”Venäjällä itse keskustelu (obsjtjenie) on paljon tärkeämpää kuin se, saadaanko konkreettisiin kysymyksiin konkreettisia vastauksia. Prosessi on tärkeämpi kuin perille pääseminen. Venäläiset eivät luota siihen, että jokaista asiaa voisi ymmärtää täydellisesti. Sen sijaan on kiinnostavaa puhua, riidellä, oivaltaa”, sanoo Hufvudstadsbladetin Venäjän-kirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurén.
”Venäjällä haastateltava ei useinkaan kuuntele tarkasti mitä sanot, vaan vastaa ihan toisiin kysymyksiin: niihin, jotka hänen mielestään olisi pitänyt esittää. Havaintoni perustuu lukemattomiin haastatteluihin, joita olen venäläisten kanssa tehnyt.
Jos antaa haastateltavan puhua, esille voi nousta todella kiinnostavia juttuja. Yritän siteerata juuri sellaisia yksityiskohtia, jotka voivat valaista asioita yllättävällä tavalla.
Suurin ero Suomessa työskentelyyn on se, että Venäjällä täällä on paljon vaikeampi saada tietoja viranomaisilta. Tilanne on huonontunut viime vuosina. Jos heiltä aikaisemmin oli vaikea saada kommentteja, nyt se on käytännössä mahdotonta. Se on sääli, sillä tasapainon vuoksi olisi tärkeää saada enemmän informaatiota suoraan duumalta tai virkamiehiltä.
Ulkomaalaisen kirjeenvaihtajan arki ei ole suuresti muuttunut viime vuosina, mutta viisumi- ja akkreditointiasioissa Venäjällä ollaan nyt tarkempia. Meiltä vaaditaan nykyään esimerkiksi sellaisia dokumentteja, joita ei aikaisemmin ole vaadittu.
Suomessa Venäjä-raportointi on mielestäni suhteellisen laadukasta. Moskovassa on monta suomalaista kirjeenvaihtajaa, joilla on erilaisia näkemyksiä. Meillä on täällä edelleen viisi kirjeenvaihtajaa, enemmän kuin muilla Pohjoismailla. Ruotsalaisia ja norjalaisia on kaksi ja tanskalaisia tietääkseni kolme.
Palaan Suomeen, kun lapseni aloittaa koulun, sillä jokaisella lapsella on oikeus juuriinsa. Sain itse turvallisen lapsuuden Paraisilla. Olen vasta nyt ymmärtänyt, että juuri se teki minusta vahvan ihmisen.”
Kuva: Anna-Lena Laurén päätyi Venäjälle saatuaan opiskelijevaihdon kautta ystäviä Pietarissa.
Anna-Lena Laurén, 39
Hufvudstadsbladetin ja Svenska Dagsbladetin Moskovan-kirjeenvaihtaja vuodesta 2011.
Toiminut mm. SvenskaDagsbladetin Helsingin-kirjeenvaihtajana 2003 – 2006 ja Ylen Moskovan-kirjeenvaihtajana 2006 – 2010.
Julkaissut useita Venäjää ja Kaukasiaa käsitteleviä kirjoja.
Suomen Kuvalehden Journalismipalkinto 2013. Bonnierin Vuoden Journalisti -ehdokas 2014.
Rantasen valinta
Talouselämän toimittaja Esko Rantanen valitsi palstalla esiteltäväksi Hufvudstadsbladetin Venäjän-kirjeenvaihtajan Anna-Lena Laurénin.
”Ihastelen, miten hän kuvaa venäläistä ihmistä kolumnissaan (Ryssar svarar bara sina egna frågor, Hbl 3. 5.): kuinka venäläinen ei vastaa koskaan kysymykseen, vaan siihen kysymykseen, joka toimittajan olisi pitänyt esittää. Laurén luonnehtii venäläistä ihmistä hauskalla, rehellisellämutta silti sympaattisella tavalla.
Hänen journalistinen hyveensä on näyttää, miten asiat ovat. Se, ettei sormi pystyssä tuomitse Putinia tai venäläisiä, ei tee hänestä mielestäni diktatuurin kannattajaa. Päinvastoin, uskon että hän edustaa asiallisuutta ja todellista suvaitsevaisuutta paremmin kuin moni muu toimittaja.”
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena