”Nyt Yle meni tekemään kyllä ison virheen, josta tulemme laittamaan sen vastuuseen”, perussuomalaisten europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen kirjoitti X-tilillään.
”Mihin vedetään raja Suomeen sopeutumattomien peesaamisessa?”, Perussuomalaisen Nuorison puheenjohtaja Lauri Laitinen puhkui Suomen Uutisissa.
”Oli pakko tarkistaa, oliko tänään joku uusi aprillipäivä. Tämäkö edistää kotoutumista”, saman puolueen kansanedustaja Miko Bergbom ihmetteli omassa X-profiilissaan.
Yleisradio kertoi 12. syyskuuta aloittavansa päivittäiset uutislähetykset arabian ja somalin kielellä. Tiedote ilmestyi jännitteisellä hetkellä.
Saman päivän iltana – Ylen mukaan täysin sattumalta – julkaistiin Ylen rahoitusta ja tehtäviä linjanneen parlamentaarisen työryhmän mietintö.
Koko parlamentaarisen työryhmän työskentelyn ajan ennen kaikkea perussomalaiset olivat puhuneet siitä, miten Ylen budjettia pitää leikata rajusti, jopa 140 miljoonaa euroa vuodessa. Sen työ ehti kesällä kertaalleen päättyä ilman tulosta. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) totesi tuolloin, että jollei sopu synny, hallitus päättää asiasta yksin.
Lopulta työryhmä päätyi jäädyttämään Ylen budjetin lakisääteisen indeksitarkistuksen vuosiksi 2025 – 2027. Ylen maksama arvonlisävero taas nousee vuoden 2026 alussa kymmenestä 14 prosenttiin. Päätösten myötä Ylen vuosibudjetti on vuonna 2027 noin 66 miljoonaa euroa pienempi kuin ilman leikkauksia.
Leikkaus on tällaisenakin Ylelle historiallisen suuri. Silti perussuomalaisten reaktioissa sekoittuivat yhtäältä kiukku siitä, että rajuimmat leikkaustoiveet eivät toteutuneet, toisaalta valtaapitävän varmuus siitä, että Ylen rankaiseminen ei lopu tähän.
Sosiaalisessa mediassa tavallisen kansan reaktiot kieliuutiseen yltyivät oikeistopoliitikkojen vanavedessä pahimmillaan avoimen vihamielisiksi.
Esraa Ismaeel istuu haastateltavana Ylen Mediatalossa. Arabiankieliset uutiset kiinnostavat mediaa. Journalistinhaastattelu ei ole Ismaeelin ensimmäinen tästä aiheesta. Hän on irakilaistaustainen toimittaja, joka aloitti uusien arabiankielisten uutislähetysten uutisankkurina 23. syyskuuta. Hänen kollegojaan ovat somaliksi uutisia lukevat ja toimittavat Wali Hashi ja Horio Abdulkadir.
Uutisia on sovittu tehtävän aluksi noin vuoden mittaisen kokeilun verran.
Uusien uutisankkureiden näkökulma Yleä koskevaan kritiikkiin on aivan omanlaisensa. Kaikkien yleläisten on täytynyt elää rahoitusta, kenties omaa työpaikkaakin koskevan epävarmuuden keskellä. Vähemmistökielisten uutisten tekijöiden pitää kestää myös palautteen ajoittainen muukalaisvihamielisyys ja muu vähättely.
Ismaeel sanoo osittain vihamielisen reaktion uusiin uutislähetyksiin tulleen shokkina.
”Ymmärrän, että uudet uutiset voivat tulla monelle yllätyksenä, kun samaan aikaan Yleltä leikattiin. Arabiankieliset uutiset eivät kuitenkaan estä kenenkään integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Sitä paitsi minun työtäni ei ole integraation edistäminen tai kielen opettaminen. Minä teen uutisia”, Ismaeel sanoo.
”Totta kai arabiankieliset haluavat oppia myös suomea. He haluavat löytää työtä ja olla osa yhteiskuntaa. Kuka ei haluaisi?”
Kohdeyleisölle uutiset ovat tulleet tarpeeseen. Jo ensimmäinen lähetysviikko tuotti toimitukselle Ismaeelin mukaan valtavan määrän positiivista palautetta arabiaa puhuvilta katsojilta.
”Arabiankielinen vähemmistö todella tarvitsee informaatiota kielellä, jota he ymmärtävät”, Ismaeel sanoo.
”Väärää tietoa on sosiaalisessa mediassa paljon, esimerkiksi lokakuun alussa uudistuneesta kansalaisuuslaista. Nyt kaikki tietävät, että ainakin meihin voi luottaa.”
Somalin ja arabiankielisiä uutisia julkaistaan arkipäivisin. Osaksi kännykällä kuvatut lähetykset ovat nähtävissä sosiaalisen median kanavissa ja Yle Areenassa.
Muodon valinnassa ei ole ainakaan ensisijaisesti kyse lähetyskustannuksista, Ismaeel sanoo. Mobiililaitteilla katsottavaksi soveltuva muoto yksinkertaisesti tavoittaa uutisten kohderyhmän parhaiten.
Ylellä on myös muuta vieraskielistä uutistarjontaa. Se toimittaa uutisia ukrainaksi, venäjäksi ja englanniksi. Jo korona-aikana Yle toimitti uutisia myös somaliksi ja arabiaksi, tuolloin lisäksi kurdiksi ja persiaksi. Nämä eivät ole aiheuttaneet nyt nähdyn kaltaista vihareaktiota.
Yle-laki velvoittaa yhtiön muun muassa ”soveltuvin osin” palvelemaan pieniä kieliryhmiä, kuten myös tukemaan yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta. Yleisradion tehtäviin Yle-työryhmäkään ei esittänyt muutoksia.
Arabiaa äidinkielenään puhuvia on Suomessa noin 40 000, somalinkielisiä 25 000. Yle ei ole vähemmistökielisine uutisineen yksin maailman yleisradioyh-tiöiden joukossa. Vastaavaa ovat tehneet muun muassa BBC, SVT ja Deutsche Welle.
Ismaeel kuvailee Ylelle pääsemistä unelmansa toteutumiseksi.
”Kun tulin Suomeen yhdeksän vuotta sitten, minulle sanottiin, että parempi vaihtaa ammattia, ei täällä arabiankielistä journalismia tarvita”, hän muistaa.
Myös Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila sanoo yllättyneensä vähemmistökielisiä uutisia koskeneesta keskustelusta.
”Niitä on meiltä toivottu ja hallintoneuvosto käsitteli niitä jo keväällä. Uutisten julkistus osui sattumalta tähän kohtaan.”
Ylä-Anttilan mukaan Yle tarkastelee tällä hetkellä vuoden 2025 ja 2026 säästötoimiaan. Jälkimmäinen on Ylen satavuotisjuhlavuosi, jonka jo lukkoon lyödyt satsaukset mutkistavat leikkausten kohdentamista entisestään.
Johdon esitys säästöistä pyritään viemään Ylen hallitukseen lokakuun lopulla. Silloin säästökeskustelut ja muutosneuvottelut voisivat alkaa marraskuussa.
Vaikka suurempiakin leikkaussummia väläyteltiin, parlamentaarisen työryhmän ehdottama sopeutuskuuri on Ylelle sen historian raskain, Ylä-Anttila sanoo.
”Tämä on vähintään riittävä savotta. Meidän on säilytettävä tavoittavuutemme, monimuotoisuutemme, laaja kulttuuritarjonta, huoltovarmuus ja niin edelleen.”
Ylä-Anttila nostaa mietinnöstä positiivisena seikkana esiin parlamentaarisen päätäntätavan säilymisen. Mediatietojen perusteella tämä ei ollut työryhmän työn takkuillessa aivan itsestään selvä lopputulema.
”Se antaa meille selkänojaa ja takaa riippumattomuutemme. On hyvä, että parlamentaarisen periaatteen tärkeys nostetaan erikseen esiin mietintötekstissäkin. Myös se on hyvä, että siihen ei puututtu, mitä Yle saa tehdä ja mitä ei. Laaja tehtävänanto säilytettiin.”
Ylä-Anttila sanoo ymmärtävänsä Ylen työntekijöiden huolen omien ja kollegojen työpaikkojen puolesta. YOT ry:n puheenjohtaja Antti Laakso totesi syyskuun alussa Journalistissa ohjelmatyöntekijöiden yhdistyksen ”edellyttävän”, että säästöjä otetaan muualtakin kuin henkilöstöstä.
Tämän kokoluokan säästöjä ei ole mahdollista ottaa ”seinistä”, Ylä-Anttila sanoo. Hän heittää villin esimerkin mittakaavaa valottaakseen.
”Jos meillä lakkautettaisiin kokonaan lakiosasto, taloushallinto, HR, viestintä ja työterveys, se säästäisi vasta puolet tavoitteestamme.”
Ylä-Anttila sanoo yhtiön tutkivan kaikki mahdolliset keinot irtisanomisten minimoimiseksi.
”Moni saattaa pohtia tässä hetkessä vakavammin eläköitymistään. Katsomme kaikki menoerät. Kokonaisuuden on oltava oikeudenmukainen.”
Ylä-Anttila sanoo kuulevansa henkilöstöä jatkuvasti joko kasvokkain tai Teamsissa pidettävillä ”etäkahveillaan”. Hänestä ilmapiiri on tällä hetkellä yhtiössä avoin.
”Kaikista asioista ei varmasti tulla olemaan neuvot-teluissa samaa mieltä, mutta ainakin vielä sovimme henkilöstön kanssa hyvin saman pöydän ääreen.”
Ylen rahoitusta pohtineen parlamentaarisen työryhmän jäsenet ovat edelleen erimielisiä siitä, ovatko Yle-leikkaukset suuria vai riittämättömiä.
”Saavutettu rahoitusratkaisu on hauras kompromissi”, työryhmän puheenjohtaja Matias Marttinen (kok.) sanoo.
”Yleisradio osallistuu tällä ratkaisulla kyllä ihan merkittävästi julkisen talouden tasapainottamiseen.”
Marttisen puoluetoveri Mari-Leena Talvitie on samoilla linjoilla.
”Tiedämme, että säästö ei ollut sillä tasolla kuin aiemmin esitimme, mutta se on tuntuva”, Talvitie sanoo.
Kristillisten Mika Poutala sanoo, että olisi leikannut Yleltä mielellään enemmänkin.
”Tässä taloustilanteessa Yle jäi aika hyvään asemaan.”
Perussuomalaisten Teemu Keskisarja on asiassa omilla linjoillaan. Hän kertoo vastustaneensa kompromissia ”henkeen ja vereen”, mutta ”hävinneen taistelunsa”. Keskisarjan mukaan indeksileikkaukset eivät merkitse Ylen pienenemistä pennilläkään.
Säästöt maksavat työpaikkoja. Toivoisitko siis, että vielä useampi yleläinen menettäisi työnsä?
”En toivo kenenkään menettävän työtään. Mutta saa niitä työpaikkoja mennäkin, kyllä Husiltakin menee, kun leikataan.”
Miksi Yleltä sitten ei leikattu enempää, niin kuin toivoitte?
”Siihen johti perversio.”
Mikä perversio?
”Parlamentaarisen sopimisen perversio. En hyväksy sitä tällaisessa asiassa. Tässä tilanteessa Yleisradio on poliittisista puolueista riippuvaisempi kuin koskaan.”
Keskisarjan käsityksen mukaan Yle on ollut aiemmin suurten puolueiden ohjauksessa, ja nykyisin vielä selkeästi vihervasemmiston käsikassara. Perussuomalaisuutta yleläisille ei sallita, Keskisarja väittää.
Mutta Ylehän esittää muun muassa sinun ohjelmiasi.
”Ne on tietysti nauhoitettu ennen kuin tulin kaapista.”
Julkisuuteen välittyi kuva, että parlamentaarisen työryhmän työ oli ajoittain hyvin riitaisaa. Työryhmän jäsenet kiistävät kriisitunnelmat yksimielisesti.
Työryhmän puheenjohtajan Matias Marttisen mukaan julkisuudessa keskusteltiin kiivaastikin, koska puolueet olivat erimielisiä.
”Työryhmän työstä en kuitenkaan tunnista repivää tunnelmaa. Mietinnön viivästymistä en pidä suurena ongelmana, koska saimme aikaan parlamentaarisen ratkaisun. Kesällä käyty kiivas julkinen keskustelu Ylen työntekijöiden monimuotoisuuskoulutuksista ei tosin ainakaan helpottanut kompromissin löytämistä.”
Marttinen huomauttaa, että parlamentaarinen päätöksenteko ei muutu jatkossa ainakaan helpommaksi.
”Mutta ainakin meidän paperimme tarjoaa pohjan sille jatkossakin.”
Esraa Ismaeel korostaa, ettei ole juurikaan saanut rasistista tai vihamielistä henkilökohtaista palautetta. Hän on tarkka yksityisyydestään julkisen työnsä vuoksi, mutta kertoo kokevansa olonsa turvalliseksi.
”Turvallisuus on yksi hienoimmista asioista Suomessa”, Ismaeel sanoo.
