Näin suojaat lähteitäsi maissa, joissa sana ei ole vapaa

Hanki hyvä fikseri

Kaikki kokeneet ulkomaantoimittajat näkevät vaivaa löytääkseen hyvän fikserin. Hyvä fikseri voi pelastaa kaiken, huono tuhota paljon. Fikseri on yleensä paikallinen toimittaja, jolla on hyvä maine ihmisten keskuudessa. Fikseri ­sopii haastatteluja, tulkkaa tarvittaessa, esittelee ulkomaisen vieraan ja kertoo, miksi toimittaja kyselee kaikenlaista.

Fikseri voi ennen haastattelua kysyä, missä menevät sopivuuden rajat. Hyvä fikseri myös selittää haastattelujen jälkeen kummalliset hiljaisuudet tai kielikuvat tai sen, jos haastateltava ei puhunut kaikesta ehkä täyttä totta. Hyvän fikserin löytää yleensä muiden toimittajien kautta.

Älä lupaa liikaa toimitukselle

Jos olet luvannut kotitoimitukselle ison jutun, sinulla voi olla niin kova paine saada se ­tehtyä, että alat lipsua lähteiden turvallisuudesta. Muista puhua matkan varrella editorin ­kanssa, jotta se, mitä lupaat kentällä, myös pidetään toimitusketjussa.

Keksi luovia näkökulmia

On epätodennäköistä, että saat haastattelua ­rikollisjärjestön pomoilta tai ihmisiltä, jotka pelkäävät liikaa. Silloin pitää käyttää mielikuvitusta: usein löytyy rohkea tuomari, ­journalisti tai uhrien auttamisjärjestö, joka pystyy puhumaan. Pahimmista paikoista rohkeimmat ovat paenneet, ja voi olla, että he pystyvät puhumaan maanpaosta rohkeammin kuin paikan päälle jääneet.

Ole rehellinen jutun merkityksestä

Yksittäinen juttu ei yleensä muuta kohteensa elämää tai yhdenkään valtion politiikkaa paremmaksi. Juttu voi kuitenkin muuttaa sitä, miten lukijat tarkastelevat tiettyjä asioita, purkaa stereotypioita tai tuoda joitain epäkohtia päivänvaloon. Juttu voi myös koskettaa toisia ihmisiä ja saada heidät tuntemaan, että he eivät ole yksin.

Avaa kohteille koko juttu

Autoritaarisissa maissa ihmiset voivat joutua ongelmiin, jos jutussa kerrotaan myös kriittisiä asioita, vaikka haastateltavat eivät itse niitä sanoisikaan. Ole rehellinen, jos jutussa käsitellään myös vaikeita asioita. Vaikka juttu julkaistaan suomeksi, tekoälykäännös saattaa päätyä hetkessä paikallisten viranomaisten luettavaksi. Rehellisyys riskeistä voi myös auttaa saamaan haastatteluja, koska sekin luo luottamusta ja antaa päätäntävaltaa haastateltaville.

Rakenna luottamusta

Luottamusta voi rakentaa monin tavoin. Ole avoin siitä, mitä olet tekemässä ja miksi. Tyypillisesti journalistit lämmittelevät haastatteluja globaalin etelän maissa pidempään kuin Suomessa: puhutaan mukavia, heitetään läppää, kerrotaan itsestäkin asioita ja ihmetellään avoimesti asioita, joita ei ymmärretä.

Tarjoa vaikka vesipullo

Journalisti ei maksa lähteilleen. Tämä voi joissain maissa olla turvallisuuskysymys, sillä paikallinen, joka ottaa maksun ­ulkomaalaiselta, voi joutua ongelmiin. Vieraanvaraisuus ja kohteliaisuus tuovat kuitenkin harmaan ­sävyjä. Joskus tupakka-aski tai vesipullo avaa kielenkantoja, ja monet tarjoavat ravintolaruokia haastateltavilleen. Joissain maissa voi olla kohtuullista korvata matkakuluja. Tästä on hyvä puhua fikserin kanssa etukäteen.

