Luottamus mediaan on viime aikoina herättänyt paljon keskustelua, koska etenkin journalistisen median asemaa on haastettu monelta suunnalta. Yleisön luottamus on uutismedian elinehto, mutta se ymmärretään usein liian yksiulotteisesti.
Yleisön luottamusta mitataan säännöllisesti. Harva kuitenkaan pysähtyy kysymään, mihin luotetaan, kun luotetaan mediaan. Luottamusta voidaan tarkastella suhteessa yksittäiseen uutiseen, tiettyyn toimittajaan, yksittäiseen uutismediaan tai kansalliseen mediaan kokonaisuudessaan. Kyselytutkimuksissa vastaajat saattavat esimerkiksi arvioida yksittäisen uutisbrändin hyvinkin epäluotettavaksi, mutta luottavat silti mediaan instituutiona.
Verkossa leviävät valeuutiset nakertavat luottamusta myös vastuullisesti tuotettuun journalismiin. Verkossa vaihtoehtoisten uutislähteiden määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja käyttäjien on yhä työläämpää arvioida yksittäisen uutisen luotettavuutta.
Toisaalta juuri verkkosisältöjen epäluotettavuus on vahvistanut perinteisten mediabrändien arvostusta luotettavan tiedon lähteenä. Tietojen paikkansapitävyyden varmistavalle journalismille riittää kysyntää, mistä kertoo se, että korona-aikana yleisön luottamus uutismediaan on vahvistunut selvästi.
Valeuutisiin keskittyminen kuitenkin kapeuttaa keskustelua luottamuksesta. Se ohjaa ajattelemaan journalismia vain totuudenmukaisen tiedon välittäjänä, vaikka journalismi toteuttaa monia muitakin tehtäviä yhteiskunnassa: Se valvoo vallankäyttöä, säätelee poliittisten toimijoiden ja näkemysten julkista näkyvyyttä ja muovaa demokraattisen kansalaiskeskustelun edellytyksiä.
Tutkimusten perusteella yleisön luottamus mediaan ei rakennu ainoastaan sen välittämän tiedon perusteella. Paikkaansa pitävä uutisointikin voidaan kokea irralliseksi, puolueelliseksi tai vaihtoehtoisia näkemyksiä sivuuttavaksi.
Journalismin etäisyys, tasapuolisuuden puute ja yksiäänisyys ovat keskeisiä epäluottamusta tuottavia tekijöitä. Jos yleisö ei saa vastakaikua omille kokemuksilleen ja arvoilleen, syntyy kysyntää vaihtoehtoisille tiedontuottajille. Näin tapahtuu erityisesti polarisoituneissa kysymyksissä.
Yhteiskunnallinen eriytyminen kasvattaa journalismin kohtaamaa haastetta. Jatkossa tarvitaan keskustelua ja tutkimusta siitä, miten erilaisista taustoista ja arvomaailmoista käsin journalismia lähestyvät ryhmät voisivat kokea tulevansa kuulluiksi.
Nuoret ovat erityisen tärkeä ryhmä median tulevaisuudelle, koska nuoret luottavat edelleen mediaan.
Nuoret tunnistavat laatujournalismin periaatteet ja verkon tuomat haasteet. Nuorten mediasuhteessa korostuu erityisen voimakkaasti omakohtaisten kokemusten merkitys osana luottamuksen rakentumista.
Nuoret eivät hakeudu uutisjournalismin pariin, jos se ei käsittele lukijaa koskettavia aiheita lukijan näkökulmasta. Vanhempiin ikäryhmiin verrattuna nuorten median käytössä korostuu myös vertaisryhmän merkitys.
Luottamus mediaan ei kuitenkaan ole itseisarvo. Myös epäluottamuksella on paikkansa demokratiassa. Tarvitsemme hienosyisempää keskustelua luottamuksen ja epäluottamuksen muodoista ja niiden kytköksistä median käyttöön ja demokraattiseen osallistumiseen.
Luottamuksen väheneminen on huolestuttavaa, jos se johtaa uutisjournalismin aktiiviseen välttelyyn ja siihen, että ihmiset alkavat karttaa yhteiskunnallisia asioita. Epäluottamus voi myös ilmetä terveenä mediakriittisyytenä, joka ei ole yksioikoista uutismedian kieltämistä, vaan sen analyyttista arvioimista.
Suomen korkeatasoinen koululaitos ja panostaminen eri ikäryhmien mediakasvatukseen takaavat osaltaan, ettei Suomessa muodostu laajaa uutisjournalismille selkäänsä kääntävää joukkoa. Median on myös itse huolehdittava moniäänisyydestä, tasapuolisuudesta ja laadusta säilyttääkseen laajasti nauttimansa luottamuksen.
Kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston tutkijoita, jotka ovat tutkineet median luottamusta, journalismia ja julkista palvelua. He toteuttivat vuonna 2020 päättyneen Tunteet pelissä: median auktoriteetti ja yleisön luottamus –hankkeen.
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena