Työttömyysturvan aktiivimallista tuli ykkösuutinen vasta, kun malli oli astumassa voimaan, arvioi SOSTEn erityisasiantuntija Anna Järvinen.
Köyhyydestä ja sosiaaliturvasta kirjoitetaan mediassa nykyään paljon enemmän kuin vielä pari vuotta sitten, sanoo SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n erityisasiantuntija Anna Järvinen. Hän odottaa kirjoitusten lisääntyvän entisestään.
”Nyt kun soteuudistus alkaa olla loppusuoralla, nousee seuraavana asialistalle sotu- eli sosiaaliturvauudistus.”
Välillä mediahuomio tulee tosin poliittisen päätöksenteon kannalta myöhässä, kuten työttömyysturvan aktiivimallissa, josta tuli ykkösuutinen vasta, kun malli oli juuri astumassa voimaan.
”Myönteistä uutisoinnissa on, että työttömien edustajat ja heidän yhdistyksensä ovat päässeet hyvin ääneen kertomaan mallin käytännön ongelmista, joita ei joko osattu ennakoida lain suunnitteluvaiheessa tai jotka haluttiin ohittaa päätöksentekoprosessissa. Toisaalta joissakin jutuissa on stereotyyppisiä kuvauksia laiskoista työttömistä”, Järvinen sanoo.
Samat asetelmat näkyvät köyhyyttä tai sosiaaliturvaa koskevissa jutuissa laajemminkin: onko köyhä vain passiivinen avustusten vastaanottaja vai aktiivinen toimija, jolla voi olla ratkaisuehdotuksia köyhyyden vähentämiseksi.
”Köyhyys on vain yksi ulottuvuus ihmisen elämässä eikä se kerro mitään esimerkiksi persoonallisuudesta.”
Järvinen on ollut tuomassa Suomeen Kunnioittavasti köyhyydestä -journalistipalkintoa, jonka saajan valitsee köyhyyttä kokeneista ihmisistä koostuva raati.
Järvinen sanoo, että raatilaisten mielestä mediassa tuodaan hyvin usein esille yksilöiden tarinoita ja kokemia vääryyksiä, mutta taustoittaminen jää vähemmälle.
”Jos puhutaan haastateltavan tuloista, on tärkeää suhteuttaa ne hänen menoihinsa ja kokonaistilanteeseensa.”
Myös rakenteellinen analyysi köyhyyden syistä jää usein vähemmälle.
”Toisilla on paremmat lähtökohdat ja verkostot ponnistaa esimerkiksi koulutukseen. Myös monet byrokratian ja etuusviidakon loukut voivat estää köyhyydestä poispääsyn.”
Teemojen määrääkin voisi laajentaa, Järvinen sanoo.
”Kilpailuun viime vuonna lähetetyissä 40 jutussa ei ole yhtään juttua eläkeläisköyhyydestä, vaikka suurimmassa köyhyysriskissä ovat yli 75-vuotiaat naiset.”
Järvinen kuitenkin lisää, että kilpailuun lähetyissä jutuissa käsitellään myös monia teemoja ansiokkaasti.
”Se lisää eri ihmisryhmien keskinäistä ymmärrystä ja yhteiskunnan eheyttä. Suomessa ei ole myöskään samalla lailla ihmisten kohtaloilla mässäilevää sensaatiolehdistöä kuin joissakin Euroopan maissa. Esimerkiksi perheen köyhyyttä ja huonoa tilannetta käsittelevässä jutussa ei voisi täällä ajatella julkaistavan lasten ja koulujen nimiä.”
Anna Järvinen
Erityisasiantuntija sosiaali- ja terveysalan kattojärjestössä SOSTE:ssa.
Työskennellyt aiemmin muun muassa Terveyden edistämisen keskuksessa suunnittelijana.
Valtiotieteiden maisteri, pääaineenaan sosiaalipolitiikka.
Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston EAPN-Fin:in hallituksen jäsen. EAPN-Fin jakaa vuosittain Kunnioittavasti köyhyydestä -journalistipalkinnon.
Mukana myös Itävallan köyhyyden vastaisen verkoston vetämässä kansainvälisessä projektiryhmässä.
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena