Aaveita, ufoja, spiritismiä, lukijoiden rajakokemuksia, kristallikalloja tietoisuuden avaajina.
Nämä ovat esimerkkejä aiheista, joista rajatietoon erikoistunut Ultra-lehti kirjoittaa. Lehti on 50-vuotias, ja se on päätoimittajansa mukaan sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
”Me käsittelemme monipuolisesti ilmiöitä ja uskomuksia, jotka eivät saa muualla mediassa tilaa. Olemme ylpeitä siitä, että lehdessä oleva artikkeli saattaa kumota saman numeron edellisen artikkelin sisällön. Emme me voi kuvitella, että meillä olisi joku lopullinen totuus,” päätoimittaja Marko Kananen sanoo.
Kananen on päätoimittanut Ultraa vuodesta 2010. Kanasen tarina lehdessä on kuitenkin jo 23 vuoden mittainen. Tampereen yliopiston historian oppiaineesta vuonna 1998 valmistuneen Kanasen gradu käsitteli sveitsiläisen kirjailijan Erich von Dänikenin vaikutusta Suomessa. Dänikenin mukaan avaruusolennot ovat vierailleet maapallolla useita kertoja. Kananen ajautui gradua tehdessään ufotutkijoiden vaikutuspiiriin. Hän työskenteli yli kymmenen vuotta Ultrassa lehden edellisen päätoimittajan, ufotutkija Tapani Kuninkaan (1945 – 2009) oikeana kätenä.
”Ultrassa kerrotaan epätotuuksia aivan varmasti”, Kananen sanoo.
”Tämä ei ole mikään kirkkokunta, uskonto tai kultti. Kukaan ei väitä, että Ultran kirjoitukset olisivat Jumalan sanaa. Olemme sananvapauden foorumi. Annamme erikoisemmillekin ajatuksille mahdollisuuden tulla esiin. Lukija päättää, mikä keskenään ristiriitaisista totuuksista on lähimpänä hänen totuuttaan.”
Ultra kytkeytyy nykyään erilaisia uskomuksia yhdistelevään uushengellisyyteen.
Ultrassa kerrotaan epätotuuksia aivan varmasti.
Marko Kananen, Ultran päätoimittaja
Osaksi samaa ilmiötä voidaan lukea Nelosen astrologinen ennustusohjelma Astral-tv, muut rajatietoa vähintään sivuavat lehdet ja netin astrologiasivustojen sekä lehtien horoskoopit.
Ultra on Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsenlehti. Kultin jäsenyyden kautta lehti on myös Julkisen sanan neuvoston sääntelyn piirissä ja sitoutunut noudattamaan Journalistin ohjeita. Ohje numero 8 toteaa, että journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Kohdassa 10 puhutaan tietojen tarkistamisesta mahdollisimman hyvin ja kohdassa 11 tosiasioiden, mielipiteiden ja sepitteen erottamisesta.
Onko lehden sisältö ristiriidassa Journalistin ohjeiden kanssa?
”Kyllä me teemme Ultraa journalististen periaatteiden mukaisesti”, Kananen sanoo.
”Tekstimainonnan kitkeminen sekä journalistisen materiaalin ja ilmoitusten sotkeutumisen estäminen tulevat koko ajan vastaan, mutta muutenkin mennään periaatteiden mukaan.”
Kanasen mukaan jo Ultran kannen slogan ”Rajatonta rajatietoa” kertoo lukijalle lehden toimialan riittävän hyvin. Ultran lukija tietää mitä saa, eikä harhaanjohtamisen vaaraa näin ole, hän sanoo.
”En tiedä, pitäisikö meidän nyt sitten sensuroida vaikkapa haastattelujuttua, jossa ihminen kertoo,
mitä hyötyä kokee kristalleista olevan. Pitäisikö meillä olla joka jutun perässä päivystävän skeptikkoprofessorin kommentti, jolla hän kumoaa kaiken mitä ihminen on haastattelussa sanonut? Minusta se ei ole Ultran tehtävä. 99 prosenttia mediasta hoitaa jo sen puolen.”
Ultra on ilmestynyt vuodesta 1972 alkaen, ensin nimellä Ufoaika. Pari vuotta myöhemmin lehden kustantaja vetäytyi kokonaan Suomesta ja lehden julkaiseminen oli loppua. 500 uskollista lukijaa ryhtyi osakkaiksi. Kuninkaan johtama Kustannus Oy Rajatieto sai alkunsa. Ultraksi muuttuneen lehden ilmestyminen saatiin jatkumaan. Lehden ympärille kytkeytyvä yhteisöllisyys sai alkunsa tuolloin ja on jatkunut näihin päiviin, Marko Kananen sanoo.
”Olemme lukijoidemme omistama ja myös lukijoidemme tekemä lehti. Tapaamme heitä normaaliaikoina jatkuvasti. Lukijasuhteemme on poikkeuksellisen aktiivinen ja vastavuoroinen”, Kananen sanoo.
Avarakatseinen uushengellisyys voi varmasti tuoda ihmisille henkistä hyvinvointiakin, mutta entäpä suoranaisen epätieteelliset, väärää tietoa sisältävät ja tätä kautta mahdollisesti lukijalle vahingolliset jutut? Kananen puhuu suvaitsevaisuuden ja sananvapauden puolesta, vaikka todistamattomat tai vääräksi todistetut väitteet kasvien tunne-elämästä, ufo-havainnoista tai kristallikalloista ”tietoisuuden avaajina” ovat lukijoiden selvää harhaanjohtamista.
Kanasen mukaan lehteä tehdään vastuullisesti. Mitä tahansa ei sittenkään julkaista, hän vakuuttaa.
”Emme julkaise selkeästi vaarallisia tai vastuuttomia terveysväittämiä. Mutta voimme me hyvin haastatella ihmistä, joka on eri mieltä kuin terveyskeskuslääketiede. Hänenkin mielipiteelleen on annettava mahdollisuus. Silti Ultran sivuilla ei väitetä, että kun teet näin, niin et enää tarvitse syöpähoitojasi.”
Vähintäänkin erikoisten terveysväittämien rajapinnassa Ultra kuitenkin tasapainoilee. Luonnonlääkintää, homeopatiaa ja sateenkaarikehoja käsitellään haastatteluissa useimmiten kritiikittömästi.
Miten iso ongelma huuhaan julkaiseminen sitten on?
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen kertoo, että rajatietoaiheista ei kannella JSN:ään juuri lainkaan.
”Tosin paikallislehden mielipidekirjoituksesta annoimme viime talvena langettavan”, Hyvönen huomauttaa.
”Siinä oli huuhaata koronaviruksen todentamisesta ja olemassaolosta. Useinhan salaliittoteoriat ja rajatieto kulkevat käsi kädessä.”
Ultran suhteen Hyvönen on samoilla linjoilla kuin päätoimittaja Kananen. Ultra on Hyvösen mukaan viihdelehti, eikä ole vaaraa, että lukijat ottaisivat sen vakavasti. Hyvönen sanoo lehden lajityypin ohjaavan lukukokemusta.
”Luotan yleisön kykyyn tunnistaa erilaisia journalismin genrejä: Mikä on viihdettä ja mikä on faktoille rakentuvaa uutisjournalismia. En näe, että tällaisten julkaisujen pääseminen JSN:n jäseniksi rapauttaisi journalismin uskottavuutta tai vastuullisen journalismin ajatusta”, Hyvönen sanoo.
En näe, että tällaisten julkaisujen pääseminen JSN:n jäseniksi rapauttaisi journalismin uskottavuutta tai vastuullisen journalismin ajatusta.
Eero Hyvönen, JSN:n puheenjohtaja
”Olemme Suomessa lähteneet siitä, että itsesääntelyjärjestelmä on inklusiivinen. Siihen kuuluvat kaikenlaiset journalismin lajit. Sitten pitää vain miettiä, miltä osin Journalistin ohjeet soveltuvat niihin.”
Hyvönen mainitsee esimerkkinä lajityypin merkityksestä taannoisen, Ylen Noin viikon studio -ajankohtaisviihdeohjelmaa koskeneen JSN-kantelun.
”Kantelua perusteltiin sillä, että asia ei mennyt niin kuin ohjelmassa esitettiin. Mutta kun koko ohjelman idea on liioitella ja parodioida.”
Kantelua ei otettu käsittelyyn. Hyvönen sanoo, että myös Ultraa tai vaikkapa horoskooppeja koskevan kantelun kohtalo olisi todennäköisesti sama – jos kantelu siis perustuisi totuudellisuutta sivuaviin pykäliin.
”On yleisesti tiedossa, että horoskoopit ovat viihdesisältöä. Se aika on kaukana takana, jolloin painettu sana oli ihmisten mielessä aina totta. Muitakin pykäliä tietenkin on. Saihan Aku Ankkakin vuonna 2014 langettavan piilomainonnasta.”
Ultran lisäksi Kultti ry:n jäsenlehtiä ovat muun muassa Homeopatia ja biodynaamista viljelyä esittelevä Demeter. Yhdistyksen kautta julkaisut ovat nekin JSN:n sääntelyn piirissä.
Kultti ry:n toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö sanoo, ettei lehtien jäsenyydessä ole nähty ongelmaa. Myös Kultin tehtävä on hänen mukaansa mahdollisimman laajan mielipiteenvapauden vaaliminen.
”Yhteiskuntarauhaa väkivaltaisesti uhkaavaa lehteä emme tietenkään voisi hyväksyä jäseneksemme”, Ylisirniö sanoo.
”Jos jäsenlehti alkaisi julistaa äärinäkemyksiä tai ryhtyisi yllyttämään aseelliseen kumouksellisuuteen, se erotettaisiin. Muuten haluamme mahdollistaa myös valtamedian ulkopuolisten näkemysten esille tuomisen.”
Ylisirniö on vetänyt Kulttia vuodesta 2017. Ainakaan tuona aikana rajatietolehtien asemasta ei ole yhdistyksen hallituksessa keskusteltu, hän sanoo. Kultin rooliin ei myöskään kuulu lehtien sisältöihin puuttuminen, Ylisirniö huomauttaa.
”Tosin kyllä hallituksessa varmasti käsiteltäisiin, jos joku lehdistä kirjoittaisi jotakin aivan sopimatonta tai saisi JSN:n langettavan päätöksen. Muuten tehtävistämme keskeinen on näiden pienten lehtien edunvalvonta.”
Edunvalvontaan kuuluu ennen kaikkea kulttuurilehtitukien puolesta lobbaaminen. Taiteen edistämiskeskus Taike jakoi tämän vuoden keväällä kulttuurilehdille 900 000 euron tukisumman. Tässä jutussa mainittuja rajatietolehtiä tuensaajien joukossa ei ollut.
Suomalaisen median näkyvimpiin rajatietoilmiöihin on viime vuosina kuulunut Astral-tv. Alun perin MTV3:n ja Subin yössä esitetty ennustajaohjelma on ollut vuodesta 2016 alkaen Nelosen tv-kanavien yöohjelmistossa. Astal-tv:n toimintalogiikka on yksinkertainen. Studiossa odottavalle ennustajalle, selvänäkijälle, tarot-tulkitsijalle tai astrologille voi soittaa elämänohjeita saadakseen. Soitot maksavat paikallispuhelumaksun lisäksi 3,58 euroa minuutilta.
Astral-tv on saanut kriittistä julkisuutta muun muassa Helsingin Sanomien, Seuran ja Yleisradion artikkeleissa. Sen on katsottu höynäyttävän ihmisiä soittamaan kalliilla hinnalla kuullakseen hatusta temmattuja ennustuksia elämästään.
Sekä Nelonen Median televisiojohtaja Ville Toivonen että Astral-tv:n tuotantoyhtiö Londur Oy ovat olleet haastatteluissa vähäsanaisia.
Vuonna 2019 Londur Oy teki 490 000 euron liikevaihdolla 77 000 euron voiton. Vuonna 2016 voittoa tuli huomattavasti enemmän, 177 000 euroa.
Ville Toivonen vetoaa Journalistille kiireisiinsä ja suostuu vastaamaan Astral-tv:tä koskeviin kysymyksiin ainoastaan sähköpostilla, aivan kuten ohjelmaa käsittelevissä aiemmissa artikkeleissakin.
Ohjelmaa katsovat miehet ja naiset laajalti eri kohderyhmistä, Toivonen kirjoittaa.
”Astral-tv ei kuulu Nelosen ohjelmiston kulmakiviin. Sitä voisi pitää täyteohjelmana, koska erityinen huomiomme kohdistuu prime time -viihteeseen.”
Toivosen mukaan ohjelma noudattaa kuluttajaviranomaisten ohjeistuksia. Ohjelman kannattavuutta, bisneslogiikkaa ja moraalis-eettisiä ulottuvuuksia koskeviin kysymyksiin Toivonen ei vastaa. Hän neuvoo kysymään näistä tarkemmin Londur Oy:stä. Tuotantoyhtiö ei kuitenkaan reagoi Journalistin yhteydenottoihin.
Kriittistä ajattelua edistämään perustettu skeptikkojärjestö Skepsis ry myöntää vuosittain Huuhaa-palkintoa ”pseudotieteen asemaa edistäneille tahoille.” Vuonna 2015 palkinnon saivat juuri Astral-tv ja tuolloin vielä esitetty Ennustaja-tv.
Perustelujen mukaan ”on inhimillistä, että ihmiset kaipaavat vaikeissa tilanteissa neuvoja ja uskoa tulevaisuuteen. Sitä piirrettä ei pidä käyttää hyväksi. Vaikka ohjelmien toiminta ei olekaan lainvastaista, se ei ole moraalisesti ongelmatonta. Kyseisten ohjelmien luokittelu viihteeksi ei sekään poista ohjelmien tekijöiden ja levittäjien vastuuta.”
Skepsis ry:n hallituksen puheenjohtaja Denis Galkin sanoo, että isoilta mediataloilta olisi vaadittava vastuullisempaa toimintaa. Galkin on vakuuttunut siitä, että ohjelmat eivät ole kaikille katsojille ja soittajille vain harmitonta viihdettä.
”Ohjelmissa ei selkeästi indikoida, että tämä on viihdepalvelu. Ne esitetään muun ohjelmavirran seassa samanlaisena ohjelmana kuin kaikki muutkin.”
Galkin korostaa, ettei asia ole Skepsiksenkään näkökulmasta yksioikoinen.
”On olemassa ihmisiä, joille tällainen on viihdettä, ja ihmisiä, jotka nauttivat ajatuksesta, että vaikkapa tähtimerkkejä lukemalla he voivat saavat saada ohjeistusta elämäänsä. Siinä ei ole mitään pahaa. Mutta on vaarana, että vaikkapa traumaattisia asioita läpikäyneet soittajat hakevat neuvoja tv-astrologeilta, mikä voi johtaa trauman pahenemiseen tai ainakin rahalliseen menetykseen.”
Arkisin esimerkki rajatiedosta ovat iltapäivä- ja naistenlehtien horoskoopit. Yleinen ajatus on, että horoskoopit ovat erityisen harmitonta viihdettä.
”Elämänkokemus varmasti kertoo horoskooppienkin kohdalla, että niiltä ei odoteta totuudellisuutta”, sanoo JSN:n Eero Hyvönen.
Ultran Marko Kananen on samaa mieltä.
”On mahdoton kuvitella, että kukaan uskoisi tosissaan lehtien viihdehoroskooppeihin”, hän sanoo.
Denis Galkin ei ole aivan yhtä vakuuttunut. Lehdet luovat horoskoopeille tietynlaista uskottavuutta ja asiantuntijuuden auraa tilaamalla niitä ”oikeilta” astrologeilta, hän huomauttaa.
”Minusta se jo itsessään viittaa siihen, että niillä on osalle lukijoista muutakin kuin viihdearvo. Kyllä se päivittäin lehdessä toistuessaan voi vähintään synnyttää ajatuksen, että ehkä näissä kuitenkin jotain perää on.”
Me Naisten päätoimittaja Katja Sipilän mukaan horoskoopit ”sanoittavat lukijoiden unelmia”.
”Minun käsitykseni on, että ne ovat viatonta ajanvietettä. Toki kaikkea sisältöä voi lukea hyvin monin silmin, ja jokainen lukija tekee omia tulkintojaan”, Sipilä sanoo.
”Horoskoopit ovat lehdessä oman logonsa alla. Logo ohjaa lukutapaa. Ihmiset lukevat horoskooppeja kontekstisidonnaisesti: ne ovat eri genre kuin esimerkiksi reportaasi.”
Me Naisten horoskooppeja julkaistaan myös Ilta-Sanomien printissä ja netissä. Ilta-Sanomien päätoimittaja Johanna Lahti niputtaa ne osaksi lehden viihdesisältöä sarjakuvien, pelien, ja Kymmenen kysymystä -palstan rinnalle.
”Ne eivät tietenkään ole journalismia itsessään, eivätkä sillä tavalla keskiössä, mutta ovat ne tärkeitä siinä mielessä, että niillä on vakituinen lukijakuntansa. Eivät ne ole mitään superhittejä, mutta niitä luetaan.”
Lahden mukaan epätosien ennustusten julkaiseminen ei ole ongelma.
”Horoskooppien muoto on aika vakiintunut. En usko, että kukaan luulee niitä journalismiksi. Ne ovat sisällöltään aika ympäripyöreitä. Horoskooppi sisältää ajatuksen siitä, että se voi toteutua tai olla toteutumatta.”
Annan päätoimittaja Emma Koivula sanoo, että lukijatutkimuksissa muun muassa ristikot ja horoskoopit on mainittu mukaviksi lisukkeiksi. Siksi horoskoopeistakaan ei ole ollut tarve luopua.
”Verkossa horoskooppeja luetaan erityisen paljon, joten kysyntään tässä vastataan”, Koivula sanoo.
”Isoista vuosihoroskooppikokonaisuuksista on kuitenkin printin puolella luovuttu jo vuosia sitten, koska ne toimivat vähintään yhtä hyvin verkossa ja toisaalta veivät aika paljon tilaa lehdessä.”
Päätoimittajien vastauksista huolimatta vaikuttaa siltä, että osalle lehdistä horoskoopeissa on jotakin lievästi kiusallista. Annassa, Me Naisissa tai Ilta-Sanomissa ei ole selvitetty, ketkä lukevat horoskooppeja ja uskovatko lukijat niihin. Puhe siitä, ketkä horoskooppeja lukevat ja pitävätkö lukijat niitä viihteenä, on siis arvailua.
Eevan päätoimittaja Mari Paalosalo-Jussinmäki ei halunnut antaa haastattelua horoskoopeista, koska niistä ”ei ole mitään sanottavaa.” Voi hyvin -lehden päätoimittaja Riitta Nykänen kieltäytyi haastattelusta muun muassa siksi, että epäili aiheen ja jutun halventavan naistenlehtiä. Samalla hän korosti sen merkitystä, että lehden horoskoopin laatii ”oikea” astrologi.
Näin on monessa muussakin lehdessä.
Annaan horoskoopit laatii astrologi Seppo Tanhua. Lisääkö horoskooppien uskottavuutta lukijoiden silmissä se, että ne ovat ammattilaisen käsialaa?
”Ne, jotka horoskooppeja lukevat, varmaankin arvostavat sitä, että horoskoopin on laatinut astrologi”, Annan Emma Koivula sanoo.
Astrologia eli tähdistä ennustaminen on oppi, jonka mukaan taivaankappaleiden suhteellisista asemista ja välisistä kulmista voidaan päätellä Maan tapahtumien yksityiskohtia, kuten ihmissuhteita ja ihmisten kohtaloita, sekä tulkita luonteita. Astologialla ei ole mitään tieteellisiä perusteita.
Seppo Tanhua itse kertoo elättäneensä itsensä astrologialla jo kolmenkymmenen vuoden ajan.
”Täytyy myöntää, että lehtihoroskoopit ovat enemmän viihdettä”, Tanhua sanoo.
”Vaikka teen ne vakavalla mielellä, kosketuspinta varsinaiseen astrologiaan on niissä pieni. Tilaa tekstille on niin vähän. Tosin, jos lukee vaikka kolmesta lehdestä kuukausihoroskoopin, niin kyllä niissä aika samat asiat tulevat esiin. Vielä 25 vuotta sitten joku nuorempi toimittaja saattoi tehdä lehtihoroskoopit, mutta nykyisin luotetaan enemmän ammattiastrologeihin.”
Vaikka asiassa on viihteellinen ulottuvuus, astrologia on Tanhualle vakava asia.
”Se on tapa katsoa maailmaa. Viikkohoroskooppejani luetaan paljon myös verkkosivultani. Valtaosa ihmisistä lukee niitä viihteenä, mutta osa ottaa ne vakavamminkin. Astrologinen kuvio saattaa parhaimmillaan vahvistaa ihmisten käsitystä siitä, mihin käyttää elämässään voimavarojaan ja mihin ei.”
Kommentti: Huuhaa ei ole ongelma kenellekään?
Lukijat tietävät, mistä on kysymys. Harmiton viihde on harmitonta viihdettä, eikä siitä ole kenellekään haittaa. On jopa hieman kummallista, että viitsit tehdä tällaisesta juttua.
Nämä ajatukset tulivat jatkuvasti vastaan kirjoittaessani tätä juttua huuhaan julkaisemisesta.
Ajatus siitä, että herkkäuskoinen lukija on minkä tahansa humpuukimaakarin vietävissä on aikansa elänyt, ja hyvä niin. On ymmärrettävää, että varsinkin naistenlehdissä kavahdettiin ajatusta siitä, että jutussa vanhanaikaisesti leimattaisiin juuri naisten lukemistot vaaralliseksi hömpäksi.
Tässä jutussa haastateltujen päätoimittajien mukaan heidän lehtiensä lukijat eivät usko horoskooppeihin. Kunnallisalan kehittämissäätiö tutki asiaa kyselytutkimuksessaan tämän vuoden alussa. Tutkimuksen mukaan horoskooppeihin uskoo vajaa kymmenen prosenttia suomalaisista.
Annasta, Me Naisista ja Ilta-Sanomista kerrotaan, että ne eivät ole selvittäneet, uskovatko niiden lukijat horoskooppeihin. Annaan kirjoittava astrologi Seppo Tanhua kertoo ottavansa työnsä vakavasti ja huomaavansa jopa viihteellisissä lehtihoroskoopeissa tiettyä paikkaansapitävyyttä. Tanhua on elättänyt itseään astrologina jo vuosia.
Mitä siis pitäisi ajatella siitä, että laatulehdet julkaisevat tekstejä tähdistäennustajilta, jotka vähintäänkin itse uskovat ennustustensa totuudellisuuteen? Kuka tässä kuviossa hyväksikäyttää ja ketä? Jos ihminen uskoo hölynpölyyn, onko oikein julkaista hänen ennustustekstinsä sellaisenaan?
Oma lukunsa ovat Astral-tv:n maksullinen puhelinpalvelu ja ”hardcore-rajatietoon” (ilmaus on päätoimittaja Marko Kanasen) erikoistunut Ultra. Astral-tv:n öinen lähetysaika houkuttelee monenlaisia soittajia. Osa soittanee viihtyäkseen, mutta ohjelmaa katsoessa jää vahvasti sellainen käsitys, että osa soittajista todella uskoo ennustajien elämänohjeisiin ja luottaa saavansa näiltä apua. Silloin kyseessä ei ole viihde vaan valehtelu, josta yleisön harhaanjohdettu edustaja maksaa.
Ultran kohdalla suuri osa lukijoista tuskin uskoo kaikkeen, mitä lehdessä kerrotaan. Kuten Kananen sanoo, lehti julkaisee keskenäänkin ristiriitaista rajatietoa laidasta laitaan. On kuitenkin perusteltua uskoa, että viisikymmenvuotiaan lehden lukijoista valtaosa ottaa ainakin osan sen huuhaasisällöstä vakavasti. Ainakaan Ultrassa haastatellut henkimaailman lähettiläät, ufotutkijat ja parantajat eivät luokittele itseään miksikään sketsihahmoiksi. He ovat tosissaan.
Huuhaa on viihdettä skeptisille, terveille ihmisille, mutta ei ole oikein julkaista huuhaata journalistisena sisältönä. Ultra, Astral-tv:tä esittävä Nelonen ja horoskooppeja julkaisevat lehdet ovat sitoutuneet Journalistin ohjeisiin. On kummallista, että tätä ei pidetä Julkisen sanan neuvostossa ongelmana.
Manu Haapalainen
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena