Erna Aalto haluaa luoda elokuvatuotantoihin turvallisen työkulttuurin

Pätkätöihin ja freelancereihin nojaava audiovisuaalisen alan työkulttuuri tuo pulmia esihenkilötyöhön. Projektit ja ­ihmiset vaihtuvat ­jatkuvasti, ja opittuja asioita on vaikea viedä eteenpäin.

Elokuva- ja tv-tuottaja Erna Aalto ­oivalsi, ettei esihenkilö koskaan ole täydellinen, mutta jatkuvasti voi kehittyä. Viestinnän maisterin opinnot Jyväskylän yliopistossa ovat auttaneet Aaltoa näkemään, että työryhmissä monet ongelmat ovat viestinnällisiä.

”Av-alalla työ aloitetaan aina projektikohtaisesti alusta ja yhteisiä nimittäjiä on lopulta hyvin vähän. Prosesseja on vaikea kehittää tai olla mukana luomassa urakehitystä freelancereille”, Aalto sanoo.

Aalto on työskennellyt elokuva- ja tv-alalla lähes kaksikymmentä vuotta, joista suurimman osan tuottajana. Seitsemän viime vuotta hän on ollut esihenkilönä draamatuotannoissa.

Vastuualueissa voi olla ääneen lausumattomia ennakko-oletuksia, jotka hankaloittavat työtä. Tuotannoissa johtajuus ­jakautuu melko epämääräisesti eri roolien kesken: ohjaajan alla olevaan taiteelliseen vastuuseen ja käytännön tuotannolliseen vastuuseen, joka kuuluu tuottajalle.

Lisäksi tiimien vetäjät eli HOD:t (head of department) työskentelevät ohjaajan taiteellisen näkemyksen ja käytännön tuotannon ristipaineessa. Se on omiaan aiheuttamaan väärinymmärryksiä ­– etenkin jos edellisissä projekteissa on toimittu toisin, Aalto sanoo.

”Tuottaja voisi kutsua ­vastuuhenkilöt koolle ja pitää tuotannossa alkupalaverin. Keskustelussa rajataan ja selkeytetään eri osastojen ja tiimien vastuuta, että toiminta­mallit olisivat selkeät kaikille. ­Tämä toisi vakautta tuotantoon.”

Ongelmatilanteisiin olisi hyvä suhtautua ratkaisukeskeisesti eikä syyllistämällä. Sanoitetaan, että kaikkien työpanosta arvostetaan. Vaikka ajaisit tuotannossa vain autoa, tulet silti nähdyksi osana yhteisöä.

Elokuva- ja tv-tuotantoihin tulee ihmisiä monenlaisista organisaatiokulttuureista ja alalla on hyvin erilaisia tapoja toimia.

Aallon mukaan projekteissa kuluu aina aikaa siihen, että tieto kulkee ihmisten kesken ja uudet toimintamallit saadaan toimimaan.

”Yksi on saattanut työskennellä vuosia aivan eri tavalla kuin toinen, ja projektien sisälle rakentuu näkymätön haaste asioiden yhteensovittamisesta. Tuotannossa on aina mukana erillisiä ryhmiä, tiimejä ja yksilöitä”, Aalto sanoo.

”Perustuksia vahvistava alkukeskustelu olisi hyödyllinen, jotta toimintamallit olisivat selkeät kaikille. Yhteinen ­keskustelu vastuista ja näkemyksistä toisi vakautta tuotantoon.”

Tämä on hänen mukaansa tuotannoissa erityisesti tuottajan vastuulla.

Aalto tietää, että tuottaja ei voi olla jokaisen alueen asiantuntija, vaan tarvitsee tietoa, jotta voi tunnistaa ongelmat ja löytää niihin ratkaisuja.

Suuressa draamatuotannossa saattaa ­olla sata ihmistä töissä, joista osa hyvin ­lyhyen aikaa. Tällöin Aallon mukaan korostuvat erityisesti tiimien vetäjien roolit. Heillä on vastuu sekä oman osastonsa työn organisoimisesta että taiteellisesta sisällöstä, esimerkiksi kuvauksesta. He ottavat kantaa resurssien, budjetin, taiteellisten vaatimusten ja aikataulun yhteensovittamiseen.

”HOD-työssä informaation tärkeys ja näkemysten avoin jakaminen korostuvat. Emme aina pääse keskustelemaan haasteista ja ongelmista sellaisella tavalla, että ne olisivat helpommin ratkaistavissa. Usein osastot toteuttavat työtään hyvin pitkään erillään toisistaan. Viestintä on tär­keää, ­jotta resurssit saadaan käyttöön mahdollisimman tehokkaasti”, Aalto sanoo.

Kaikkia ongelmiaei silti voi ratkaista etukäteen. Vaikeita tuotantoja tulee, ja siksi ­Aallolle tärkeintä on pyrkiä rakentamaan tiimiin psykologisesti turvallinen ilmapiiri. Silloin ongelmista on helpompi keskustella ja etsiä niihin ratkaisuja.

Tuottaja ei kuitenkaan pysty rakentamaan yksin turvallista työyhteisöä, vaan siihen tarvitaan kaikkia työryhmän jäseniä.

Tuottajana oleminen on Aallolle elinikäistä oppimista.

”Olen alkanut tunnistamaan työhön liittyviä metatasoja, jotka piilevät ­rakenteissa suorittamisen alla. Nämä ilmiöt on hyvä havaita ja niiden toimivuutta on hyvä ­osata tarkastella ja kyseenalaistaa.”