Kymmenen viime vuoden aikana olen usein kuullut neuvoja, joiden mukaan minun pitää brändätä itseni, jos aion painaa kameran nappia työkseni myös tulevaisuudessa. Pitäisi luoda tunnistettava kuvatyyli. Jokaisen julkaistun kuvan pitäisi olla tunnistettavasti minun uniikin brändini näköinen.
Yritin, eivät ne ole. Syystä ja toisesta aika moni julkaistuista kuvistani näyttää aika samalta kuin muutkin julkaistut kuvat.
Neuvojien mielestä minun olisi myös syytä kehittää imago, jota jaan jokaisessa mahdollisessa käänteessä. Kaikkiin somekanaviin pitää liittyä, verkostoitua, päivittää, jakaa, olla läsnä, olla mieltä ja olla aina olemassa ammatillisesti.
Yritin, en pysty. Ei ole profiilia instassa, ei linkedinissä, ei juurikaan mitään ammatillisesti tai muutenkaan kovin kiinnostavaa facebookissa. Myönnetään, keikkoja ja hyviä kontakteja on mennyt varmasti ohi, kun olen tällainen. Vaikka vuosia olen merkannut hoidettavien hommien listalle oman someläsnäolon vahvistamisen, olen lykännyt sen aloittamista. Ja huomannut, että olen elossa edelleen ilmankin. Mutta ehkä jonain päivänä ryhdyn siihen, kun on pakko.
Se vanhan ajan maailma, jossa työn jälki ratkaisee, on ainakin osittain edelleen olemassa. Valo-kuva on armoton laji, kuvat eivät anna anteeksi. Kun asiakas etsii kuvaajaa, hän huomaa ensimmäisten viiden sekunnin portfolion selailun aikana, onko tässä potentiaalinen valokuvaaja hänen hommalleen. Siinä ei paljon paina, kuinka monta seuraajaa on instassa.
Jari Sarasvuo kauppasi yhden virkkeen 35 000 eurolla. ”Kun yhteinen ajattelu ja yhteinen tekeminen muuttuvat tarkoituksenmukaiseen suuntaan, aika ja todennäköisyydet huolehtivat lopusta”, kallis virke kuului.
Virkkeen alku sanoo paljon sanomatta mitään, mutta pilkun jälkeen tulee oivallus, joka on syytä ottaa vakavasti. Jos tekee työtään tarpeeksi pitkään ja tarpeeksi huolella, lopulta puskaradio kuiskii nimeäsi asiakkaiden korvaan. Se on tehokkaampaa kuin päteminen somessa.
Me kaikki yhden ihmisen puljua pyörittävät olemme ennen kaikkea henkilöitä, emme brändejä. Anna innostuksen ja huolellisuuden näkyä työn jäljessä. Kaikki muu imagon nostaminen on toissijaista. Yksi asia menee kaiken edelle itsensä myymisessä: Ole mukava asiakkaillesi. Kukaan ei halua soittaa dorkalle.
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena