Journalistiliitto aloitti tes-neuvottelut – työnantajapuoli haluaa enemmän paikallista sopimista

Journalistiliitto aloitti joulukuun puolivälissä media-alan työehtosopimusneuvottelut, jotka jatkuvat liiton eri sopimusaloilla loppukesään. Edunvalvontajohtaja Petri Savolainen arvioi, että media-alankin työnantajia kiinnostaa työmarkkinoita puhuttava paikallisen sopimisen lisääminen.

”Ensimmäiseksi on kuitenkin määriteltävä, mitä paikallisella sopimisella tarkoitetaan. Käsite ei tarkoita kaikille samaa”, Savolainen sanoo.

Monella alalla työnantajat ja yritykset ovat halunneet lisätä paikallista sopimista. Sen lisääminen on myös Sanna Marinin (sd.) hallituksen hallitusohjelmassa.

Osa työnantajista on halunnut siirtää työehdoista sopimisen liitoilta yrityksiin tai pienentää luottamushenkilöiden roolia paikallisissa neuvotteluissa. Esimerkiksi metsäteollisuudessa yhtiöt ovat neuvotelleet Paperiliiton kanssa kukin erikseen. Marinin hallitus on halunnut laajentaa paikallista sopimista virka- ja työehtosopimusjärjestelmän kautta.

Työntekijäliittojen mielestä työehtosopimukset ja luottamushenkilöt ovat paikallisessakin sopimisessa tarpeen, jotta neuvotteluista ei tulisi työnantajan sanelua.

”Liiton näkökulmasta paikallinen sopiminen tarkoittaa työehtosopimuksissa määriteltyjä valtuuksia sopia tietyistä asioista työpaikoilla. Silloin työntekijöiden sopijaosapuolena on usein luottamushenkilö, joskus yksittäinen työntekijä”, Petri Savolainen sanoo.

Savolainen korostaa, että aidossa sopimisessa molemmat osapuolet saavat jotain. Jos paikallista sopimusta ei synny, työehtosopimuksessa on ’perälauta’ eli tes-neuvotteluissa sovittu ehto, jota sovelletaan.

Työnantajat ovat kritisoineet työehtosopimuksia joustamattomuudesta ja vanhanaikaisuudesta.

Petri Savolainen sanoo, että työehtosopimukset päivittyvät joka sopimuskierroksella. Media-alan tesseissä on hänestä hyvin paikallista sopimisvaraa, jota alan varsin järjestäytyneet työnantajat voivat käyttää.

Järjestäytymättömiä työnantajia työehtosopimukset koskevat yleissitovuuden kautta, mutta mahdollisuutta paikallisiin joustoihin ei ole, koska ei ole tessien mukaista luottamushenkilöä, jonka kanssa niistä sopia.

Yleisimmin media-alalla neuvotellaan paikallisesti työaikajärjestelyistä ja palkankorotusten yrityskohtaisen erän jakamisesta, Savolainen sanoo.

---

Ylessä paikallinen sopiminen on pääluottamushenkilö Anu Kähkösen mukaan arkea. Usein sovitaan työvuoromuutoksista tilanteissa, joissa yleläiset ovat riippuvaisia ulkopuolisen tahon, kuten esimerkiksi urheilukisojen järjestäjän aikatauluista.

Yleisradiolla ja sen ohjelmatyöntekijöillä YOT:lla on oma, yrityskohtainen työehtosopimus. Sen mukaan työvuoromuutoksiin tai yölevon alituksiin pitää olla työntekijän suostumus.

”Paikallisella sopimuksella suostumus voidaan antaa koko tuotannon ajaksi, jotta sitä ei tarvitse tapahtumapaikalla kysellä. Kaikki korvaukset maksetaan silloinkin tessin mukaan”, Kähkönen sanoo.

”Yleensä kyse on siitä, että helpotetaan työntekoa. En usko, että kenellekään siinä on tullut karvaita tappioita.”

Anu Kähkönen, Ylen pääluottamushenkilö

Kähkönen neuvottelee työntekijöiden puolesta vain sellaisista sopimuksista, joissa korvaukset maksetaan tessin mukaan.

Korona-aikana Kähkönen on neuvotellut työnantajan kanssa kaikkia YOT:n työehtosopimukseen kuuluvia koskevan paikallisen sopimuksen työvuoromuutoksista.

”Koronainfoja tuli niin lyhyellä varoitusajalla, että ilman mahdollisuutta työvuorojen muutoksiin tilaisuudet olisivat jääneet näyttämättä ja jutut niistä tekemättä”, Kähkönen sanoo.

Työehtosopimuksissa sovituista palkankorotuksista osa toteutuu kaikille samoina yleiskorotuksina ja osa yrityskohtaisina erinä, joiden jakamisesta voidaan sopia työpaikoilla.

Kähkönen on tyytyväinen siihen, että Ylessä sopimuskauden paikallinen erä kohdentui neuvottelujen jälkeen tasaamaan palkkaeroja.

Kähkösen mukaan Ylessäkin tulee joskus vastaan tilanteita, joissa työnantaja tuntuu katsovan asioita vain omasta näkökulmastaan. Pääsääntöisesti neuvotteluilmapiiri on kuitenkin hyvä, ja paikalliseen sopimiseen on pitkät perinteet.

”Yleensä kyse on siitä, että helpotetaan työntekoa. En usko, että kenellekään siinä on tullut karvaita tappioita”, Kähkönen sanoo.

---

Myös Lapin Kansassa ja Länsi-Suomessa on sovittu paikallisesti työvuorojärjestelyistä ja yrityskohtaisen palkkaerän jakamisesta.

”Oma kokemukseni paikallisesta sopimisesta luottamushenkilönä rajoittuu yhteen kierrokseen paikallisesta palkkaerästä. Työnantajan pohjaesitys oli mielestäni perusteltu, ja siten koin neuvottelun ja sopimukseen pääsyn helpoksi”, sanoo Lapin Kansan pääluottamushenkilö Johanna Sarriola.

”Eipä täällä juuri muusta ole virallisesti neuvoteltu kuin yrityskohtaisesta palkkaerästä ja kilpailukykysopimukseen liittyvistä työaikajärjestelyistä. Virallisella tarkoitan neuvotteluja, joissa tehdään paikallisista sopimuksista pöytäkirja. Epämuodollisempia neuvotteluja toki on harva se päivä”, sanoo Länsi-Suomen pääluottamushenkilö Jami Jokinen.

Lehdistön työehtosopimuksesta neuvottelevan työnantajajärjestön Medialiiton työmarkkinajohtajan Elina Nissin mielestä mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen tarvittaisiin lisää sekä työlainsäädäntöön että työehtosopimuksiin.

”Työehtosopimuksen sisällöt ovat pääosin vanhaa perua. Yksityiskohtaiset määräykset toimivat huonosti muuttuvassa maailmassa. Yhdet ja samanlaiset määräykset eivät sovi kaikkiin yrityksiin eivätkä kaikkeen työhön. Nyt lähtökohtana on, että sopia voidaan vain, jos se on erikseen sallittu. Voitaisiinko lähtökohdaksi ottaa, että sopimismahdollisuus olisi pääsääntö eikä poikkeus? Jos ei sovita, työehtosopimus toimii perälautana”, Nissi sanoo.

---

Journalistiliiton Petri Savolaisen mukaan paikallisesta sopimisesta puhutaan työmarkkinoilla paljon, mutta työnantaja on monesti haluton kertomaan yksityiskohtaisesti, mitä se termillä tarkoittaa ja mihin asioihin se haluaa lisää paikallisia sopimismahdollisuuksia.

Elina Nissikään ei ole kovin innokas antamaan konkreettisia esimerkkejä.

”Paikallinen sopiminen on monitahoinen asia, ja siinä on kysymys ajattelutavasta eikä yksittäisistä esimerkeistä. Ne johtavat yleensä siihen, että keskustelu juuttuu yksityiskohtiin ja pääasia jää varjoon”, Nissi sanoo.

Nissin mukaan yrityksissä tarvitaan monenlaista ja -tasoista paikallista sopimista. Kaikkia koskevissa sopimuksissa on luontevaa, että sopimusosapuolena on luottamushenkilö. Yksittäiselle työntekijälle sopimismahdollisuuksia tarvittaisiin enemmän. Yksityiskohtaiset määräykset ovat este toimintatapojen kehittämiselle liittyen esimerkiksi työaikaan ja erilaisiin matkakorvauksiin, Nissi sanoo.

”Osasta määräyksiä voi sopia, osasta ei voi sopia, jolloin kokonaisuuden rakentaminen ei onnistu. Kun lähtökohtana on se, että sopia voi vain jos siihen on erillinen oikeus, kehittämismahdollisuuksiin ei tartuta.”

Lehdistön työehtosopimuksen mukaan työntekijä voi itse nykyisin sopia työnantajan kanssa esimerkiksi enintään kymmenen tunnin työajasta vuorokaudessa. Sen sijaan esimerkiksi kahdentoista tunnin työajasta ja matkasta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta on sovittava työnantajan ja luottamushenkilön välillä.