Urheilutoimitukset ­hukkaavat uutisvoittoja keskittyessään miehiin, kirjoittaa Marika Lehto

Miesten urheilussa pyörii ­yleisö, raha ja valta. Niinpä siellä pyörivät tuttujen ihmisten ja aiheiden keskellä myös urheilutoimittajat.

Se on virhe. Yhteiskunnallisesti vastuullinen ja uusia yleisöjä haluava journalisti avaisi silmänsä uusille aiheille. Tällä hetkellä isot urheilutoimitukset eivät huomaa tai välitä edes heidän eteensä tarjottimella kannetuista skuupeista.

Esimerkkejä on monia. Toukokuussa 2022 somevaikuttaja ja entinen fitnessurheilija Cheyenne Järvinen epäili Instagramissa fitnessin lajiliiton eettisyyttä, seksuaalista häirintää ja hyvän hallinnon periaatteita.

Kuulin kirjoituksesta ja lajiyhteisön keskustelusta yli puoli vuotta myöhemmin. Yllätyin, miksei yksikään urhei­lutoimitus ollut selvittänyt Järvisen väitteitä. Ne olivat vakavia ja koskivat nuorten naisten suosittua trendi­lajia. Tartuin aiheeseen itse. Juttuni Suomen ­fitnessurheilu ry:n toiminnan epäkohdista julkaistiin Urheilulehdessä ja Helsingin Sanomissa huhtikuussa 2023.

Sama on tapahtunut monesti.

Huhtikuussa 2021 Suomen menestynein taitoluistelija Laura Lepistö kertoi Annassa urheilu-uran ­aiheuttamasta hormoniepätasapainosta ja lapsettomuudesta. Juttua s­iteerattiin, mutta laajempaa keskustelua naisurheilijoiden terveysongelmista ei silloin tullut. Ei, vaikka kenen tahansa pitäisi tajuta ilmiön vakavuus ja laajuus, ja ­Lepistö sai vertaisilta valtavasti viestejä.

Syksyllä 2023 voimistelun ja taitoluistelun huippujoukkueet Ovo Team ja Marigold IceUnity julkaisivat Instagramissa kannanoton verkkokiusaamisesta. Urheilujournalistit olivat hiljaa, ennen kuin itse löysin monia muitakin urheilulajeja ja tuhansia junioriurheilijoita koskettavan aiheen.

Syksyllä 2024 bongasin somesta long covidistaan muutama vuosi sitten Hesarissa ja Ylellä kertoneen, triathlonin Suomen mestarin Erika Lagerin paluun ja juniorihiihtäjä Oliver Salmisen ilmastoavautumisen.

Räikein esimerkki on toki se, että vuonna 2018 tarvittiin urheiluaiheista kirjoittamisen juuri aloittanut freelancetoimittaja räjäyttämään keskustelu voimistelun valmennuskulttuurin epäkohdista. Aihe oli ollut urheilutoimittajien nenän edessä vuosikymmeniä.

---

Voi toki väittää, etteivät kaikki mainitsemani aiheet ole yleisesti tarpeeksi tärkeitä ja suurelle yleisölle kyllin mielenkiintoisia, ja että nostan vain omaa häntääni.

Minä väitän, että urheilutoimitusten miehinen ­kokoonpano ja urheilujournalismin perinteet ovat yhä sokeita erilaisille, usein naisia ja nuoria koskettaville aiheille. Muihin yleisesti tärkeisiin ja mielenkiintoisiin aiheisiin kyllä riittää aikaa.

Helsingin Sanomien arkistosta löytyy vuodelta 2024 viisi­toista otsikkoa soutaja JariSaariosta. Saman urheilu­­toimituksen Ilta-Sanomien arkistosta löytyy ­vuodelta 2024 neljätoista otsikkoa Seppo Rädystä. Urheilu-sivuilla on myös myyty ex-pituushyppääjä Tommi Evilänkitaraa.

Tarkastelin asiaa kokeen vuoksi alkuvuodesta myös päivä­tasolla. Miespainotteinen linja on jatkunut. Esimerkiksi 23. tammikuuta Yle Urheilun etusivun viidestäkymmenestä ensimmäisestä jutusta vain kymmenen koski edes osittain naisten urheilua.

A-lehtien uusi Aitio on luvannut tarjota ”parempaa” urheilujournalismia. Tammikuun 23. päivä Apu360-sovelluksen Aitio-välilehdellä oli juttuja ja kuvia pelkästään miehistä.

Naisia koskeva urheilujournalismi puuttuu usein muual­takin. Näin raportoi esimerkiksi Hesaria ja Keskisuomalaista seuraava toimittaja Virpi Salmi Instagramissa.

---

Median tekijänä ymmärrän, että jutut tehdään näyttöjä ja digitilaajia tuovista aiheista. Siten toimittajan ja esihenkilön palkka juoksee jatkossakin.

Juuri siksi urheilutoimitusten kannattaisi opetella teke­mään vetoavaa journalismia myös 2,5 miljoonan suomalaistytön ja -naisen urheilusta ja liikunnasta.

Sitä vaatii velvollisuutemme, mutta myös toimitusten keskinäisen kisan etumatka ja korkein palli. Jos kaikkia ihmisiä ei tällä hetkellä urheilujournalismi kiinnosta, ­vika ei ole heidän vaan meidän.