”Keskustelu epätasa-arvosta ja rasismista on kuumentunut monissa amerikkalaistoimituksissa”, kirjoittaa Juha Rekola.
Georg Floydin murhasta laajentunut Black Lives Matter -liike sai ison joukon toimituksia tekemään pienen mutta merkittävän muutoksen ja kirjoittamaan sanan ”black” B-kirjaimen isolla.
Kesäkuun puolivälissä muutoksen tekivät USA Today ja sen 260 paikallislehteä, Los Angeles Times, NBC News, MSNBC ja BuzzFeed. Heti perään uutistoimisto Associated Press (AP) ilmoitti tyylikirjassaan, että ”vastedes AP kirjoittaa sanat Black ja Indigenous (alkuperäinen) isolla kirjaimella viitatessaan rodulliseen, etniseen ja kulttuuriseen identiteettiin.” The New York Times liittyi rintamaan heinäkuussa.
Isolla B:llä on pitkä historia. Sosiologi ja kansalaisoikeusaktivisti W.E.B. Du Bois vaati 1920-luvulla kustantajia käyttämään isoa kirjainta sanassa ”negro”. Kirjeessään Encyclopedia Britannicalle hän piti ”pienen kirjaimen käyttöä kahdestatoista miljoonasta amerikkalaisesta ja kahdesta sadasta miljoonasta muusta ihmisestä henkilökohtaisena loukkauksena”.
”Sana ’black’ isolla kirjoitettuna viittaa afrikkalaiseen alkuperään. Pienellä kirjoitettuna se on pelkkä väri,” kirjoitti journalismin professori Lori Tharps The New York Timesissa vuonna 2014. Nyt hän toistaa Du Boisin lähes sata vuotta sitten tekemän vaatimuksen. ”Me olemme ihmisyhteisö, joka ansaitsee viittauksen isolla kirjaimella. Me emme puhu ihmisten ihonväristä, me puhumme kulttuurista.”
Entä sitten valkoiset? On vähintäänkin kyseenalaista, muodostaako valkoinen valtaväestö Yhdysvalloissa yhtä etnistä tai kulttuurista ryhmää. Koska valkoinen ylivalta perustuu vain ihonväriin, se kirjoitetaan edelleen pienellä kirjaimella. Iso W vai pieni w tuntuu juuri nyt olevan melkoisen spekuloinnin kohde.
Samalla keskustelu epätasa-arvosta ja rasismista on kuumentunut monissa toimituksissa. Los Angeles Timesissa puhuttiin jo toimituksen sisäisestä kapinasta, kun mielenosoitusten uutisointi keskittyi joidenkin toimittajien mielestä liiaksi mellakoihin ja ryöstelyyn. ”Me emme voi jatkuvasti syöttää pääosin valkoiselle lukijakunnallemme uutisia, jotka vain vahvistavat heidän ennakkoluulojaan”, kirjoitti lehden elokuvakriitikko Sonaiya Kelley.
Toimitusten kapinassa on ollut kyse osittain vähemmistöihin kuuluvien työntekijöiden, erityisesti päälliköiden vähäisestä määrästä. Kyse on myös siitä, miten etnisiä vähemmistöjä käsitellään mediassa ja kuka jutut pääsee tekemään.
Los Angeles Timesin 90 hengen kaupunkitoimituksessa on yksi musta reportteri, editori ja kolumnisti. ”Jos numeroita katsoo, olemme tietääkseni yhtä edustava toimitus kuin muutkin suuret mediayhtiöt USA:ssa,” sanoi lehden päätoimittaja National Public Radion mukaan. ”Mutta mitä tulee edustavuuteen suhteessa Los Angelesin väestöön, olemme kaukana siitä missä meidän pitäisi olla.”
Washington Postin journalisteista yhdeksän prosenttia on mustia tai afrikkalais-amerikkalaisia. Lehden ammattiosaston mukaan naiset ja ei-valkoiset saavat keskimäärin huonompaa palkkaa kuin miehet ja valkoiset. Värilliset naiset saavat toimituksessa keskimäärin 35 prosenttia eli 30 000 dollaria vähemmän vuosipalkkaa kuin valkoiset miehet.
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena