Munkit ja possut

Tämä tapahtui 1970-luvun puolivälissä ­Savon Sanomien Varkauden toimituksessa. Siihen aikaan jutut siirtyivät Kuopioon tele­faxilla, joka kärysi toimituksen nurkassa. Kuvat lähtivät Kuopion Liikenteen linja-autolla.

Kesätoimittajan käteen annettiin toki jo ­Nikon, jolla sai aikaan kunnollisia lehtikuvia. Juttukeikan jälkeen toimittaja pyöritti Tri-X 400 -filmin takaisin kasettiinsa ja painui paksun verhon taakse pimiöön. Siellä filmi kehitettiin ja kiinnitettiin. Kuivumisen jälkeen ruutu valotettiin Opemuksella paperille. Tämä paperi eli mustavalkoinen valokuva kiikutettiin Matkahuoltoon. Ja tämän kaiken teki toimittaja itse.

Aina ei kaikki kuitenkaan sujunut niin kuin olisi pitänyt.

Kuopiosta tuli komento käydä ihmettelemässä poikkeuksellisen suurta sikalaa, joka oli noussut Leppävirralle. Kesätoimittaja nappasi lehtiön, kameralaukun ja filmipurkin lähietäisyydeltä. Kesis palasi toimitukseen ja kehitti filmin.

Nopea vilkaisu negaan. Sikoja filmillä näkyi, mutta oli siinä kyllä muutakin. Heinävedeltä eli luostaripitäjästä kotoisin olevana hahmotin myös Valamon maisemia ja munkkeja sikojen seassa. Mitä ihmettä!

Esihenkilöni Virneksen Jussi kuuli kummasteluni ja tuli myös tarkastelemaan filmiä. Hän kysäisi, että mistäköhän olin filmipurkin ­ottanut. No tuossa pöydällähän niitä… Tapahtumain kulku oli loppujen lopuksi selkeä ja yksinkertainen. Jussi oli käynyt juttukeikalla ­Valamossa ja jättänyt kehittämättömän filmin kirjoituspöydälle. Siitä kesis sitten otti saman filmin ja latasi kameraansa.

Kaksoisvalotus. Kuvia ei koskaan julkaistu. Työsuhde kuitenkin jatkui kesän loppuun.