Naisurheilun kriisi, ärtymyksen tunne, temutuksen vaarat, unihäiriöt ja seurustelusuhde muistisairaan kanssa. Kesädekkari 2025 ja Silvia Hosseinin essee kulttuurin, kirjallisuuden ja lukutaidon merkityksestä.
Esimerkiksi näiden aiheiden ja tekstien kuvituksissa A-lehtien ajankohtaislehdet Apu, Apu Terveys, Aitio ja Image ovat viime aikoina käyttäneet tekoälyä. Tekoälykuvituksen tunnistaa muun muassa tekstistä Kuvituksen teossa on käytetty tekoälyä, joka on jutun kuvakrediiteissä graafikon nimen perässä. Tekoälykuvituksia löytyy sekä printtilehdistä että ajankohtaislehtien yhteisestä Apu360-sovelluksesta.
A-lehdet haluaa kertoa avoimesti tekoälyn käytöstä. Siksi merkintä voi tarkoittaa montaa erilaista käyttötapaa.
”Graafikko voi teettää tekoälyllä kuvitukseen osan, jota muokkaa itse tai koko kuvan, joka käytetään sellaisenaan”, A-lehtien ajankohtaismedian johtava AD Timo Tervoja sanoo.
”Merkinnät voivat myös korostaa tekoälyn roolia liikaa. Joskus voisimme yhtä hyvin mainita, että kuvassa on käytetty Photoshopia.”
Tekoälyn käyttö kuvituksissa on yksi keinoista, joilla mediatalot yrittävät sopeutua tulovirran ja julkaisukanavien muutoksiin, ja se pitää vain hyväksyä, Tervoja sanoo. Hän on hyvin tietoinen tekoälyn varjopuolista.
”Tekoäly tuottaa helposti geneerisiä ja maneerisia kuvia. Sillä ei ole ihmiskuvittajan tajua näkökulmasta eikä henkilökohtaista kädenjälkeä. Se voi nopeuttaa työtä mutta ei tee mitään itsestään. Joskus promptaustyö menee hukkaan, kun se ei tuota käyttökelpoista kuvaa”, Tervoja sanoo.
Parhaiten tekoälykuvitus sopii Tervojan mielestä jatkokertomusten tapaisiin fiktiivisiin teksteihin. Valokuvatyyppistä kuvaa A-lehdet ei tekoälyllä tuota, jotta todelliset tilanteet ja tekoälyn luomukset eivät sekoittuisi toisiinsa.
Journalistisista jutuista tekoälyä käytetään nyt yhtenä kuvitustapana niissä, joiden kuvitusvaihtoehdot olivat aiemmin graafikon tai kuvittajan kokonaan itse tekemä kuvitus, kuvatoimistokuva tai sen pohjalta tehty kuvitus. Ne ovat juttuja, joihin ei liity juttukeikkaa tai joiden aiheesta on vaikea saada valokuvaa. Esimerkki ovat ilmiötason terveysjutut, joihin ei liity henkilötarinaa.
”Olisihan se hienoa käyttää enemmän vain ihmisen tekemiä kuvituksia ja tilata enemmän freelancetyötä, mutta valintoja pitää tehdä. Satsaamme erityisesti reppareihin, maakuntajuttuihin, erilaisiin henkilöjuttuihin ja kansijuttuihin, joissa on meikkaajat, stailistit ja lavastajat”, Tervoja sanoo.
Hänestä on harmillista, että aikakauslehdille perinteisesti tärkeä ihmisen tekemä kuvitus on vähenemässä.
”Se on sopinut hyvin printtiin, mutta verkossa kuvan rooli on erilainen. Jos ajattelee aukeaman hienoa kuvitusta, jossa on paljon tutkittavaa, verkossa se voi hävitä täysin – se on liian pieni tai siinä on liikaa yksityiskohtia. Tämän vuoksi kuvittajienkin pitää miettiä tekemistään uudella tavalla.”
Otavamedian aikakauslehdet suhtautuvat tekoälykuvituksiin ainakin kahdella eri tavalla. Naistenmedian lehdet, joihin kuuluvat Anna, Deko, Kotiliesi, Kotiliesi Käsityö, Viva ja Maalla, käyttävät tekoälyä kuvitusten tekemisessä.