Kysy tärkeimmät kysymykset muiden lomassa

Hyvin autoritaarisissa maissa voi olla myös fikserin ja tulkin etu, ettet kerro aivan kaikkea, mitä olet tekemässä. Kysy lämmittelykysymyksiä ja jutustele jostain turvallisesta aiheesta, ja pudota tärkeimmät kysymykseksi johonkin haastattelun keskivaiheille. Jos viranomaiset kysyvät myöhemmin fikseriltä, mistä juttelitte, hän voi puhua viattomista kysymyksistä.

Tiedosta, että journalisti on epäilyttävä ammatti

Monissa maissa journalisteja pidetään vakoojina, ja joissain maissa niiden omat journalistit saattavat sitä ollakin. On hyvä tiedostaa, että etenkin ulkomaalaisille journalisteille puhumista pelätään, ja joissain maissa journalisteja uhkaillaan. Vähintään rajoilla kannattaa varautua kovisteluun.

Pidä lupaukset turvallisuudesta

Keskustele kohteiden ja fikserin kanssa turvallisuudesta ja pidä lupauksesi. Haastattelun saaminen voi riippua siitä, että lähde tuntee olevansa turvassa. Kerro myös, milloin juttu aikaisintaan tulee ulos, jotta fikseri ja lähteet osaavat varautua siihen.

Huomaa uunotukset

Välillä journalistille kerrotaan, mitä luullaan, että hän haluaa kuulla. Välillä hänelle suoranaisesti valehdellaan tai vähintään näytetään asioista vain parhaat puolet. Tämä kannattaa yrittää tunnistaa. Siinä auttavat hyvä valmistautuminen, pitkä kokemus ulkomailta, riittävän pitkät juttumatkat ja luotettava fikseri.

Tunne kipupisteet

Jokaisessa maassa on teemoja, joista osa vaikenee. Tyypillisiä hankalia teemoja ­autoritaarisissa maissa ovat politiikka ja etenkin johtavat poliitikot, suuren luokan korruptio, liike-elämän johtajien rötökset, seksuaalivähemmistöjen ­oikeudet ja muut ihmisoikeudet, uskonnolliset ja etniset kiistat, virallinen historiankirjoitus ja alueelliset kiistat rajoista. Kipupisteet voivat myös muuttua – uusista teemoista voi yllättäen tulla sensitiivisiä ja toisista saatetaan yhtäkkiä alkaa puhua. Myös ajat ja poliittiset olot muuttuvat: kun on vapaampaa, ihmiset puhuvat mielellään, ja olojen kiristyessä saattaa laskeutua pelko ja apatia.

Anna puheenvuoro ihmisille

Joskus paikalliset ihmiset ovat parhaita avustajia. Journalistit ovat pyytäneet hankalissa oloissa eläviä ihmisiä pitämään päiväkirjaa, kirjoit­tamaan blogia tai kertomaan tarinoitaan omille kännykkäkameroilleen niissä rajoissa, jotka he kokevat turvalliseksi.

Muista, että Suomessakin vaietaan

Meilläkin on omat kipupisteemme, minkä ­lisäksi Suomessa asuu paljon ihmisiä ­useista autoritaarisista maista. Jos journalisti ei ymmärrä, miksi monet heistä eivät mielellään ­puhu medialle, heidän äänensä ei pääse yhteiskunnassa kuuluviin.

Juttua varten on haastateltu Jukka Huuskoa, Tommi Niemistä, Mari Mannista, Taina Tervosta, Jenna Vehviläistä ja Irene Zidania Suomesta sekä Abigail Hernándezia ja Maryorit Guevaraa Nicaraguasta, Samuel Baker Byansia Ruandasta, Peace Acomia, Catherine Apalatia ja Alozious Byamukamaa Ugandasta, Hilali Ruhundwaa Tansaniasta sekä muutamia mieluummin nimettömänä pysyviä journalisteja globaalin etelän maista.