Vähemmistökielisten uutisten kohtaama voimakas kritiikki on helppo nähdä jatkona kesällä leimahtaneelle keskustelulle Ylen työntekijöilleen tarjoamista monimuotoisuuskoulutuksista. Osa sosiaalisen median oikeistosiivestä on tuominnut uutiset kesän somemyrskyistä tutuin argumentein, vääränlaisena, ”woke-henkisenä” tasa-arvon tavoitteluna.
Ismaael sanoo, ettei seurannut kesän monimuotoisuuskeskustelua kovin tarkasti, koska ei vielä tuolloin ollut Yleisradion palveluksessa.
”En voisi jatkaa työtäni, jos kiinnittäisin liikaa huomiota ajatuksiin, että journalismissa ei saisi näkyä monenlaisia ihmisiä, tai että sitä tehdään monenlaisille ihmisille”, Ismaeel sanoo.
”Kaikkiin mediataloihin tarvitaan lisää avoimuutta, monenlaisia ajatuksia. Ei kukaan voi nykyaikana asua kammiossa omien ja kaltaistensa ajatusten kanssa.”
Ismaeel korostaa, ettei Suomi ole missään vaiheessa ollut helpoin toimintaympäristö irakilaistaustaiselle toimittajalle. Monimuotoisuus on pidemmällä esimerkiksi Ruotsissa, hän sanoo.
”Siellä olisi minulle enemmän työtilaisuuksia, mutta minusta on hienoa olla osa muutosta tässä maassa. Se tuntuu uskomattoman tärkeältä.”
Puvusto on joutunut puolustamaan säilymistään jo useasti
Tiina Liljeblad on työskennellyt Ylen puvustossa vuodesta 1989. Hän on ehtinyt nähdä monet myrskyt, niin yhtiön sisäiset mullistukset kuin ulkoapäinkin tulleet uhat. Viimeisimpiin kuuluu muun muassa Juha Sipilän (kesk.) oikeistohallituksen aikana toteutettu Ylen indeksijäädytys. Sen vaikutus Ylen vuosibudjettiin oli noin 5 – 7 miljoonaa euroa.
Liljeblad kiittelee Merja Ylä-Anttilan johtamistavassa tietynlaista läheisyyttä. Etäkahvit ovat esimerkki henkilöstön kuulemisesta, hän sanoo.
Ainakin myöhäissyksyn leikkausrumban alla talon yhteishenki on hyvä, Liljeblad sanoo.
”Johtoporras on kertonut hyvin avoimesti sen vähän tiedon, mitä heillä on ollut tässä tilanteessa.”
Liljeblad esittelee Ylen puvustoa lämpimällä ylpeydellä. Sitä on aikojen saatossa hiukan supistettu, ja erityisesti korona-aikana myös järjestelty. Pukuja löytyy valtavan kirppiksen verran, siististi ryhmiteltynä epookeittain, ammattiryhmittäin ja myös koon mukaan.
Linnan juhlat työllistää puvustajia suuresti jo haastatteluhetkellä syyskuun loppupuolella.
”Mutta teen paljon myös kulttuuriohjelmia, muun muassa Kulttuuricocktailia. Ja tästä valtavasta kravattien määrästä emme koskaan löydä solmiota Jukka Lindströmille Kovan viikon iltaan”, Liljeblad nauraa.
Suomessa ei ole toista vastaavaa puvustoa. Sen yhteydessä toimii ompelimo ja kangasvarasto. Puvusto vuokraa pukuja myös ulkopuolisiin tv- ja elokuvatuotantoihin sekä alehintaan Aalto-yliopiston opiskelijatuotantoihin.
Yle oli pari vuotta sitten lakkauttamassa lavastamoaan, mutta se säilyi lavastamon väen aloitteellisuuden ja kekseliään tilaratkaisun ansiosta.
Ainutlaatuisuudestaan huolimatta myös puvusto on joutunut puolustamaan olemassaoloaan vuosien varrella useasti, Liljeblad kertoo.
”On ollut organisaatiouudistuksia ja uusia pomoja hyvine ajatuksineen vaikkapa ulkoistamisesta. Onneksi tällaiset ovat kaatuneet omaan mahdottomuuteensa. Puvusto rikastuttaa ohjelmia laajasti, itse ruutuvaatteista promokuviin. Silti sitä aina välillä kyseenalaistetaan.”
Liljeblad sanoo, ettei tunne suurta huolta omasta työpaikastaan juuri nyt.
”Olemme miettineet niin monesti eri tilanteissa, osuuko tämä meihin”, hän sanoo.
