Journalismi

Hölkkäävä eliitti

Hölkkäävä eliitti edustaa fasismin perinteitä uudessa kääreessä, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Kuten tiedetään, poliittinen ja taloudellinen eliitti esittelee liikuntaharrastuksiaan ilman mitään häpyä.

Ulkoministeri antaa rennon haastattelun lenkillä. Yhdysvaltain suurlähettiläs poseeraa yläruumis paljaana, vasemmistojohtaja käy pallo-ottelussa. Jos tänään syttyisi sota, pääministeri olisi ensin triathlonissa twiittaamassa ja kääntyisi sitten kansan puoleen lätkätsemppivertauksin.

Normaalia olisi, että eliitin jäsenillä olisi monia harrastuksia. Yksi voisi intohimoisesti urheilla, mutta toinen rakastaisi kuorolaulua tai amerikanrautoja. Kolmas voisi harrastaa teatteria, kissoja ja hyväntekeväisyyttä.

Jostain syystä huippuhenkilöt esittelevät yksityisyydestään pelkkää urheilua. Ja tähän julkiseen sanomaan liittyy tietysti viestejä.

Ensimmäinen viesti on, että julkinen tila on tiukka kuin aerobikkaajan pakara. Siellä esitellään sitä, mikä on kaikkien hyväksymää. Urheiluun liittyy sopivasti positiivisuus veren maku suussa. Poliitikot urheilevat yksin, sillä jopa joukkuelajien harrastus voisi ilmeisesti paljastaa ihmisestä jotakin epäilyttävää, saati sitten kirjavalinnat tai lemmikkieläinten pito.

Toiseksi opimme, että elämä on tavoitteellista kilpailua. Vaaditaan puristusta, vertailua omiin ja toisten suorituksiin. Bruttokansantuotteen prosenttien tuijottaminen on arvokasta yhteiskunnallista ajanvietettä, aivan kuten syötyjen protskujen mittaus.

Kolmas viesti on kontrolli. Eliitissä ei ole tilaa tupakoiville, lihaville tai laiskoille. Onko kansallakaan lupaa heikkouteen? Eikö vain ylipainoinen, masentunut alkoholisti ole itse vastuussa kurjuudestaan? Yhteiskunta maksaa hoidot vaikka on tämä johtajien terveen elämän esimerkki.

Yhteiskuntamme on olevinaan liberaali, mutta ei oikeasti ole. Ei pätkääkään. Se ei siedä edes läskiä. Hölkkäävä eliitti edustaa fasismin perinteitä uudessa kääreessä, kilpailun, voiton ja nuoren lihan kulttia.

Hölkkäävä eliitti ei romahda, pysähdy tai liikutu, ellei kyseessä ole huippujumppasuorituksen tuuletus. Heiltä ei mene aikaa hukkaan, ei synny negatiivista energiaa, hätää tai surua. He ovat esimerkki meille, että tuottaisimme paljon ja kuluttaisimme vain vähän resursseja.

Turhaan kaipaamme armoa ja suklaata, lihavan entisen presidentin mukaan nimettyä muhkeaa rauhanpalkintoa.