Enemmän kuin journalisti

Hyvää journalistisen työn esimiestä ei tunneta dramaattisista uroteoista vaan aidoista kohtaamisista ja halusta helpottaa alaisten työtä.

”Tekijänä kärsin, jos tuntuu, että juttu pitää hutaista. Riina saattaa sanoa, että tee nyt se vaan rauhassa ja huolella, meillä on verkossa ihan hyvin kävijöitä. Juttu todennäköisesti valmistuu yhtä nopeasti, mutta nautin työstäni ja jälki on parempaa”, sanoo Kati Kalliosaari.

”Tulossa oli tieto Sampo Terhon ehdokkuudesta perussuomalaisten puheenjohtajaksi, mutta deskistä oli väkeä sairaana. Kiirehdimme syömään vuorotellen, ja ehdin takaisin vain viisi minuuttia ennen tiedotustilaisuuden alkua. Riinan aloitteesta minua odotti valmis juttupohja”, sanoo Tatu Airo.

Kertojat ovat Aamulehden toimittajia, ja puheena on Riina Nevalaisen esimiestyö lehden uutispäällikkönä. Nevalainen on yksi niistä, jotka Journalisti sai tietoonsa pyydettyään kollegoilta ehdotuksia journalistisen työn esimiehistä, joiden tiimissä on hyvä, kiva ja innostavaa tehdä töitä. Pyyntöä jaettiin vuodenvaihteessa lehden somekanavissa sekä mediatalojen pääluottamusmiesten kautta.

Nevalaista kiitetään rauhalliseksi, tehokkaaksi, ihmiset huomaavaksi, kannustavaksi, jämptiksi ja taitavaksi journalistiksi.

Hän itse lainaa jalkapallovalmentaja Antti Muurista, jonka mukaan valmentaja on pelaajia eivätkä pelaajat valmentajaa varten. Kuuden toimittajan lähiesimiehenä toimivan Nevalaisen mielestä pomosta on oltava alaisilleen hyötyä.

”Hommani on saada ihmiset kokemaan, että pystyn auttamaan heitä etenemään urallaan, tekemään parempia juttuja tai jotenkin muutoin suoriutumaan paremmin kuin he suoriutuisivat, jos tekisivät yksin töitä.”

”Riina ymmärtää harkitun ja huolella tehdyn journalismin merkityksen. Hän uskaltaa luottaa toimittajien ammattitaitoon mutta myös vaatia parempaa suoritusta ja priorisoida”, sanoo rikos- ja oikeustoimittaja Tuomas Rimpiläinen.

Riina Nevalainen on toiminut uutispäällikkönä vasta noin vuoden. Pärjäämisessä ovat auttaneet pitkän verkkokokemuksen koulima uutisnenä ja luontainen organisointikyky. Hyödyksi ovat olleet myös kokemus uutispäällikön sijaisuuksista sekä valmentamisesta ja perehdyttämisestä talon sisäisissä koulutusprojekteissa.

Silti onnistumisessa on kyse myös halusta olla hyvä esimies. Nevalainen sanoo lainanneensa omien esimiestensä parhaita käytäntöjä vuosien varrelta. Hän pallottelee ratkaisujaan kollegojen kanssa, poimii vinkkejä esimieskoulutuksista ja johtamista käsittelevistä ohjelmista ja kirjoituksista. Töitä jakaessaan hän miettii jutun lisäksi tekijää: kuka pitää monesta tehtävästä samaan aikaan, kuka yhdestä kerrallaan, kuka tekemisen tohinasta, kuka rauhasta.

Koska pomon mieliala tarttuu, Nevalainen keskittyy pitämään sävynsä myönteisenä ja olemuksensa rauhallisena myös kiireessä. Kun kiireen tuntu iskee, hän palauttaa ajatuksensa päivän tavoitteisiin, joita miettii yleensä jo kotona. Vaikka kaikkea ei voi ennakoida, selkeä lähtökohta helpottaa toisten ohjaamista.

Toisaalta Nevalainen sanoo, että toimittajilla on monesti parempia ideoita ja enemmän tietoa kuin hänellä. Lähiesimiehenä hän haluaa hoitaa juoksevat asiat niin pian kuin pystyy mutta käydä tärkeät keskustelut uutisvuorojen ulkopuolella. Karuinta esimiehenä on esimerkiksi silloin, kun väkeä on sairaana eikä paikkaajia saa.

