Journalisti ei pääse somessa vapaalle

Toimittajien on tärkeää seurata sosiaalista mediaa, mutta henkilöbrändin vuoksi emme ole vapaita julkaisemaan mitä vain.

Tämä selviää viestinnäntutkija Marika Paason väitöskirjasta Yksityinen ja julkinen toimittaja, joka julkaistiin marraskuussa Jyväskylän yliopistolla.

Väitöskirjaa varten Paaso jututti 35 toimittajaa Yleltä, Helsingin Sanomista ja Ilta-Sanomista. Tutkija eritteli 43-tuntista haastatteluaineistoaan laadullisen sisältöanalyysin keinoin. Hänen päämääränään oli selvittää, miten toimittajat suhtautuvat yksityisen ja julkisen väliseen rajaan sosiaalisessa mediassa.

Tutkimus tuotti uutta tietoa muun muassa toimittajien suhteesta henkilöbrändäykseen. Itsensä brändääminen somessa jakaa journalistien rivejä. Osa harrastaa sitä ilolla, kun taas toisilla on jyrkän kielteinen asenne. Monet ovat välimaastossa: he ymmärtävät, että toimittajan tulee hallinnoida somessa antamaansa vaikutelmaa mutta eivät liiemmin panosta siihen.

Journalistit eivät useinkaan vedä tiukkaa rajaa työn ja vapaa-ajan välille. Työ saa läikkyä työajan ulkopuolelle, eikä se useimpien mielestä ole edes ongelma. Journalismi ei ole vain työtä, se on elämäntapa. Siksi on ymmärrettävää, että ammatti-identiteetin ylläpitäminen jatkuu vapaa-ajalla Twitterissä ja Facebookissa.

Henkilöbrändin vuoksi journalisti ei ole somessa vapaa. Mainehaittaa aiheuttavia kohuja täytyy karttaa. Henkilökohtaisten asioiden tai vahvojen mielipiteiden julkaiseminen voi nakertaa ammatillista uskottavuutta. Osa toimittajista välttelee vaikeuksia niin visusti, ettei julkaise somessa mitään.

Tutkija arvioi, että toimittajien kannattaa miettiä, miten ammatillisen ja henkilökohtaisen someviestinnän voisi erottaa toisistaan. Selkeintä olisi pitää yllä kahta erillistä tiliä, joista yksi on ammatillinen ja julkinen, toinen henkilökohtainen ja rajattu vain lähimmille ihmisille. Tällainen rajanveto saattaisi helpottaa työn ja vapaa-ajan erottamista toisistaan.