Suomalaista elokuvaa voi tehdä ja tukea vain Suomessa

”Hyvin harva suomalainen tuotantoyhtiö ­tulee selviämään tuotannon kutistamisesta tällä mittakaavalla.”

Muun muassa näin Suomen elokuvasäätiö arvioi sitä, miten Petteri Orpon (kok.) hallituksen leikkaussuunnitelmat vaikuttaisivat elokuva- ja tv-alaan.

Hallitus kertoi syyskuun alussa aikovansa leikata opetus- ja kulttuuriministeriön jakamaa rahoitusta 7,8 miljoonaa euroa. Leikkaus kohdistuisi pääosin elokuvatuotannon tukeen.

Alan toimijat ja järjestöt ottivat uutisen vastaan järkyttyneinä. Sitä ei pehmentänyt, että melkein joka vuosi uhattuna oleva av-alan 10 miljoonan euron tuotantokannustin on saamassa jatkoa.

Hallitus lupaa myös panna toimeen suoratoistopalveluiden maksuvelvoitteen, joka voisi tuoda Suomeen toistakymmentä miljoonaa euroa. Se voi tuoda alalle rahaa, mutta lähinnä sellaiseen sisältöön, jota suoratoistoyhtiöt ­haluavat tilata. Lisäksi rahaa tulisi aikaisintaan vuonna 2028.

”Onko silloin enää tuotantoyhtiöitä ja ­ammattilaisia tekemässä kotimaisia elokuvia?” alan järjestöt varoittivat yhteisessä kannanotossaan.

Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtaja ­Lasse Saarinen arvioi Journalistin ­haastattelussa, että leikkaukset voivat pahimmillaan tarkoittaa jopa 200 – 300 työpaikan katoamista alalta.

Hallituksen päätöksestä tekee käsittämättömän se, että elokuva- ja tv-alan tilanne on jo valmiiksi hankala.

Kentältä kantautuu tietoja siitä, miten moni tavallisesti tuotannosta toiseen hyvin työllistyvä on nyt vailla keikkaa. Työttömiä on poikkeuksellisen paljon. Osa harkitsee vaihtavansa ammattia.

Silti alalta löytyy myös luottamusta tilanteen paranemiseen. Syyskuun Journalistissa esimerkiksi Parad Median toimitusjohtaja Axel Högström kertoo yhtiönsä investoivan tuotanto-tilojen rakentamiseen – ei investoisi, ellei uskoisi tulevaan.

Eikö juuri vaikeuksissa olevaa mutta tulevaisuuteensa orastavasti luottavaa alaa ­kannattaisi sitkeästi tukea yli vaikeampien vuosien? Nyt hallitus toimii juuri päinvastoin.

Ehkä pulmana on, ettei elokuva- ja tv-alan ahdinko näy isoina irtisanomisina. Työsuhteet ovat usein määräaikaisia ja lyhyitä. Niiden päättymiset eivät kuohuta julkisuudessa kuin tehtaiden sulkeminen.

Näyttää siltä kuin katoavat elokuva- ja tv-alan työt olisivat hallituksen silmissä leikkityöpaikkoja, tuottamatonta kulttuuripuuhastelua. Ajatus ei voisi kuitenkaan olla kauempana totuudesta: esimerkiksi av-alan tuotantokannustimen on laskettu tuottavan valtiolle enemmän verohyötyjä kuin mitä se maksaa.

Leikkaus on vieläpä haluttu naamioida yritystukien karsimiseksi, vaikka Suomen elokuvasäätiön jakama raha on kulttuuritukea. Samaan aikaan oikeista yritystuista leikkaaminen näyttää vuodesta toiseen olevan poliitikoille vaikeaa, vaikka niiden suurimmat saajat ovat tuottoisia jättiyrityksiä.

Hallituksella on vielä aikaa harkita päätöstään uudelleen.

Tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena ­Talvitie (kok.) lupasi Helsingin Sanomien haastattelussa tehdä parhaansa, jotta kotimainen elokuvatuotanto kärsisi hallituksen leikkauksista mahdollisimman vähän.

Myös Suomen elokuvasäätiön Lasse Saarinen sanoo olevansa toiveikas, että päätökset voitaisiin vielä perua.

Sitä sopii toivoa. Elokuvasäätiön nykyisetkään tukivarat eivät tahdo riittää kotimaisen elokuvan tukemiseen riittävällä tavalla. Säätiön tuki on edellytys sille, että laadukkaalla kotimaisella elokuvalla ylipäätään on tekijöitä.

Suomalaista elokuvaa voi tehdä vain Suomessa.