”Mutta ongelmatkin kuuluvat esimiestyöhön, ja niiden ratkaisemisessa osaaminen todella mitataan.”

Hyvä toimituksen lähiesimies on enemmän kuin journalisti, sanoo median johtamisesta väitöskirjaa Jyväskylän yliopistoon tekevä STT-taustainen uutistoimittaja Sini Ihanainen-Alanko. Monesti rooliin nousee asiantuntijatoimittaja, jolta journalistisen linjan vetäminen onnistuu luonnostaan. Silti myös paperityöt on tehtävä, kehityskeskustelut käytävä ja tietoa vietävä alaisilta pomojen kokouksiin ja takaisin, vaikka intohimo olisi journalismissa, ei hallinnossa.

Uutistyötä vetävän uuden päällikön tyypillinen haaste on johtaa uskottavasti monenlaisten juttujen tekoa, vaikkei hän itse voi millään olla kaikkien alojen asiantuntija. Tärkeää on sisäistää, että tilanteissa johdetaan journalismin lisäksi ihmisiä.

Ihanainen-Alanko sanoo, että julkaisukriteereiden lisäksi hyvä päällikkö osaa huomioida erilaiset toimittajat, myös kiireessä. Osalta se onnistuu intuitiivisesti heti, joiltakin se vaatii enemmän opettelua. Opetella kuitenkin pitää, sillä hyvä johtaminen kuuluu media-alan pelastusrenkaisiin, varsinkin resurssipulassa. Itse asiassa esimiestaitoja pitäisi opettaa jo toimittajakoulutuksessa riippumatta siitä, kuka tähtää esimiesasemaan.

”Toki samalla pitäisi opettaa alaistaitoja. Kun alaiset tietävät, mitä esimiehen ja johdon tehtäviin kuuluu, heitä ei syytellä turhasta.”

Parhaita aikakauslehden vetäjiä ovat ne, jotka haluavat kehittää ihmisiä ja heidän työolosuhteitaan, vaikka siitä harvoin saa ylimääräistä meriittiä tai palkkaa, sanoo luovan työn johtamista Aalto-yliopistossa tutkiva Nando Malmelin. Hän työskenteli aiemmin A-lehtien kehitysjohtajana.

Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi hyvän tiimin rakentamista pitämällä silmät auki muulloinkin kuin silloin, kun joku työntekijöistä tai avustajista on lähdössä. Se tarkoittaa halua etsiä sitä pistettä selkeiden tavoitteiden ja tekemisen vapauden välissä, jossa ihmisten on mahdollisimman helppo tehdä luovaa työtään.

Malmelinin mukaan henkilöjohtamisen ja -kehittämisen taidot eivät suoraan asu huippujournalisteissa, vaan luovan työn tiimin vetäminen on tavallaan oma ammattinsa.

Johtajien vuorovaikutusta tutkinut taloustoimittajataustainen Hanna Rajalahti ei halua luetella ominaisuuksia vaan korostaa, että hyvä esimieheys ei ole persoonallisuuspiirre vaan samanlaista osaamista kuin vaikka digitaidot tai editointiosaaminen. Se ei ole kiinni ”hyvässä tyypissä” vaan taito, jota voi ja pitää kehittää.

”Jos ajatellaan, että hyvä esimies on yhtä kuin hyvä tyyppi, suljetaan turhaan pois mahdollisuus kehittyä.”

Nykyisin Haaga-Helian viestinnän opetuksen parissa työskentelevän Rajalahden mukaan esimiehenä voi kehittyä kouluttautumalla, mutta myös peilistä on paljon apua. Omia kehityskohteitaan voi tunnistaa tarkastelemalla käyttäytymistään ja tapaansa viestiä, havaita viestintää, olla ja kuunnella eri olosuhteissa, joiden vaikutuksen ymmärtäminen on osa onnistumista. Myös vertaisoppiminen eli hyvinä pidettyjen esimiehien matkiminen on tapa kehittyä.

Kotivinkin toimituspäällikkö Heidi Kalmari saa omasta toimituksestaan kiitosta taidoistaan tukea kirjoitustyötä ja kirjoittajia. Taidoille on kahden viikon välein ilmestyvän aikakauslehden arjessa käyttöä ennen keikkoja ja niiden jälkeen, prosessin sujuvissa ja etenkin sujumattomissa vaiheissa.

”Heidin kanssa oli mietitty valmiiksi haastattelun teemat, mutta keikka levisi silti käsiin, kun haastateltava poukkoili aiheesta toiseen, ei vastannut kysymyksiin eikä osannut kiteyttää ajatuksiaan. Heidi kävi läpi koko materiaalin, laittoi kanssani rakenteen kasaan, kannusti ja tuki. Juttu ei olisi syntynyt ilman häntä”, sanoo toimittaja Elisa Miinin.

Myös napakkuudesta, luotettavuudesta ja rauhallisuudesta kiitetty Kalmari itse sanoo, että ongelmatilanteissa hänen tehtävänsä on nähdä toimittajan paineen yli, ettei hätä ole tämän näköinen. Jutunteon lähtökohta on aina se, että hyvin suunniteltu ja ajateltu on oikeastaan tehty. Kalmari haluaa viimeiseen asti välttää tilannetta, että toimittaja on yksin tehnyt tekstin, jota päällikkö ryhtyy uusimaan.

Silti hänestä sanotaan, ettei hän määrää kirjoittajiaan eikä pakota juttua omaan muottiinsa vaan ennemmin tuuppii kirjoittajaa oikeaan suuntaan.

Lehti- ja juttukohtaisen työn ohella Kalmari kuljettaa pidempiä tavoitteita. Hän haluaa auttaa toimittajia kirjoittamaan entistä tunteikkaampia juttuja ja pitää huolta siitä, että hauskuus, rentous ja koskettavuus vuorottelevat lehdessä.

”Heidi ei tartu lillukanvarsiin tai pingota turhasta mutta haluaa, että juttujen näkökulmat ovat priimaa. Olen kehittynyt kirjoittajana aivan valtavasti niiden parin vuoden aikana, jotka olen saanut olla Heidin siipien suojassa”, sanoo toimitussihteeri Anni Peltola.

Koska lehden nykyinen tiimi on työskennellyt yhdessä pitkään, kirjoittajien auttaminen on Kalmarille koko ajan helpompaa. Vaikka päävastuu homman sujumisesta ja ihmisten jaksamisesta on päätoimittajalla, myös Kalmari kyselee säännöllisesti kirjoittajien vaikutelmia töistä. Itse hän on Kotivinkin vuosinaan opetellut eniten sitä, miten antaa itsestään naistenlehden tunnepitoisen sisällön luomiseen paljon mutta ei kuitenkaan niin paljon, että on itsekin vereslihalla.

”Tietenkin esimieskin saa olla inhimillinen, mutta se on kuitenkin hän, jonka rooli on olla kannustaja ja tsemppaaja.”

Kalmari ei juuri briiffaa lehden omia toimittajia kirjallisesti vaan puhumalla juttujen sisällöstä ja tavoitteista heidän kanssaan moneen kertaan. Juttelemisesta tulee juttuun hyvä energia, ja kasvokkain pystyy olemaan aidommin kannustava kuin meilissä. Puhuminen auttaa kirjoittajaa ajattelemaan, jolloin jutusta tulee parempi kuin silloin, jos sen ’vain kirjoittaa’.

Kalmari ei ole toistaiseksi käynyt muodollisia esimieskoulutuksia. Ennakoivan editointityylin hän oppi vuosia sitten Image Kustannuksessa.

Työtapa auttaa tuottamaan harkitusti lehden näköisiä juttuja tasaisella tahdilla. Silti Kalmari tietää ja hyväksyy myös sen, että lehdenteossa tulee aina yllätyksiä. Niiden hallinnassa auttaa rauhallinen luonteenlaatu mutta myös asenne, että aikakauslehden tekeminen on prosessi, jonka ei tarvitse olla valmis kerralla vaan muutoksia voi tehdä painoon saakka.

”Silti tieto siitä, että asioita on suunniteltu ja ennakoitu auttaa jakamaan kirjoittajille tunnetta, että kyllä sä onnistut, kyllä tämä hoituu, kyllä sä jaksat, kyllä me pystytään, tehdään yhdessä, nou hätä.”