Kieli

Sanat, sarvipäitä

Suvakin ja mamun kaltaisilla sanoilla lietsottiin alkujaan vihaa, epäluuloa ja pelkoja keskustelufoorumeilla. Lietsotaan yhä, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Jösses sentään! Ylen uutisessa puhutaan suvakeista, ja Vihreä Lanka otsikoi juttunsa Maassa maan tavalla.

Näin sosiaalisessa mediassa suhistaan sanoista. Muutamat niistä halutaan kaasuttaa kuoliaaksi.

Viimeisin esimerkki on suvakki. Onpa vaadittu, että sitä ei saa esitellä edes sanakirjoissa. Ajatus ilmeisesti on, että sanan ottaminen sanakirjaan on kannanotto sen ilmaisemien halventavien merkitysten puolesta.

Mutta ei ole peilin vika, jos naama on vino. Ei ole sanakirjan vika, jos maailma on mutrulla.

Somen ylikiehuva sanasoppa on mitä mainioin muistutus ilmiöstä, johon viittasin jo viime vuosituhannella termillä luonnollistuminen. Kun uusia sanoja aletaan käyttää laajasti monissa eri yhteyksissä, sanat ja niiden tuottamat merkitykset vähitellen tavallistuvat. Niissä ei enää nähdä mitään erikoista, vaikka olisi syytäkin.

Suvakin lisäksi esimerkiksi sellaiset sanat kuin mamu ja maahanmuuttokriittisyys ovat levinneet rasistisista vihahautomoista laajempaan käyttöön monenlaisiin julkisiin yhteyksiin, neutraaleina pidettyihin uutisteksteihinkin. Samoin on käynyt puheille maan tavasta ja Suomesta maailman sosiaalitoimistona. Luonnollistunut on myös tapa viitata turvapaikanhakijoihin tulva-metaforilla.

Suvakin ja mamun kaltaisilla sanoilla lietsottiin alkujaan vihaa, epäluuloa ja pelkoja keskustelufoorumeilla. Lietsotaan yhä. Kun niitä käytetään muualla, mustavalkoisia ja vastakkain asettelevia merkityksiä ei ole helppo ravistaa sanoista irti.

Siksi suvakki-sanan käyttäminen journalistisissa teksteissä on erittäin ongelmallista, vaikka sanaa käytettäisiin niinkin, että sen merkityksiä pyrittäisiin uudistamaan. Sanat on kaikki sarvipäitä, sanoi entinen kielentutkija.