”Tuotamme sen avulla esimerkiksi jatkokertomusten kuvituksia, taustakuvia ja vinjettityylisiä kuvituksia. Kerromme tekoälyn käytöstä aina lukijalle tekstillä Kuvitus on tuotettu tekoälyn avulla”, ulkoasupäällikkö Ville Koponen kertoo.
Hän vastasi Journalistille sähköpostilla.
Suomen Kuvalehti ei julkaise tekoälyn tuottamaa kuvaa. Lehden graafikot voivat halutessaan käyttää tekoälyä kuvituksen ideoinnin tukena, mutta oikeasti näin ei tapahdu, koska tekoälyn ideat ovat todella geneerisiä, sanoo ulkoasupäällikkö Laura Villi.
Yksi syistä välttää tekoälykuvitusten käyttämistä on se, että Suomen Kuvalehdessä on myös uutiskuvaa.
”Jos meillä olisi myös tekoälykuvia, ideologiat eivät sopisi yhteen. Lukijan pitää voida luottaa siihen, että uutiskuvat ovat totta”, Villi sanoo.
”Olisi aika outoa, että meillä olisi tekoälyn tekemä kuvitus lehden kannessa esimerkiksi sotesta. Se ei vaan sovi tähän journalismigenreen kauhean helposti.”
Toinen syy tekoälykuvitusten karttamiseen on ansaintalogiikka. SK ei tavoittele ensisijaisesti klikkejä ja mainosten näkymistä verkossa vaan tilaajia. Se kilpailee lukijoista kansainvälisten laatulehtien kanssa, jotka eivät käytä tekoälykuvituksia, Villi sanoo.
”Haluamme käyttää luovaa panosta siihen, mistä ihmiset haluavat maksaa. Näemme ihmisten tekemät kuvitukset kilpailuetuna.”
Myös Sanoman Hyvän Terveyden ja ET Terveyden graafikot voivat käyttää tekoälyä ”sparrauskaverina”, mutta tekoälyllä toteutettuja kuvituksia ei julkaista missään Sanoma Lifestylen lehdissä. Lehdet kuuluvat Sanoman aikakauslehtiin, joissa yhtiö panostaa erityisesti printtiversioihin.
”Printtiaikakauslehti on nykyajan luksustuote. Myös kuvitukset tuovat oman näkökulmansa artikkeliin, saavat käyttämään aikaa lehden äärellä ja nauttimaan siitä. Kuvitus ja teksti tuottavat yhdessä ’printin taikapölyn’, johon haluamme investoida”, vastaava päätoimittaja Päivi Virkkunen sanoo.
Virkkusen mukaan tekoälyn hyvä puoli on, että se on väsymätön sparrikaveri, ja sitä saa aina vaivata. Joskus se voi myös auttaa eteenpäin ideointijumista. Lopputuotteisiin Sanoma Lifestylen lehdissä kuitenkin halutaan muuta kuin ”sitä samaa geneeristä sisältöä, mitä pukkaa joka paikasta”.
”Printtituotteissamme lukijalle pitää jäädä joka ikisestä numerosta tunne, että lehti lunastaa hänen aikansa ja rahansa”, Virkkunen sanoo.
”Siksi haluamme, että lehden visuaalisuus on sen brändin ja lukijat hyvin tuntevien graafikoiden käsissä.”
Myös Suomen Kuvalehti ja Sanoman aikakauslehdet tarkkailevat kuvituksen kuluja. Pääosan juttujen kuvituksista tekevät nykyään niiden omat graafikot, Laura Villi ja Päivi Virkkunen sanovat.
”Kuvittaminen on käsityötä, jossa pitää ajatella tekstin sisältöä, mutta taiteen tekemistä se ei ole. Siksi AD ja graafikot keskustelevat, paljonko kuvittamiseen käytetään aikaa”, Virkkunen sanoo.
Boris Stefanov tekee tekoälyllä itselleen piirrosmalleja
Helsingin Sanomien graafikko Boris Stefanov käyttää tekoälyä kuvittamisen apuna silloin, kun aiheesta on vaikea löytää muualta referenssikuvia malliksi omaan piirtämiseen. Kuvitusten ideat hän kehittää edelleen omassa ”pääkopassaan”.
Hän ei käytä tekoälyn tuottamia pikseleitä missään julkaistavissa kuvituksissa.
”Minusta ne eivät sovi laatulehteen, ellei kyse ole tekoälyn käytön esittelemisestä.”
Stefanov valokuvaa piirrostensa malliksi usein itseään, joskus myös lapsiaan. Tekoälyn apuun hän turvautuu, kun piirrettävän hahmon pitää näkyä jostain tietystä kuvakulmasta tai perspektiivistä tietynlaisessa ympäristössä. Tekoälystä on apua myös, kun hahmolla pitää olla tietynlainen ruumiinrakenne, selkeät kasvonpiirteet tai asento, jossa itseään on vaikea kuvata.
Viime vuosina Stefanov on käyttänyt tekoälyä apuna muun muassa kahden Kuukausiliitteen pitkän jutun kuvittamisessa. Vuonna 2024 julkaistu juttu käsittelee pakolaislasten outoa syndroomaa Ruotsissa ja vuonna 2023 julkaistu juttu kokaiinin salakuljettamista Suomeen.
Syndroomajuttua varten Stefanov loi tekoälyllä lähikuvia nukkuvista lapsista. Kokaiinijuttua varten hän pyysi siltä kuvia ihmisistä lentokoneen matkustamossa, toisensa kadulla salamyhkäisesti kohtaavista henkilöistä sekä lentokentällä selin seisovista, jotain odottavista tullivirkailijoista.
”Juuri tällaisten löytäminen kuvapankista tai Google-kuvahaulla ei tuottanut tulosta. En ole mikään ihmisanatomian taituri, joten referensseistä on kovasti hyötyä”, Stefanov sanoo.
Ihmisen anatomia ja erityisesti kädet ovat tekoälyllekin ajoittain haaste. Kuviin ei enää toistuvasti tule kuusisormisia käsiä, mutta ihmisen asennot saattavat olla ”tekoälykuvastomaisia”.
”Sellaisten huomaamiseen silmä alkaa kuitenkin harjaantua.”
Viime aikoina Stefanov on valmistellut HS Visioon animoitua kuvitusta. Siihen tulee lippua kantava kentauri, joka kävelee hölkkävauhtia. Kentauri on taruolento, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi hevonen. Talousmaailmassa termi viittaa startup-yritykseen, joka on jo saavuttanut merkittävän säännöllisen vuosilaskutuksen.
Ensin Stefanov pyysi referenssiä Midjourney-ohjelmalta, mutta se tuotti koko ajan ihmishahmon hevosen selässä, ei taruolentoa.
”Sitten aloin tutkia visuaalisen alan sivustoilta perinteisen animaation kuvasarjoja, joissa on piirretty kentaurin asentoja ja tein niistä liikkuvan referenssin animaatio-ohjelmalla. Otin yhdestä paikasta liehuvan lipun, yhdestä paikasta ihmistorson ja yhdestä paikasta kentaurin kävelyä, mutta korvasin sen torson toisella. Nyt minulla on vielä koko oma piirtämishomma edessä.”
Tekoälystä ei siis tällä kertaa ollut apua.
Stefanovin mielestä kuvittajan tähtihetki on, kun lukija saa saman ahaa-elämyksen, jonka kuvittaja on itse saanut tiivistäessään juttua kuvaan.
”Ideoinnissa en ole vielä kertaakaan kysynyt tekoälyltä, mitä se tekisi. Työn herkullisimpia osia on saada itse hyvä idis, jota lähteä toteuttamaan”, Stefanov sanoo.
”Mielestäni tekoäly on työkalu, yksi pensseli lisää. Art direction, visio ja hyvä maku tulevat ihmiseltä.”
Nina Erho
Uusimmassa lehdessä
- Ylen Kajaanin kutistunut toimitus seuraa koko Kainuuta. Seurasimme päivän, miten väki riittää deskiin, Oulujärven jäälle ja Suomussalmelle pitkän ajomatkan päähän.
- Ministeriö lupaa suitsia työttömyyskorvausten selvitysbyrokratiaa
- Milloin verkossa roihuava rasismi kelpaa juttuaiheeksi?
- Kulturtidskrifter slåss om krympande anslag – Astra har näsan över vattenytan