Eveliina Portnoj’n, 42, ura toimittajana on vasta muutaman vuoden mittainen, mutta alan hyvät ja huonot puolet ovat tulleet hänelle tutuiksi. Freelancepalkkiot eivät elätä, mutta työssä on enemmän imua kuin kaupan alalla, mistä Portnoj’lla on parin vuosikymmenen kokemus.
Journalisti pyysi viime vuoden lopulla media-alan ihmisiä kertomaan vaihtoehtoisista suunnitelmistaan, jos vakituinen työsuhde on päättynyt tai toimeksiantoja on niin vähän, ettei työskentely yksinyrittäjänä tuo elantoa. Viisi ihmistä kertoi oman tarinansa.
Yksi vastaajista oli Turussa asuva Portnoj. Hän aloitti media-alan työt vuodenvaihteessa 2022 irtisanouduttuaan Alkosta, jossa hän työskenteli 14 vuotta eri tehtävissä. Sitä ennen hän työskenteli vuosikausia paikallisessa ruokakaupassa yliopisto-opintojensa ohella.
Portnoj tiesi jo ennen Alkosta irtisanoutumistaan, miten surkeasti freelancetoimittajan töistä maksetaan. Hän halusi silti kokeilla alaa, johon on tuntenut vetoa jo pienestä pitäen.
Portnoj teki parin ensimmäisen freevuotensa aikana töitä ”niska limassa” muun muassa Turun Sanomille. Lisäksi hän käynnisti apurahan turvin kirjaprojektin ja aloitti media-alan täydentävät opinnot, joiden ansiosta pääsi harjoittelijaksi Aamuset-kaupunkilehteen.
Samoihin aikoihin hän täydensi historian ja uskonnon opintojaan pedagogiikan opinnoilla. Opettajanpätevyyden ansiosta hän on voinut työskennellä paikallisissa peruskouluissa tuntiopettajana. Esimerkiksi vuosina 2024 – 2025 hänen töistään noin puolet tuli opettamisesta ja loput media-alalta tai muualta.
Media-alan vakituiset työpaikat ovat kiven alla, ja jatkuvien irtisanomisten takia kilpailu freelancekeikoista on koventunut. Siksi alanvaihto tai eri alojen töistä koostuva elanto on monen mediatyöläisen edessä oleva näkymä tai todellisuutta jo nyt.
Viestintäalan ammattilaisen Valtteri Törmäsen opinnäytetyötään varten tekemän selvityksen mukaan vuosina 2010 – 2025 väheni noin 3 000 toimituksellista työpaikkaa. Näköpiirissa on tuskin merkittävää käännettä parempaan, vaikka esimerkiksi Keskisuomalainen-konserni kertoi hiljattain merkittävästä tulosparannuksesta ja Aller uuden Femina-aikakauslehden lanseerauksesta.
Freelancereiden viime syksynä valmistunut ansiotutkimus puolestaan kertoo, ettei pelkästään journalismia tekemällä elä. Tutkimukseen vastanneiden tuloista keskimäärin 37 prosenttia kertyi journalistisesta työstä, ja 10 prosenttia kaikista ansioista tuli muista kuin media-alan töistä.
Vaihtoehtoja onneksi löytyy. Journalistille tarinansa kertoneet ovat olleet varsin luovia keksiessään uusia töitä media-alan töiden rinnalle tai niiden tilalle. Vastauksissa mainittiin esimerkiksi copywriter, yritysviestijä, sairaalaklovni, mainoskasvo, harrastajateatterin ohjaaja, tv-sarjan näyttelijä, viestinnän ja vuorovaikutuksen tuntiopettaja, it-alan työ ja hr-tehtävät.
Portnoj’lle eri aloilla työskentely on paljastanut media-alan raadollisen todellisuuden.
”Kirjoittamisesta on tulossa hyvää vauhtia hyvin toimeentulevien ihmisten harrastus”, Portnoj sanoo.
Hän haluaa silti pysyä alalla ja kokee, että on ammatti-identiteetiltään ennen kaikkea kirjoittaja, mutta ei halua lokeroida itseään tiukkaan ammatilliseen kategoriaan.
”Ei minua haittaa tehdä montaa eri työtä tai useiden eri alojen töitä. Sehän pitää aivot vetreinä. Se tuo myös kaivattua näkökulmaa molempiin töihin.”
Portnoj’n ”kirjoitusharrastuksen” mahdollistavat nimenomaan opettajan työt. Hän tienaa koulussa historiaa opettamalla lähes saman verran kahdessa tunnissa kuin yhdestä 3 000 merkin jutusta.
Tämän haastattelun aikoihin Portnoj’lla oli jo kolmas määräaikainen työsopimus paimiolaisen Kunnallislehden ja Kaarina-lehden yhteistoimituksen kanssa. Määräaikaisuuksien ketju alkoi viime kesän kesätyöpestin päätyttyä.
Jos maaliskuun puolivälissä päättyvälle pätkälle ei tule jatkoa, hän pyrkii saamaan tilalle opettajan töitä. Tai sitten keikkoja viininmaistattajana. Niitä hän on myös tehnyt Alko-uransa jälkeen säännöllisen epäsäännöllisesti.
18 vuotta media-alalla työskennellyt Henna Kekki, 51, siirtyi keväällä 2020 ”yrityksen äänitorveksi”. Ylellä ja MTV:llä muun muassa uutistoimittajana ja juontajana työskennellyt Kekki on nykyisin rakennuttajakonsulttiyrityksen viestijä.
Hän viihtyi media-alalla, mutta kun tv-tuotannot siirtyivät alihankintayrityksille ja työt vähenivät, hän päätti siirtyä varmemman leivän ääreen.
Aluksi Kekki oli viisi vuotta copywriterina markkinointiviestintätoimistossa. Siellä työskennellessään hän tutustui infran suunnitteluohjelmistoja tarjoavaan asiakkaaseensa, ja alasta innostuneena hakeutui kotimaisten väylähankkeiden parissa toimivaan yritykseen.
”Olen nyt löytänyt oman loppusijoituspaikkani. Nautin suunnattomasti työstäni ja erityisesti sen vapaudesta. Päätän itse työaikani, priorisoin työtehtäväni ja aikataulutan omat tekemiseni”, Kekki kertoo.
Nykyisessä työssään Kekki esimerkiksi kirjoittaa blogiartikkeleita ja yrityksen sisäistä viikkokirjettä, tekee tiedotteita ja somejulkaisuja, käsikirjoittaa ja editoi videoita ja kokoaa materiaaleja henkilöstöinfoihin.
Media-alalle hän ei aio enää palata, sillä sen tulevaisuuden näkymät eivät vakuuta.
”Tulevaisuus näyttää hämyiseltä. En hahmota, mitä hämyverhon takana siintää, mutta tunnen, että vanhaan ei ole paluuta.”
Viestinnän tehtävät ovat perinteisesti olleet monen toimittajan varasuunnitelma pahan päivän varalle, mutta viime vuosina myös viestintäalan työttömyys on kasvanut.
Moni journalismia tehnyt ei myöskään välttämättä hahmota, että journalistin ammattitaito ei tee kenestäkään pätevää viestijää. Uuden roolin omaksuminen voi olla ylivoimaista. Näin kävi 2000-luvun alusta lähtien mediassa eri tehtävissä ja erimittaisilla pätkillä työskennelleelle toimittajalle.
Hän halusi kertoa tarinansa Journalistille nimettömänä.
Hän sai aikanaan töitä suomalaisen pörssiyhtiön viestintäyksiköstä, mutta ymmärsi pian olevansa väärässä paikassa.
”Toki toimittajataustasta on hyötyä, kun pitää editoida jargonintäyteisiä tekstejä tai kirkastaa sanomaa. Mutta nämä ovat vain teknisiä taitoja. Olennainen osa journalistista ammattieetosta on myös tinkimätön, joka suuntaan – myös omaan työnantajaan – kohdistuva kriittisyys ja kyseenalaistaminen. Eihän sellainen mentaliteetti yritysviestintään istu. Siellä pitää toistella strategian kivitauluihin hakattuja opinkappaleita, oli niissä tolkkua tai ei.”
Omasta tulevaisuudestaan hän on epävarma.
”En tiedä, mihin oma ’urapolkuni’ minut tulevaisuudessa vie. Melkoista harhailua se on tähänkin asti ollut. Identiteettini on kuitenkin melko vahvasti journalistin. Vaikka minulle ei enää olisi tarjolla täysiaikaisesti töitä journalismin parissa, tulen varmasti tekemään toimittajan töitä ainakin osa-aikaisesti.”
Eveliina Portnoj aikoo pysyä media-alalla, jos se vain on mahdollista. Hän kuitenkin kokee voivansa rakentaa mielekkään työelämän muutenkin kuin mediatalon vakituisessa työsuhteessa.
Portnoj on huomannut myös, että työt vaikkapa Alkossa tai kaupassa auttavat ymmärtämään yhteiskuntaa laajemmin kuin työ keskiluokkaisista ihmisistä koostuvista toimituksissa. Erilaisten kansankerrosten parissa työskenteleminen tai vähemmän ajattelua vaativat työtehtävät antavat parhaimmillaan tilaa uusille kirjoitusideoille.
”Hernekeittopurkkeja hyllyyn latoessa voi miettiä vaikkapa romaanin käsikirjoitusta.”
Portnoj’n ”ykköskakkosvaihtoehto” on opettajan työ, mutta hän pysyy media-alalla, jos se vain on mahdollista.
”Jos vakituista työtä tarjottaisiin, niin kyllä ottaisin ehdottomasti. Ei kysymystäkään.”
Näin muihin töihin siirtyneet ajattelevat media-alasta
Minulla ei ole kokemusta suurista mediataloista, joissa analytiikkaa seurataan tarkasti. Siksi ja taustani takia voin rehdisti sanoa toimittajan työn työsuhteessa olleen mielekkäin ja vähiten kuormittava kaikista tekemistäni töistä, ellei hautausmaalla työskentelyä lasketa.”
Eveliina Portnoj, 42
Luulen, että tulevaisuudessa on pienenevä hyväosaisten toimittajien ja muiden työntekijöiden joukko, joilla on vakituinen työsopimus. Sitten olemme me muut, joille tarjotaan jatkuvasti määräaikaisuuksia ja keikkoja, mutta tiukan paikan tullen meidät pistetään ensimmäisenä leikkuriin.”
Määräaikaisessa työsuhteessa oleva toimittaja, 32
Minulla oli sivutyö sairaalaklovnina, ja olin sitä tehnyt satunnaisesti mutta jatkuvasti syksystä 2011 lähtien vaihtamalla lomarahat vapaisiin. Sattumalta tuli tarve tehdä sitä enemmän, ja niinpä olen jatkanut niissä hommissa välillä enemmän, välillä vähemmän.”
Päivi Kangasniemi, 64
Vaihdoin alaa jo vuonna 2010 ’tehdäkseni jotain hyödyllistä’. Olin sitä ennen Sanoma Magazines Finlandilla, Image Kustannuksella, A-lehdissä sekä useissa asiakaslehtitaloissa.Sen jälkeen olen ollut töissä vankilassa, erityisopettajana sekä lastensuojelussa. Kadun alan vaihtoa: työ on rankempaa ja palkka huonompi. Minua turhauttaa myös se, että minulla ei ole enää kanavaa, jolla osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.”
Kati Melto, 47
Uusimmassa lehdessä
- Ylen Kajaanin kutistunut toimitus seuraa koko Kainuuta. Seurasimme päivän, miten väki riittää deskiin, Oulujärven jäälle ja Suomussalmelle pitkän ajomatkan päähän.
- Ministeriö lupaa suitsia työttömyyskorvausten selvitysbyrokratiaa
- Milloin verkossa roihuava rasismi kelpaa juttuaiheeksi?
- Kulturtidskrifter slåss om krympande anslag – Astra har näsan över vattenytan