Hilla Blombergia luultiin työmatkalla mieskollegansa sihteeriksi. ”Koin, että minun piti olla kaksi kertaa parempi kuin miehet.”

Hilla Blomberg ­selosti Ylen urheilulle radioon yleisurheilun Eurooppa-­cupin finaalia Budapestissa kesällä 1985. Ensimmäinen ulkomaankomennus alkoi sillä, että häntä luultiin toimittajakollegansa Jarmo Lehtisen sihteeriksi.

Samana kesänä Blomberg oli tehnyt selostusdebyyttinsä yleisurheilun nelimaaottelussa Helsingissä. Selostus herätti huomiota, ­koska se oli ensimmäisiä ­kertoja, kun ­urheiluselostajana kuultiin ­Suomessa naisääntä.

”Budapestin kisojen jälkeen iltapäivälehdet kehuivat ­haastatteluissa suoritusta, mutta myös ’miehiin ­vipinää pistävää’ ulkonäköä ja heittelivät otsikkoihin Bond-tyttövertauksia. Se oli niin älytöntä, että oli pakko nauraa, mutta olisiko ­nuorta miestoimittajaa luonnehdittu samalla tavoin?” Blomberg sanoo.

Blomberg kertoo muun muassa kokemuksistaan urheilutoimittajana elämäkerrassaan, joka julkaistaan helmikuussa.

Blomberg opiskeli ­Jyväskylän yliopistossa liikuntatieteitä. 1980-luvun alussa hän pääsi kesätoimittajaksi Ylen urheilutoimitukseen Pasilaan ja sai työpisteen k­ahden tunnetun selostajan, Paavo ­Noposen ja Raimo Häyrisen välistä.

Isot egot eivät aina pärjänneet keskenään, mutta kohtelivat tulokasta pääosin ystävällisesti ja asiallisesti.

Blomberg sanoo, että hänellä oli urheilussa hyvät esimiehet (tuolloin he olivat kaikki miehiä), joiden tukeen saattoi luottaa. Hän sai jonkin verran yleisöpalautetta, joka toi työntekoon paineita.

”Etenkin urani alussa koin, ­että minun pitää olla kaksi kertaa parempi kuin miehet, enkä saa tehdä virheitä. Ei miestoimittajien ulko-näköön tai siihen, miten he lausuivat nimiä tai muihinkaan yksityiskohtiin kiinnitetty samalla tavoin huomiota.”

Blomberg sai olla toimittajana paikalla todistamassa monia hienoja hetkiä. Niitä olivat esimerkiksi ­öiset selostusmaratonit Jukolan ­viestissä ja aituri Edwin Mosesin tai t­enori Plácido Domingon kaltaisten legendojen haastatteleminen. Myös uinnin MM-kisat Roomassa 1994, joissa Jani Sievinen ja Antti Kasvio kahmivat menestystä, olivat mieleenpainuva tapahtuma.

Vielä 1980–1990-luvuilla harvat urheilutoimittajana työskentelevät naiset haluttiin taustastaan ja kiinnostuksestaan juuri piittaamatta usein hoitamaan niin sanottuja naisten lajeja eli taitoluistelua ja voimistelua sekä naisten kisoja. Usein heidät pantiin myös vastaamaan junioripuolesta ja liikuntajutuista.

Kirjoittamaton sääntö oli, että oli urheilua ja naisten urheilua – ja jälkimmäinen oli vähempiarvoista.

Hilla Blomberg työskenteli mielellään taito- ja arvostelulajien paris­sa. Häntä kuitenkin ärsytti, ettei hän koskaan saanut niiden tv-selostuksiin vierelleen kommentaattoria. Miesselostaja sai. Ylen pomot perustelivat ratkaisua sillä, että ”lähetyksessä ei voi olla kahta naisääntä”. Viime syksynä kuolleen Tapio ­Suomisen selostusvuorolla taitoluistelukisoja kommentoi useasti entinen taitoluistelija Anuliisa Uotila.

”Onneksi esimerkiksi jalkapallossa on nykyisin naisia studiossa ja kommentaattoreina riippumatta ­siitä, pelataanko miesten vai naisten otteluita”, useat arvokisat ja olympialaiset käynyt Blomberg sanoo.

”Selostamot ovat viimeisiä linnakkeita, jossa naisia ei juuri näy eikä kuulu. Heille pitäisi antaa ­tilaisuuksia siinä kuin miehillekin– eikä heittää kylmiltään yhteen lähetykseen ja lytätä sitten, kun ei heti suju.”

Uransa viimeiset vuodet Blomberg toimi Yleisradiossa työsuojeluvaltuutettuna. Hän painottaa aitoa vastuuta työntekijöiden hädän kuuntelussa ja ristiriitojen varhaisissa ratkaisuissa.

”Tasa-arvo ei koske vain sukupuolia, vaan kaiken erilaisuuden hyväksyntää, moniarvoisuuden ­edistämistä ja asiallista johtamista. Tässä on vielä tekemistä niin urheilussa kuin journalismissa.”

Hilla Blombergin elämäkerta Suurella sydämellä – toimittajana ja naisena (Tammi) ilmestyy 25. helmikuuta.