Suomessa on liikaa kaupallisia tv-kanavia, väittää Kari Pyrhönen

MTV:n muutosneuvottelut alku­syksystä olivat jälleen muistutus alan ahdingosta – ja ahtaudesta. Suomen ylivoimaisesti suurin kaupallinen tv-yhtiö päätyi taas irtisanomisiin. Väkeä vähentämällä MTV ei nouse. Ongelmien syyt ovat markkinoissa ja viestintäpolitiikassa.

Maassamme näkyy tällä hetkellä 17 katsojille ilmaista mainosrahoitteista kanavaa. Niitä on liikaa pienen Suomen markkinan kokoon. Mainonta leviää kanaville kuin varpusparvi, alennushintaan. Alalla tätä ei mieluusti myönnetä. Kukapa vapaata kilpailua moittisi?

Vapaa kilpailu on kuitenkin myös säädeltyä. Valtakunnalliset antennijakelun tv-toimiluvat jakaa Traficom eli entinen liikenne- ja viestintävirasto. Se ei ota mitään kantaa markkinatilanteeseen. Lain mukaan kaikki vapaat ­kanavapaikat on jaettava. Liberaali lainsäädäntö edellyttää vain hakijan vakavaraisuutta ja selvitystä ohjelmis­tosta, jotta sisältö ei riko lakia.

Kanavakattauksella Traficom pyrkii ”monipuolisuuteen”. Se näyttää tarkoittavan villiä sekoitusta viihdettä, äärilaidan uskontosaarnaajia sekä yhtä vakavasti otettavaa uutiskanavaa. Laadun synonyymi se ei ole. Ohjelmistoa täyttävät kiusallisen paljon myös uusinnat, koska ­varaa uuteen ei ole.

Viestintäministeriö ei toimilupapäätöksiin kajoa. Traficom siirtää vastuun ministeriölle vain, jos hakijoita ­on enemmän kuin kanavapaikkoja – tai jos hakija on jollain tavoin taustoiltaan epäilyttävä.

Raju kilpailu näkyy ruudussa. Mainostauot ovat luvattoman pitkiä, jopa kymmenminuuttisia. Kertoisipa tämä mainonnan runsaudesta, mutta siitä ei ole kyse. Kaup­piaalle luvattu katsojatavoite on saavutettava toistamalla mainoksia pitkään ja joka tauolla. Kampanjoiden poskettomat ale-prosentit hymyilyttävät kauppiasta. Tv-yhtiöt odottavat uutta nostetta 2027 rahapelimarkkinoiden ­vapauttamisesta.

Alan tunnusluvut eivät mairittele. Kunnianhimoista uutis- ja ajankohtaistoimintaa ylläpitävä MTV on suosioltaan ylivertainen (kolme kanavaa, katsojaosuus 30 prosenttia), mutta tulosta ei ole tullut vuosikausiin. Viime vuonnakin liiketulos jäi 13,5 miljoonaa euroa pakkaselle 212 miljoonan liikevaihdolla. Rasitteena ovat myös olleet kalliit urheiluoikeudet, jotka emoyhtiö Telia työnsi Maikkarin taakaksi. Viime vuodet Telia on kuitannut MTV:n tappioita, jotta se pysyisi pystyssä.

Suomen Warner (neljä kanavaa, katsojaosuus 11 prosenttia) jäi viime vuonna lievästi miinukselle.

Disney Finland (kaksi kanavaa, osuus 5 prosenttia) ei kerro tulostaan, vaan se häivytetään Disney Nordicin ­lukuihin. Baltian ja Pohjoismaat kattavan Nordicin liikevaihdosta (123 miljoonaa euroa vuonna 2024) voi päätellä, että Suomen osuus on vaatimaton. Nelonen (neljä kanavaa, osuus 11 prosenttia) ei myöskään ilmoita tulostaan. Sitä suojelee voittoa tekevä Sanoma.

MTV:n uusi norjalainen omistaja Schibsted tuskin jatkaa Telian ”pappa betalar”-linjaa. Suomen suurin kaupallinen tv-yhtiö on tällöin oikeasti kuilun reunalla.

Viestintäministeriö näkee, että toimiluvallinen antenni-tv on auringonlaskun ala, koska tulevaisuus on netflixien ja tiktokkien. Sama maisema on tarjolla lehdistölle, kaikki valuu verkkoon. Tässäkö on valtion viestintäpolitikka?

Suomessa valtio tukee verorahoillamme risteilylaivoja ja raskasta teollisuutta. Mediatuki on nolla euroa. Suomella on puolustus- ja maatalouspolitiikka, mutta ei viestintäpolitiikkaa.

Viranomainen myöntää tv-toimiluvat kymmeneksi vuodeksi seuraavan kerran tammikuussa 2027. Uusi haku on paraikaa Traficomin ja viestintäministeriön valmistelussa.

Perinteisen television äärellä on yhä puolet suomalaisista. Se ei ole katoamassa mihinkään. Virkamiesten ja poliitikkojen tulisi taajuuksiensa keskellä pohtia tv:n tule­vaisuutta sekä monipuolisen uutis- ja ajankohtaisjournalismin arvoa. Siksi merkittävin kysymys on tämä: halutaanko Suomessa palata yli 40 vuotta taaksepäin – aikaan, jolloin tv-uutisia lähetti vain Yle?