestää kahdesti – oikeusjuttu rapsahti

Vuoden 2011 eduskuntavaalien ennakkoäänestys oli käynnissä.

Avustin Nyt-liitettä. Toimitus valmisteli pakettia, jossa perattaisiin vaali-instituutiota. Esitin idean esimiehelle: yrittäisin äänestää kahdesti. Tutkisin, miten se käytännössä estetään Suomessa. Pomo piti ideaa ”ihan hauskana”, mutta sovimme, että palaisimme siihen vielä.

Asia unohtui. Kunnes totesin eräänä aamuna, että on ennakkoäänestyksen viimeinen päivä. Päätin poiketa oma-aloitteisesti äänestyspaikalla. Mitä pahaa voisi tapahtua? Vanhuksetkin yrittävät äänestää hajamielisyyttään kahdesti seurauksetta.

Pääsin koppiin raapustamaan numeron, mutta virkailijan tarkastaessa henkkarini hän totesi ongelman. Joku soitti jonnekin. Sain tiedon, että nimelläni on jo annettu ääni. Kerroin avustavani Hesaria ja testanneeni systeemiä. Onnittelin henkilökuntaa ja poistuin.

Kun pääsin Sanomataloon, minua odotti kutsu toimituspäällikön huoneeseen.

”Kävit sitten äänestämässä? Perässä ovat Itella ja oikeusministeriö. Ei mennyt nappiin.”

Olin aliarvioinut asian vakavuuden. Vastaava päätoimittaja oli hiilenä, kun olin sooloillut ilman johdon siunausta. Jos en olisi avustaja, olisin kuulemma saanut virallisen varoituksen.

Poliisikuulustelija naureskeli, mutta asia meni käräjäoikeuteen. Tuomari ei uskonut, etten olisi laittanut lappua uurnaan saakka. 40 päiväsakkoa.

Vastaava päätoimittaja oli leppynyt parissa kuukaudessa. Talo maksoi sakot ”tämän kerran”. Ylenin myöhemmin Nytin esimieheksi. Kokemuksesta traumatisoituneena vaivasin pestini ajan johtoa joka kerta kyseenalaisemmilla hankkeillamme.

Olen sittemmin välttänyt kahnauksia virkavallan kanssa. Polisiilla on yhä sormenjälkeni ja dna-näytteeni.

Kirjoittaja on luovan alan yrittäjä ja vapaa toimittaja.