Sananvapaus

Kokoaan suurempi “nollaseiska”

Viestintä ja kehitys -säätiö moninkertaistaa journalisteilta kerätyn solidaarisuusrahan. Kuluva vuosi on Vikesin viidestoista.

Julkisen sanan neuvosto Namibiaan, yhteisöradio Tansaniaan ja yli tuhat koulutettua toimittajaa 26 maassa.

Siinä muutamia Viestintä ja kehitys -säätiön aikaansaannoksia. Säätiö on pärjännyt valtion kehitysyhteistyörahojen jaossa hyvin, vaikka rahoituksen tasoa on kuluneella hallituskaudella leikattu.

Vikes sai viime vuoden lopussa ulkoministeriöltä kolmeksi vuodeksi yhteensä 1,8 miljoonan euron rahoitukset viidelle hankkeelle. Maaliskuussa varmistui vielä yksi lähes 145 000 euron rahoitus.

Säätiölle oli hyödyksi, että hallituksen kehityspoliittisessa ohjelmassa mainittiin sananvapaus ja riippumaton media, ensimmäistä kertaa.

”Suomessa ei ole muita, jotka keskittyisivät kehitysyhteistyössä niiden tukemiseen”, säätiön vakituiseksi toiminnanjohtajaksi helmikuussa nimitetty Auli Starck sanoo.

Vikesin vahvuus on myös, että sen hankkeissa journalistit tukevat toisia journalisteja.

”Meillä on annettavaa myös asiantuntijoina. Kyse ei ole vain rahojen siirtämisestä”, Starck sanoo.

Hiljattain Vikes sai ulkopuoliselta arvioijalta kehuja tutkivan journalismin tukemisesta Nepalissa. Koulutuksiin osallistuneet ovat tehneet skuuppeja, joista yksi lopulta johti maan korkeimman oikeuden presidentin erottamiseen.

 

Kuluva vuosi on Vikesin viidestoista. Säätiö perustettiin vuonna 2004 Journalistiliiton päätettyä käyttää 0,7 prosenttia jäsenmaksutuloista kansainväliseen solidaarisuuteen. Peruspääoman keräsi 26 järjestöä ja virallisesti toiminta alkoi seuraavana keväänä.

Journalistiliitto tukee Vikesiä edelleen vuosittain 0,7 prosentilla, viime vuonna 27 000 eurolla. 85 prosenttia Vikesin rahoista on kuitenkin julkista avustusta valtiolta ja EU:lta. Vikesin puheenjohtaja, Journalistiliiton kansainvälinen asiamies Juha Rekola huomauttaakin, että muun tuen avulla liiton solidaarisuusraha moninkertaistuu.

Vikes tarvitsee myös lahjoituksia. Toimittajat lahjoittavat rahan lisäksi vapaaehtoistyötä. Sillä säätiö kattaa noin puolet moniin hankkeisiin vaadittavasta omarahoituksesta.

Säätiön kasvua kuvaa se, että kun vuoden 2005 hankkeiden budjetti oli noin 80 000 euroa, nyt se on miljoona.

 

Vikes toimii tällä hetkellä Suomen lisäksi seitsemässä maassa. Hankalin niistä on Rekolan ja Starckin mukaan Somalia, jossa turvallisuustilanne on surkea. Toisaalta Rekola on maassa tehdystä työstä juuri siksi erityisen ylpeä.

Myanmarissa yhteistyö dokumentaristeja kouluttavan Yangon Film Schoolin kanssa on taas onnistunut kuin oppikirjoissa. Vikesin pitkään tukeman hankkeen on määrä pyöriä kolmen vuoden kuluessa omillaan.

”Se on klassinen esimerkki siitä, kuinka kehitysyhteistyö tekee itsensä tarpeettomaksi”, Starck kiittelee.