Toronton keskustan pohjoispuolella sijaitsee talo, jossa on työskennellyt vuosikymmeniä nuoria suomalaisia toimittajia. Samassa rakennuksessa Kanadan Sanomien toimituksen kanssa on suomalaisten ylläpitämä pankki ja asianajotoimisto. Sisäseinät ovat vaaleaa skandinaavista puupaneelia.
Seitsemän viime vuotta toimituksessa on ollut kuitenkin hiljaista. Korkeakouluharjoittelut loppuivat ja toimitus siirtyi tekemään pääasiassa etätöitä.
”Kaikki alkoi siitä, kun Kanadan valtio eväsi harjoittelijoiden työluvat. Ja sitten alkoi pandemia. Saimme juuri työluvat takaisin, mutta nyt on taas uusia hankaluuksia”, lehteä kymmenen vuotta luotsannut päätoimittaja Liisa Qureshi kertoo.
Qureshi on tullut toimitukseen hoitamaan juoksevia asioita. Niin hän tekee muutamia kertoja kuukaudessa. Kanadan Sanomat ilmestyy paperisena joka toinen viikko. Lehdestä vastaa Qureshin lisäksi enää yksi osa-aikainen toimittaja. Hänet on palkattu Kanadan valtion avustuksella. Lisäksi lehteä tekee joukko freelancereita.
Toimituksen seinällä komeilee vanha valokuva 14-henkisestä toimituksesta. Lehti on perustettu vuonna 1931 Vapaa Sana -nimisenä. Se oli alun perin kanadansuomalaisten siirtolaisten työväenlehti, jonka nimi muutettiin Kanadan Sanomiksi vuonna 2012.
”Paljon on muuttunut”, sanoo Qureshi ja järjestelee papereita konttorin pöydällä.
Ulkosuomalaisille tehtyjen printtilehtien yleisö vanhenee ja kutistuu vääjäämättä. Uusi sukupolvi on sulautunut kanadalaiseen kulttuuriin ja tuntee suomen kieltä yhä vähemmän. He ovat myös liikkuneet kohti digimaailmaa.
Suomestakaan ei saada lehtiin enää nuoria tekijöitä. Opetushallitus ei ole enää tarjonnut kuluvalle vuodelle harjoittelupaikkoja ulkosuomalaisiin lehtiin.
Yhdysvaltojen Michiganiin, Hancockin kaupunkiin haettiin vuonna 2023 vielä kahta korkeakouluharjoittelijaa. Toisen oli määrä työskennellä Finnish American Reporter -lehdessä.
Keväällä Opetushallitus ilmoitti lakkauttavansa Ulkosuomalaiset lehdet -harjoitteluohjelman. Opetushallituksen kansainvälisen korkeakouluyhteistyön yksikön päällikkö Maija Airas perustelee päätöstä harjoitteluohjelmien tehostamisella.
Ulkosuomalaisiin lehtiin voi periaatteessa yhä hakea harjoitteluun, mutta rahoitus pitäisi saada omasta oppilaitoksesta tai lehdiltä itseltään. Aiemmin harjoittelija sai Opetushallitukselta yli tuhannen euron harjoittelupalkan kuussa.
”Kanadan Sanomista maksettiin harjoittelijoille kuukausilippu joukkoliikenteeseen, ja aiemmin myös satojen eurojen arvoinen kuukausikorvaus”, Qureshi kertoo.
Kanadan Sanomat ja Finnish American Reporter ilmestyvät edelleen printtinä. Qureshi katselee lehdelle painettuja suomenkielisiä sanoja haikeana.
”Paperilehteä kauan enää ole.”
Lehti voisi siirtyä kokonaan verkkoon, jos sen taustalta löytyisi julkaisemista rahoittava yhdistys. Silloin printtimainostulojen korvaamista verkkomainostuloilla ei tarvitsisi miettiä.
Harjoittelijat saattaisivat työlupien puolesta edelleen palata, mutta se vaatii kiinnostuneilta oma-aloitteisuutta ja rahoitusta. Harjoittelijan tulisi itse hakea työlupaa.
Qureshi visioi, että jos nuori suomalainen toimittaja olisi Kanadassa työnhakijana, hänet voisi palkata valtion osa-aikaisella tuella.
”Ongelma tietysti on, että kuka pystyy elämään Torontossa sillä rahalla. Ehkä yhtälö toimii, jos harjoittelijat ovat vielä opiskelijoita Suomessa, ja saavat sieltä esimerkiksi opintotukea. Toinen vaihtoehto tietysti olisi se, että yhteisöstä löytyisi mesenaatti, joka pitäisi suomenkielisen lehden ilmestymistä tärkeänä.”
Viiden viime vuoden aikana kanadansuomalaisten yhteisössä on ollut kaksi isoa häirintätapausta. Seksuaalirikoksista tuomittu liikemies Peter Nygård oli yhteisössä näkyvä hahmo. Suomen Kanadan-suurlähettiläs Jari Vilén taas palasi Ottawasta takaisin Suomeen kesäkuussa epäsopivan käytöksen ja häirintäsyytösten takia.
Hieman ennen häirintäuutisen julkituloa Kanadan Sanomat julkaisi joulukuussa laajan haastattelun Vilénistä, jossa tämä kertoi työstään Kanadassa. Kun Journalistin haastattelua haastattelua tehtiin neljää kuukautta myöhemmin huhtikuussa, Kanadan Sanomat ei ollut vielä uutisoinut häirintäsyytöksistä.
”Emme halunneet uutisoida vain väitteistä, ettemme joudu oikeuteen kunnianloukkauksesta”, Qureshi sanoo.
Osaltaan viive liittyy harvaan ilmestymistahtiin. On kolmaskin syy. Häirintäsyytöksistä uutisoimisen jälkeen suurlähettiläs matkusti Vancouveriin luovuttamaan Suomen presidentin myöntämiä ansiomerkkejä.
”Monia kanadansuomalaisia palkittiin heidän tekemästään työstä. Olisi ollut ikävää sotkea tähän asiaa, joka oli vasta väitteiden tasolla”, Qureshi sanoo.
”Nyt kun suurlähettiläs on itse myöntänyt virheitään ja palannut Suomeen, tulemme tietysti asiasta uutisoimaan.”
Lehti käsitteli aihetta lopulta kesäkuussa.
Peter Nygårdin seksuaalirikostuomiot olivat eri kokoluokan vyyhti. Nygård on toiminut kanadansuomalaisessa yhteisössä näkyvänä hahmona. Hänen menestyksestään kanadansuomalaiset saattoivat aikoinaan olla myös ylpeitä.
Suhtautuminen muuttui, kun Nygårdin rikollinen toiminta paljastui.
”Käsittelimme lehdessä hänen oikeudenkäyntiään ja tuomioitaan”, Qureshi kertoo.