”Aistin, että ihmiset eivät jaksa enää kauheasti miettiä ja murehtia. Eläkkeelle jääneiden tilalle ei ole aikoihin otettu ketään. Tätä pyöritetään jo nyt aika pienellä ihmismäärällä. Kyllä me toki yritämme tuoda esiin, kuinka tärkeä paikka tämä on – ei vain meille, vaan myös suomalaisille elokuvantekijöille.”
Liljeblad kertoo monen kollegan olleen parlamentaarisen työryhmän päätöksestä ennen kaikkea helpottunut – leikkausskenaario ei ollut pahin ennalta ajatellen mahdollinen.
”Mutta sanoisin, että työpaikastaan ei voi olla kukaan varma tässä vaiheessa. Itse olen aina optimisti, ajattelen asioiden järjestyvän.”
Oma draamatuotanto lopetettiin Ylellä jo 2020-luvun alussa. Monella puvuston naapuriosastolla aiheuttaa pelkoa se, että työt ovat jo valmiiksi tämän muutoksen takia vähentyneet.
”Muun muassa äänisuunnittelusta olen kuullut tällaista huolta.”
Ajoittain vihamielinen Yle-keskustelu ei ole Liljebladin työhön ja työssä jaksamiseen suuremmin vaikuttanut. Hän on ylpeä yleläinen.
”Jotkut heitot välillä naurattavat, vaikken somea juuri seuraakaan. Draamatuotannon aikana toki tuli joskus epävarma olo, kun olimme Ylen autoilla ulkomaailmassa liikkeellä.”
Manu Haapalainen
Huoli töiden jatkumisesta nousee koko ajan esiin Tohlopissa
Tuotannon suunnittelijana Tampereen Tohlopissa työskentelevää Mia Siiskosta on haastatteluhetkellä viimeksi työllistänyt Tampereen Työväen Teatterissa kuvattu Pikku Kakkosen konsertti Ihmettä ja kummaa.
Aiemmin tuotantokoordinaattorina ja apulaisohjaajana työskennelleen Siiskosen toimenkuva muuttui tämän vuoden alussa päättyneiden muutosneuvottelujen seurauksena.
”Tykkään uudesta työstäni, vaikka muutoksia työtapoihin tuli paljon”, Siiskonen sanoo.
Koko vuoden kestänyttä vääntöä Ylen rahoituksesta Siiskonen sanoo seuranneensa aktiivisesti.
”Johdon info oli viimeksi tänään. Tuntuu että henkilöstöä on kuunneltu esimerkiksi siitä, että leikkaukset eivät saa kohdentua vain työntekijöihin. En tiedä, onko huoli vaikuttanut itse työn tekemiseen, mutta kyllä se kahvitauoilla ja käytäväkeskusteluissa tulee koko ajan esiin.”
Huoli koskee ennen kaikkea työpaikkojen säilymistä, Siiskonen sanoo.
”Varsinkin määräaikaiset ovat todella huolestuneita.”
Myös Siiskonen muistaa Ylen aiemmat myllerrykset.
”Ne tunnelmat eivät katoa muistista, kun ystäviä ja kollegoita on joutunut lähtemään.”
Siiskonen ei ole ihan varma, mitä henkilöstöä vähennettäessä ajatellaan ja mitä arvostetaan; kuka on hyvä työssään, kuinka laaja työkokemus on, kuka on ollut työssä pitkään ja niin edelleen.
”Joskus tuntuu, että lähtijä voi olla kuka tahansa. Esimerkiksi alueuutisia uudistettaessa lähti minun ikäisiäni, työkokemukseltaan lähes vastaavia tekijöitä.”
Siiskonen sanoo seuranneensa varsinkin keskustelua monimuotoisuuskoulutuksista suurella hämmästyksellä.
”Ihmetyttää, miten sellaisesta jaksetaan vääntää. Itse en ole niihin osallistunut, koska en aikataulujen takia ehtinyt. Hyvä asia, että sellaisia järjestetään, ja osataan miettiä, että meitä ihmisiä on kaikenlaisia.”
Siiskosen mukaan Ylellä parasta on ollut tuotantojen luotettavuus. Myös ulkopuolinen työvoima kehuu tätä säännöllisesti, hän huomauttaa.
”Asiat tehdään ja maksetaan niin kuin on sovittu. Työajat ja palkkiot ovat ulkopuolisille samat kuin yleläisille. On kiva olla töissä tasa-arvoisessa, hyvin toimivassa ympäristössä.”
Manu Haapalainen
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti
