Yhteiskunnan pitäisi rakentua kuin naistenlehden toimituksen, Katja Sipilä

Aina kun ”naistenlehtijournalismia” käytetään synonyymina kevyelle tai heikkotasoiselle journalismille, sinulta räjähtää otsasuoni.

Minulla ei olisi varmaan yhtään suonta päässäni, jos joka kerta räjähtäisin tämän takia. Eniten minua rasittaa tämä yleinen kielenkäyttö naistenlehtijournalismista, jota käytetään synonyymina nimenomaan pinnalliselle journalismille. Ja viittaan tässä nimenomaan alamme sisäiseen kielenkäyttöön.

Me Naiset on hömppää. Ase&Erä ja Tuulilasi sen sijaan ovat vakavasti otettavia lehtiä.

Minusta hömppä pitää ottaa vakavasti, koska se lisää ihmisten hyvinvointia. Ovathan Ase&Erä sekä Tuulilasi aivan ihanaa hömppää, samanlaista lifestyle-esittelyä kuin meilläkin.

Yhteiskunnan pitäisi mielestäsi rakentua kuin naistenlehtien toimitusten: naiset johtavat ja miehet hoitavat tukitoimia.

Meillä ei ole täällä miehiä hoitamassa tukitoimia, kuten it-asioita. Samalla mallilla voi yhteiskuntakin toimia: kenenkään ei pidä jäädä sukupuolensa takia tiettyyn rooliin.

Uskot lean-ajatteluun, jossa kaikki turha karsitaan. Me Naiset -radion ja Me Naisten omat verkkosivut karsittekin jo. Seuraavaksi aiot karsia pois printtilehden.

Olen ollut lean-ajattelija ennen kuin tulin tietoiseksi termistä. Aina pitää karsia, että jotain voidaan vahvistaa. Uudistimme printtilehden keväällä, joten sitä emme aio karsia vaan uskomme, että printillä on hyvä tulevaisuus edessään.

Kerran melkein palkkasit miehen, mutta et sitten kumminkaan palkannut.

En koskaan mieti sukupuolta rekrytoidessani, vaan luen kaikki hakemukset yhtä tarkasti ja valitsen aina parhaan hakijan. Jokaisessa haussa saan hakemuksia myös miehiltä, ja on meillä miehiä ollut täällä töissäkin.

Haluaisit olla vähintään yhtä tunnettu kuin lehtesi kansihenkilöt.

Miten niin en ole yhtä tunnettu! Nyt minua lähinnä kiinnostaa pääsenkö tällä haastattelulla Journalistin kanteen.

Toimituksessanne tuoksuu parfyymi niin vahvasti, että joudut välillä työskentelemään toimitalonne ruokalassa.

Ihan mielelläni työskentelen parfyymin tuoksussa. Ruokalassa tuoksuvat lähinnä kasviswokki ja paneroitu kala. Syön ruokalassa usein aamupalan ja avaan samalla läppärin, että pääsen käyntiin.

Takavuosina naistenlehdet olivat kosmetiikkayhtiöiden talutusnuorassa, mutta rahaa tuli ovista ja ikkunoista. Nyt olette enää yhtiöiden talutusnuorassa.

En ole kokenut talutusnuoran puristusta kaulallani. Jos joku yhtiö koittaa huudella meille viestiään tai nykiä johonkin suuntaan, niin kyllä se jää toimitustyön ja journalismin kohinan alle.

Naistenlehdet eivät enää saa puhua laihdutuksesta. Nykyään pitää sanoa ”painonhallinta”. Kaipaat takavuosien otsikkoanne ”Pukeutuu se pullerokin”.

Muistan tämän otsikon ja kaipaan tällaisia otsikoita yhtä paljon kuin niitä kuvatekstejä, joissa toimittaja arvioi ikääntyneen naisen repsahtamista. Painonhallinta on jo vanha termi emmekä puhu siitäkään. Painoa ei edes kannata yrittää hallita, sellainen ajattelu aiheuttaa vain harmia.

Naistenlehtien juttuaiheita on helppo keksiä: mikä tahansa toimittajan tunne tai kokemus riittää.

Tästä olemme ylpeitä, koska muu journalismi on ottanut meistä mallia. Muutkin ovat huomanneet, että kokemukseen pohjautuva journalismi on lukijoille merkityksellistä. Tärkeää siinä on, että yksilön kokemus viedään yleiselle tasolle.

Tutkimuksen mukaan naistenlehtien toimittajat kokevat itsensä enemmän lehdentekijöiksi kuin journalisteiksi. Näin sinäkin ajattelet.

Oma tutkimuksekseni noin kahdenkymmenen hengen otannalla kertoo, että olemme ennen kaikkea monimediajournalisteja. Toisaalta minulle on sama, millaiseksi ihminen itsensä kokee, jos hän tekee laadukkaita juttuja.

Lehtesi horoskoopin mukaan sinun pitää kieltäytyä töistä, jotka eivät kuulu sinulle, ja keskittyä asioihin, jotka ovat aidosti tärkeitä. Noudatat aina horoskooppienne ohjeita.

Vahva kyllä! Horoskoopiltani olen leijona enkä siis minkään nössötähtimerkin edustaja, joten en ota muilta vastaan ohjeita.