”Kritiikki on tekstimuotona monimuotoinen ja kokeileva”, Sanna Lipponen sanoo.
”Sillä voi tehdä monenlaisia asioita. Se voi olla tiivis ja napakka tai ilmiöitä limittävä esseemäinen analyysi. Tämän haluan kirjoittajanakin muistaa – etten jäisi omien maneerieni vangiksi.”
Lipponen on muun muassa Helsingin Sanomiin kirjoittava kuvataidekriitikko. Hänen ponnahduslautansa alalle on ollut neljän opiskelukaverin kanssa vuonna 2014 perustettu verkkomedia Edit, joka julkaisee taideaiheisia tekstejä, kritiikkejä, haastatteluja ja analyysejä.
Editin julkaisemassa Kritiikin anatomia -juttusarjassa Lipponen pohtii tekstilajin olemusta. Sarja alkoi omasta uteliaisuudesta kritiikkiä kohtaan, Lipponen sanoo.
”Kritiikin kirjoittamisesta puhutaan hyvin vähän. Kritiikki tulkitaan usein varmaksi ja valmiiksi mielipiteeksi, mutta minua kiinnostavat ajatusprosessit tekstin taustalla.”
Lipposen mukaan kriitikolle on tärkeintä pyrkiä ymmärtämään, mikä teos on, ”mennä teosta kohti”.
”Kriitikkona kokemukseni voi olla aluksi vaikkapa torjuva: en saa tästä kiinni, en ymmärrä tätä. Tunnustelemalla omaa reaktiota ja haastamalla itseään voi kuitenkin päästä käsiksi kiinnostaviin asioihin. Voi olla todella hedelmällinen lähtökohta, jos teos tuntuu aluksi tökkivän vastaan.”
Lipponen toivoo, että kritiikistä keskusteltaisiin julkisuudessa enemmän ja monipuolisemmin. Nykyisin kritiikki nousee keskustelunaiheeksi useimmiten silloin, kun yleisö kokee sen olevan liian elitististä, teilaavaa tai muuten vääränlaista. Kritiikkiin on muutenkin viime vuosikymmenten aikana liittynyt huolipuhe: sitä julkaistaan vähän, siitä maksetaan huonosti, sitä ei osata lukea. Lipposta huolipuhe harmittaa – tosin muun muassa siksi, että huolenaiheet ovat todellisia.
”Mutta jos jäädään pelkkään negatiiviseen, unohtuu kritiikin mahdollisuuksista puhuminen. Ei ihmisten tarve kokea taidetta ja keskustella siitä ole kadonnut.”
Edit täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Marraskuun alussa julkaistavassa kirjassa Hereillä mutta mihin hintaan – Nykytaiteen millenniaaliantologia kymmenen eri kirjoittajaa pohtii nykytaidekentän ilmiöitä lehden olemassaolon aikana.
”Edit on ollut meille tärkeä leikkikenttä ja harjoittelupaikka, jonka kautta palo kirjoittamiseen on syttynyt ja myös säilynyt”, Lipponen sanoo.
”Aluksi kirjoittaminen Editissä oli kokeilevaa, räväkkää ja villiä, mutta sittemmin olemme kyllä kesyyntyneet. Toisaalta ammatillinen osaaminen ja itsevarmuus ovat kasvaneet. Toivottavasti herkkyys ja uteliaisuus ovat säilyneet.”
Sanna Lipponen, 39
Kuvataidekriitikko, vapaa kirjoittaja.
Filosofian maisteri Turun yliopistosta.
Kirjoittanut kuvataiteesta Editin lisäksi muun muassa Helsingin Sanomiin ja Imageen.
Sai vuonna 2022 taidearvostelijoille vähintään kolmen vuoden välein myönnettävän Suomen kulttuurirahaston E. J. Vehmas -palkinnon.
Yksi juuri ilmestyneen Hereillä mutta mihin hintaan – Nykytaiteen millenniaaliantologian (Khaos Publishing, 2024) toimittajista.
Taiteilija Camille Auerin valinta
”Kuvataidekriitikko Sanna Lipponen kuuluu nykytaiteeseen ja taidekritiikkiin erikoistuneen Edit-verkkomedian perustajiin ja kirjoittaa kritiikkiä myös Helsingin Sanomiin ja Imageen. Pidän Lipposen tavasta kirjoittaa taiteesta kokemuslähtöisesti ja henkilökohtaisesti mutta asettaen sen samalla laajempaan teoreettiseen kontekstiin.
Omaan suhteeseeni taidekritiikkiin on vaikuttanut Lipposen Kritiikin anatomia -tekstisarja, jossa hän pohtii, mitä kritiikki on, mitä se voi olla ja mitä sen ei tarvitse olla. Minulle tärkeä Lipposen ajatus on, että kritiikin tehtävä on ajatella teoksen kanssa, esittää siitä tulkintoja ja asettaa se kriittisesti suhteeseen muun taidekentän ja -historian kanssa, ei etsiä siitä vikoja ja virheitä.”
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena