Elokuva-ala yrittää saada elokuvatuet pysyviksi

Elokuva-alan valtasi syyskuussa paniikki, kun hallituksen budjettiriihen leikkauslista julkaistiin. Petteri Orpon (kok.) hallitus suunnitteli 7,8 miljoonan euron leikkausta kulttuurialan saamaan tukeen. Muutamien viikkojen ­aikana alan järjestöt ajoivat tietoisuutta elokuva­kulttuurin merkityksestä ­läpi politiikkaan ja mediaan voimalla.

Lokakuun alussa tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie (kok.) kertoi hallituksen peruvan elokuva-alan kannalta kohtalokkaat leikkaukset. Alan sisälle jäi kuitenkin ­epäselvyyttä, tekevätkö alan järjestöt riittävän systemaattista lobbausta, jolla olisi pitkäkestoista vaikutusta.

”Aina voi tehdä paremmin. Alalta ­tuleva kritiikki johtuu siitä ymmärrettävästä syystä, että emme voi ­jatkuvasti raportoida ulospäin, keitä milloinkin tapaamme. Alalla on vakaa usko siihen, että SES ei tee tarpeeksi”, vastaa ­Suomen elokuvasäätiön johtaja­ Lasse Saarinen.

---

Elokuvatukien jakamisen lisäksi Suomen elokuvasäätiön tehtävänä on edistää kotimaista elokuva-alaa. SES on itse­näinen säätiö, jonka toimintaa ohjaa lainsäädäntö. 7,8 miljoonan euron leikkaus olisi kohdistunut pääasiassa elokuvasäätiön jakamaan tukeen. Saarisen mukaan ehdotus tuli täytenä yllätyksenä. Hallitus oli keväällä kertaalleen luvannut, ettei kulttuurista enää leikata.

Yllätysehdotus kiihdytti akuuttia lobbaustyötä. Saarinen myöntää, että SES joutui toimimaan kiireessä.

”Käytössä olivat ne argumentit, jotka nopeasti selittivät tilanteen ja leikkausten vaikutukset. Pitkäkestoiseen vaikutustyöhön meillä on lobbausstrategia, joka määrittää, mitä tahoja milloinkin tapaamme. Toteutamme sitä suunnitelmallisesti, vaikka varmasti liian vähän. Se perustuu tietoisuuden lisäämiseen valtion kulttuurimäärärahan aikaansaannoksista.”

Käytännössä SES tapaa merkittäviä poliitikkoja, parlamenttiryhmiä ­sekä ministereitä ja avustajia eri tilai­suuksissa. Tapaamisissa säätiö kertoo toiminnastaan ja siitä, mikä alan ­rahoitustilanne on suhteessa muihin Pohjoismaihin.

Saarinen täsmentää, että julkista rahaa käyttävänä säätiönä SES ei voi hyödyntää maksettuja lobbareita, kuten esimerkiksi Virossa on tehty.

”Meillä on 27 ihmistä tekemässä lakisääteisiä työtehtäviä. Muissa Pohjoismaissa samoja töitä tekee noin 70 – 100 ihmistä. Heillä riittää aivan eri tavalla resursseja miettiä lobbausta ja harjoittaa sitä. Tietenkin se näkyy lopulta siinä, kuinka hyvin näissä maissa rahoitetaan elokuva-alaa.”

---

Tasa-arvoa edistävän Women in Film & Television Finland -yhdistyksen puheenjohtaja Elina Knihtilä kiteyttää, että vaikutustyö ja edunvalvonta ovat asioita, joihin on tosissaan keskityttävä.

Alan pitää pohtia, miten ­vaikutustyötä voitaisiin tehostaa, vaikka resurssit ovat pienet.

”Vaikka nyt järjestäydyimme ­hyvin ja saimme estettyä nämä leikkaukset, meidän on saatava vaikutustyön päämäärä siihen, että ­lisäämme tietoisuutta elokuvakulttuurin merkityksestä ja saamme nostettua tuet muiden Pohjoismaiden tasolle. Nyt näitä tukia ­tapaturmanomaisesti tulkittiin yritystuiksi, ja tämä kertoo siitä, että tietämättömyyttä on”, ­Knihtilä sanoo.

Valtiovarainministeriö (VM) ja ­elokuva-alan toimijat olivat leikkauskeskustelussa erimielisiä siitä, ­ovatko elokuva-alan tuet yritystukia vai ­eivät. SES on vuodesta 2021 ­lakisääteisesti ­raportoinut jakamansa tuet yritys­tukina työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) yritystukirekisteriin. Tulkinnallisesti kyseessä on yritystuki, vaikka käytännössä SES:n jakama tuotanto­tuki on ­yhden projektin alijäämän kattamista.

”Tappelimme asiasta aikoinaan TEM:n kanssa, että nämä eivät ole sellaisia yritystukia, joita TEM:n kuuluu tilastoida. Sanoin, että tämä tulee vielä lyömään meitä nilkoille”, Saarinen sanoo.

Saarisen mukaan VM on löytänyt keinon tehdä leikkaukset käyttämällä hyväksi TEM:n tilastointitapaa.

”Se on ideologinen valinta, miten he haluavat tulkita tätä tilastoa”, ­Saarinen sanoo.

SES on yksityisoikeudellinen säätiö, jonka tehtävä on elokuvalain mukaan huolehtia valtion avustuksista elokuva-alalle. Lain mukaisesti opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain varat, jotka ovat valtion kulttuurirahoitusta. SES päättää itse miten jakaa elokuvatuet. ”Teemme yksityisoikeudellisia sopimuksia yritysten kanssa, jolloin päätös on säätiön eikä valtion, vaikka onkin virkavastuulla tehty”, hän lisää.

---

”Kukaan muu ei kerro suomalaisia tarinoita kuin suomalaiset itse”. Lause on osa SES:n viestintästrategiaa. Saarinen ja Knihtilä ovat samoilla linjoilla, että vaikutustyön argumenttien on syytä olla kestäviä, jotta samaa viestiä voidaan toistaa vuosikausia.

Knihtilän mukaan päättäville tahoille on tehtävä selväksi, mikä merkitys koti­maisella elokuvalla on Suomi-kuvalle, identiteetille ja maabrändille.

”Muualla Pohjoismaissa tämä asia ymmärretään paremmin. Meidän on esimerkiksi mahdotonta saada kansainvälistä rahoitusta elokuvatuotannoille, jos kotimainen rahoittaja ei ole ensin mukana”, Knihtilä sanoo.

”Olen valiokuntakuulemisissa ­korostanut, että julkisin varoin tuetaan elokuvaa kaikkialla ­maailmassa. Euroopassa tehtiin viime vuonna noin 2 500 pitkää elokuvaa, niistä vain 25 täysin ilman julkista tukea. ­Jopa ­jokaista Holly­wood-studioelokuvaa ­tuetaan julkisesti. On outoa, että Suomi haluaa uida vastavirtaan”, ­Saarinen lisää.

Alan vaikutustyön tilanne on analysoitava huolella ja otettava opiksi. ­Saarinen lupaa kutsua alan toimijat koolle strategiseen kokoukseen.

”Kyllä me paljon ­argumentoinnista tässä opimme, tilanne oli niin vakava. Täytyy miettiä yhdessä, mikä meni hyvin ja huonosti. On tehokasta tehdä vaikutustyötä yhtenäisellä viestillä.”